Kokeiluja

 

Mie oon ton pohtimisen ja miettimisen lisäks aika avoin kokeilemaa erilaisii juttui...
Telkkari on loistava innostuksen antaja...
Ohjelmista parhaita on Strömssöö ja Tanskalainen maajussi tai jotain sinnepäin ja nyt oon ilolla seuraillu ohjelmii, mis ne rakentelee taloja omituisist materiaaleist...
Tasasee tahtii ehottelen Pesoselle vaik, et... Tiiätkö, tänää ne teki tos ohjelmas talon seinät autonrenkaista...
Tos vaihees Pesonen, joko ei oo kuulevinaa, tai sit se vaan omaa tyyliisä tokasee: Joo, voit ihan unohtaa semmoset...Mitää ei kokeilla...
Noist autonrenkaist sain jo loistavan aitaidean, ja yritinki sitä selittää...
Mut ei helmiä sioille, Pesonen ei ollenkaa auennu min loistavalle idealle...
Oon myös ehottanu taloa olkipaaleista ja tyroksista...Turhaan...
Ja se tyroksitalo, minkä ne rakens telkkaris, sentää kellu...
Aatella kuinka kätevää, jos vaik nousee tulva...

Min ikuisuusprojekti on semmonen kohopenkki...siihen sain idean jo vuosii sitte...
Mut ei min kohopenkit kovin kohollaa kyl oo...
Sit sain idean Tanskalaisest maajussist rakentaa risuaidan...
Se ei jostain syystä näytä siltä, miltä pitäis ja oonki aatellu polttaa ne risut täs talven mittaa...
Sillä aikaa ku Pesonen on töis...
Ei pääse ilkkumaa siihe sitte...

Enneku sain luvan noihi kanoihin, ni ajattelin ennakoida ja rakentaa semmosen korkeahkon kanalan...
Sitä Pesonen usein kattelee pihalla ja jupisee, ettei kenenkää muun pihal varmaa löydy hirvitornii...
Saattaa olla, et poltan senki samal ku risut...

Yhes norjalaises ohjelmas, puutarha semmoses, ne teki sillee, et ku istutti pihalle jotain, ni sinne kuoppaa ne laitto luun tai lihanpalan, ni se kasvi kasvo sitte paremmin...
Kokeilin mie sitäki ja laitoin ruusun alle jonku lihaköntin tai jauhelihaa, en muista tarkallee ja kasvin siihe päälle...
Siihe aikaa meil oli koira, Nippe...
Nippe ei ymmärtäny puutarhanhoidost pätkääkää ja se tylysti kaiveli sen lihan pois...
Ja söi sen...
Nippe hais pitkää mädälle sen jälkee...
Eikä se ruusukaa kasvanu...kuoli mokoma pois...

Sitte mie näin mielenkiintosen ohjelman, kuinka pajupuu laitettii talveks veden alle ja kyl se vaan lähti sit kevääl kasvamaa, ku se ongittii ylös ja tuikattii maahan...
Koska kaikkee voi soveltaa, ni aattelin laittaa terijoen salavia maahan joulukuussa ja olin ihan varma et kaiken tän logiikan mukaa, ne alkaa rehottamaa kevääl...
Ei ne alkanu...ei ollenkaa... ja mie sentää ootin seuraavaa syksyy, enneks revin ne kuivuneet oksat maasta pois...
Meiän likat muistaa aika-ajoin, yleesä joulukuus muistuttaa asiast...
Ne ei kans ymmärrä mitää...

Mut ne terijoen salavat, mitkä laitoin etupihalle läks kasvamaa...
Annan huumorintaju loppu ja se kisko toisen irti ja väitti, et jos se ois jääny siihe mihi laitoin, ni ei ois mukamas auto mahtunu pihalle...
Olis kyllä mahtunu... ja se puu oiski iso puu nykysin, jos tää vandaali ei ois sitä repiny pois...
Yks toho jäi ja se sitkeesti kasvaa, vaik meiän edesmenny Nana-koira sitä retuutti pois ja Pesonen on vissii parii otteesee sit yrittäny poistaa...
Minust se on kiva ja salaa oon mielissäni ku se puu on niin sitkee...
Mie laitoin siihe moniväriset jouluvalot ja kyllä vaan se on sievä...

Sit on aivan uskomattomii juttui mitä voi kokeilla kasveista...
Kevääl meinasin tehä voikukkamarmeladia, mut unohin sen muovipussillisen kukkia pihalle ja ne mätäni...
Kokeilen ens keväänä uuestaa...
Koko kesä kuivatettii kasveja teeks ja pakastimes on kuusenkerkkiäki, jos vaik flunssa iskee...

Sitte mie näin tosi kivan ohjeen...
Siin laitettii sireenin kukkia sokerin sekaa ja sen piti haista tosi hyvälle...
No mie tein, muttei se haissu...
Mie ajattelin et jos antaa olla, ni jossain vaihees se haisee hyvälle...
Sit mie laitoin purkit kaappii... ja unohin ne sinne...

Tänää mie keitin mehuu ja ku etin sokerii, ni aattelin et käytän ne pois ja tulee kiva tuoksu mehuuki...
Avasin purkin...eikä se millee haissu...ei yhtää millee...
Mie ajattelin et jaahas, käytän toho mehuu ne kuitenki ja aloin kaatamaa...

Eihä se sokeri tullu purkist ensinkää ulos, ku oli jämähtäny köntiks vaa...
Pesonen oli keittiös ja palotteli lihaa, eikä huomannu et minul oli pien ongelma...
Mut ehän mie eilisen teeren tyttö oo...otin veitsen ja tökin nii kauan et sain sokerit mehumaijaa sireeninkukkinee päivinee...
Enkä sanonu mitää...
Ei ne kukat myrkyllisii oo ja jos pien eksoottinen maku tulee mehuu, ni se on vaa vaihteluu...
Ja niikus kaikki tietää, ni vaihtelu se on, mikä virkistää... 

Ja kanat....kanat tekee taas yhen munan päiväs...mie oon tonkinu ja tonkinu, mutten keksi mihin ne munii...
Huomenna aion tehä kunnon tarkastuksen kanalas...minuu ei kotkottimet enää huijaa...