Nakkikattila ja muita omituisuuksia

 

Minulha on autona toi Bella Brava, niikus hienostellen sit kutsun... 
Joskus aikonaa oli semmonen näytelmä, Molierin kirjottama, ja näytelmän nimi tais olla Hienostelevat Hupsut...sehä pilkkaa just semmosta ylihienoo... 
Niiku Pesonen tota minun Bella Bravaa... 
Pesonen ei hienostele...
Se sanoo suoraa ja omast mielestää sillee just tyhjentävästi...
Min Bravaa se kutsuu nakkikattilaks...
Mie ku hyppään rattii, ni min korvis soi sen sanat ja sillä tasasen tappavalla aksentilla: 
Nakkikattila...
Ja mie en parhaal taholkaa osaa kuvitella, et revittelen Ferrarin sukulaissielul, vaan tunnen et porisen ku prinssinakki siel kattilas...
Sivistelevä hupsu prinssinakki...kattilassa...

Vennii mie höpsöttelen et se on pieni vielä...
Sisäporsas se on...musta tynnyri...sanoo Pesonen

Yks päivä yritin urkkia, et muisteletsie ikinä ku myö tavattii ja sillee...
En...se sano...ihan ällikäl lyötynä...
Mie yritin uuestaa...
No ku sie olit romanttinenki sillo...
Sen katse muuttu viel tyhjemmäks ja se sano: En ollu...
Myö oltii autos ja minuu alko kiukuttamaa ja sanoin sille et, millonkas sinust on tommoin  jäärä hapannaama tullu...
Se vaa katto minuu ja nauro...
Mie en nauranu...yhtää...
Mie puristin rattii, enkä sanonu mitää enää...

Sanonta sanoo...rumat ne ryysyillä koreilee...
Mie yritän ees vähä kattoo, mitä pistän päälle, ees vähän....
Mut toi Pesonen...se kulkee älyttömis pipois ja iha mis nyt päälle sattuu jäämää...
Kerran mentii Jaalan kauppaa ja sen vaatetus oli hattuu myöten ku kolkytluvun englantilaisella maatias-aatelilla...köyhtyneellä semmosella...
Mie kävelin pari metrii sen takana ja yritin olla huomaamaton kokonaa...
Nyt mie mietin yks päivä, et ihan ku sarjakuvahahmon kans kulkis, ku se alkaa muistuttaa Nakke Nakuttajan Elmerii...
Sil on viime aikoina ollu nii paljo kaupas pääl, et se kulkee naama punasena ja puhkuu, et perkele ku on kuuma...
Et ihan turhaa se min saappaist on ihmettelyy kehitelly päässään...

Meil on kummallinen maku sisustaa...
Pesonen on vääntäny yläkerras omiaa ja mie sit keräilen kaikkee omast mielest hauskaa alakertaa...
Mie, joka oon kovin joviaali ja joustava sanoissani, kehuskelen herran tuotoksii...mut tykkään kyl oikeesti niist...
Se taas kommentoi ikiomaa tapaasa min juttuja...

Mie ostin kirpparilt joku aika sitte puisen lohikäärmeen...minust se oli niin minuu kutsuva jotenki...
Mie luulin et se laitetaa seinälle, mut pitkällisen miettimisen ja tutkailun jälkee mie oivalsin et se tuleeki kattoo...
Ooooo...mie ajattelin...viel parempi...

Sit mie olin viime maanantain Annan ja äitin kans asioilla ja käytii Pelastusarmeijan kirpparil...
Minul on sinne jäsenkortti, mil saa alennustaki, ni siel on mukava asioida...
Mie oon niiku kanta-asiakas...
Siel oli myynnis semmonen punanen pömpeli, mitä arvelin lampuks...kiinalainen semmonen...
Iloksein se ei maksnu ku 5 euroo, ni ostin sen...
Autossa äiti kysy, et meinaanko alkaa paaviks ku myssynki ostin...
Valistin sitä, että se on lamppu...tai ainaki luulen niin...

Kotona ruuvailin sen olkkarin kattoo lohikäärmeen seuraks...
Yhtenä iltana kysyin Pesoselta, et onkse jo huomannu min ostokset...
Joo, se sano...itehä sie sen lohikäärmeen näytit...
Eiei...ku minul on uus ostos...tuu kattomaa...
Se tuijotti kattoo, niiku lehmä uutta kuuta ja sit se tokas... Just nii...tää alkaa olla ku mikäki huumeluola...
Miekii menin moisest taiteettomuudest hiljaseks...ja vissii ilme venähti, koska samaa aikaa Erkko oli käymäs ja se nauro katketaksee keittiös...

Mut min asetelmist Pesoinki tykkää...
Ettei se vissii ihan toivoton tapaus kenties olekkaa...