Joulunodotusta

 

 

Myö kun ton Pesosen kans alettii yhes kuleksimaa, ni se ei tykänny joulust ollenkaa...
Mie sillo mietin, et mitähä täst tulee, ku minulle se kuitenki on tärkee juttu...
Mie nautin siit tunnelmast, ku ei tarvi mennä mihinkää, ei oota et kukaa sen ihmeemmin tulee käymää, ku kaikil on ne omat kuviot...
Ja ne valot, kynttilät ja kuusi kans...
Nii ja voi syyä sitä jouluruokaa, mitä ite kukin haluaa...
Mie luovuin niist joululaatikoist, ku vuosii sitte syötii Annan, Hennan ja Riikan kans yhes...
No, sillon oli maksalaatikko, lanttu ja porkkana ja kaikki mitä nyt oikeeoppisesti kuuluu...
Tarkotus oli et pitää ees maistaa...
Nää kekkulit keksi, et jos tää ois pelkokerroin, ni kilpaillaa kuka voittaa, ja lopult Anna möllytti lanttulootaa nii kauan suussa, et se meni oksentamaa...
Sillon mie sanoin, et meiän jouluruoka onki sit täst eteepäin kinkku, perunamuussi ja salaatti...
Ja uutena vuotena syyää sitte pitsaa...
Mut ennekaikkee ruokaa, suklaa, hyvä kirja, hiljasuus, valot, värit, tunnelma...
Voi olla niikus hyväl syyl tekemättä mitää, ku on joulu...

Pesonen huokaili, et se on kyläs käymist, jouluruuan syömist jossain ja taas jossain, lahjojen ostamisen painetta, rahanmenoo...
Ja sen lista se jatku ja jatku...
Ja kuusta ei ainakaa ruveta laittamaa...
Mie sanoin sille, et älä nyt etukätee marise, katotaa mitä sie tykkäät joulust vähä niiku min taval...

Mie alotan joulun laittamisen tosi aikasin...ja lahjojen miettimisen kans...
Sit ei tuu oikeesti kiire...
Monet nauraa minulle, mut siin vaihees ku ihmiset hikipääs narisee, ni minul ei oo mitää hätää...
Vaik mie laittelen, ni sillee hullu mie en oikein oo et jaksan kaikki paikat siivota putsveks kiiiltäviks...
Se perussiivous riittää minulle...

Kitinöist huolimatta, kuusi meil on ollu joka vuos ja ollaa tehty lahjakierros ennen jouluu ja joulunaika vaan oltu...

Pesonen on valitellu tyypilliset joulujuttumarinat, mut oon ollu huomaavinani, et vuos vuodelt vähemmän ja enemmänki muodon vuoks...
Tänä vuonna se sano jo lokakuus, et kumma juttu, mut tulis jo se joulu, et se oikeesti oottaa sitä...
Minuu vähä hymyilyttiki, mut sanoin vaa, et ohoh...mut toiha on kiva juttu...

Meil on ollu tapana ostaa lahjat kirpparilta, tai kierrättää joteki...
Tai yrittää väsätä ite lahja tai asetelma, mikä sitte muistuttaa hämärästi jotakin...
Pääasia on, et se on kuitenki sydämellä ja ajatuksella just sille tietylle lahjansaajalle tarkotettu...
Mie ku tykkään siit hommast, ni en oo tota yhtä marmattajaa ees ajatellu raahata mihinkää ostoksille...
Kyl myö kirppareil käyää yhes, mut joulujuttui mie käyn itekseni tai meiän likkojen kans...


Ongelma tulee esille siinä, et mie ostan jotain kivaa ja halpaa ja kasaan niist jotain...
Sit tulee Pesonen ja sanoo et, toihan on kiva, se pidetää kyl ite...
Nii kävi ku ostin kolme olkiporsasta ja sanoin et teen niist asetelmat...
Eikä, noi on kivat...ei niit anneta mihinkää...keksi jotain muuta...

No tossa ne nyt tököttää ... ja mie sit keksin taas jotain muuta....

Viime vuonna mie olin Erkon ja Annan kans Venäjäl Karuselli-kaupas...
Aivan uskomattoman kauniita joulukoristeita...
Ostin sitte neljä, joitten arvelin olevan sellasii, mitkä laitetaa kuusee roikkumaa, niiku pallotki...
No, ei ne osottautunu lopult semmosiks...
Ne laitetaa kuusen latvaa tähen paikalle...

Meille ei neljää kuusta sentää, ni tein niist sit omansorttisen koristeen...
On siel jotain vinoski, mut kyl se ihan hauska minust ainaki on...

Tänää on ensimmäin adventtisunnuntai, kalenterii meil ei oo, eikä luntakaa maassa, ilma on kostee, mut silti tuntuu et voi alkaa laskee päivii...sinne jouluu .... 
Kun minust se ihan oikeesti asustaa sydämes, noi ulkoset jutut on sitä ekstraa...



                                                  Annan koulus tekemä joulutonttuli

                                       Luulin niitä kuusenpalleron tapasiksi...luulin väärin...

 

                                                                       Pesosen possut....