Tohon ei kukaa pysty

 

 

Jouluaattoo ei oo enää hurjasti aikaa...Silti tuntuu, et eletää pitkää syksyy tai aikasta kevättä...
Lunta on ollu yhen kerran maas ja sit ne suli pois... 
Melkeestä jokapäivä on satanu ja satanu tai pilvet on roikkunu nii alhaal et ihan ahistaa...
Takapiha on yhtä mutavellii, mut on täs se hyvä puoli ettei ulkona palele suuremmin ja sisälki on aikas lämmintä...
Myöhä tultii rysäyksel nykyaikaa, ku hommattii ilmalämpöpumppu ja se on kyl kiva peli...
Varsinki sen alla on mukavaa, ku se puhaltaa lämmintä...ku pistää silmät kiinni, vois ajatella et on kesä ja aurinko paistaa selkää...

No mut pikkuhiljallee ollaa hommailtu, tai siis mie, ni joululahjoja...Ei mitää hienoja, mut sellasii, et ne on kuitenki ajatuksel ja sydämel hankittu...

Keskiviikkona kurkku tuntu kipeeltä, mut aattelin et kyl se siitä...
Illalla karu totuus paljastu, ei enää jaloillaa kyenny olemaa ja tajusin, et joopa, nyt tuun sitte kipeeks...
Vänkäsin sänkyy ja valitin Pesoselle, et särkylääkkeetki on loppu...mitäs nyt tehää... ja koskee ja palelee...

Kerranki olin onnellinen sen jemmailutaidosta, sil oli autossa purkissa särkylääkettä...
Toiha se ne ylös, mis mie palelin peiton alla...
Onksulla kuumetta, se kysy...
Ei oo, mie kalisevien hampaitten välist sain sanottuu...
Ja särkylääkeetki on loppu, se jatko... ja sit sen huumori puhkes taas täytee terää: Jos sul on viekkarit...

Mie oisin läpäyttäny sit, jos oisin tarennu ja ennenkaikkee jaksanu veivata kättä peiton alta...
Tyydyin sit vaa ynähtämää ja otin pillerin ja vedin peittoo enemmän korville...sen jupisin, et ootas ku sie tuut kipeeks, ni katotaas kuin huumori kulkee...

Torstain ja perjantain sain oltuu töis...en kehannu olla pois, kun on kiirettä...
Tarttumisvaara oli olematon, koska yks sun toinen niistää ja yskii...
Perjantaina menin Hennan kans joulukirpparille, ei me jaksettu ku yhel käydä...
Ja kotii tulles alko taas kurkkua ja korvia jomottamaa...

Tänä aamuna heräsin aamuyöstä, kun ei enää meinannu saada henkee kulkemaa mitenkää..
Nousin ylös ja tulin alas...
Aamu oli pitkä ku nälkävuos ja siin vaihees ku Pesonen suvaitsi herätä, mul oli parempi olo ja suunnittelin täyttähäkää, et kirpparille pitäis päästä...
Joulujuttuja...

Vaik mie olin piristyny kummasti, ni kuiteskaa ihan parhaal huumorimielel ollu...
Pesonen kyllä...ja sehän veisteli jos jonkinlaista puujalkaa ennenks päästii lähtemää...
Autos se jakso kuolemattomii lohkasujaa koko matkan, mut mie en oikein päässy tunnelmaa...
Kattelin ikkunast enkä ihmeemmin kuunnellu...

Mentii Valkealan kirpparin parkkii, noustii ulos autosta...
Ja sillon se tapahtu...
Pesosen huumori tyrähti ällistyksee ja sen suusta pääs:
Ei kukaa pysty tohon...ei kukaa...

Emmie tehny oikeesti mitää...
Mie vaan läiskäsin oven kiinni, muttei se menny, ku jotenki se turvavyö jäi lukkoo ja se ovi jumittu hiukkasen raollee, eikä liikkunu ees eikä takas...
Enkä mie saata ymmärtää, miten turvavyö voi kiertyä sillee siihe lukkolaitteesee...

Pesonen tuijotti minuu sielt auton toiselt puolelt naama pitkänä ku kamelilla ja minulle alko jo hikiki kihota, kun aattelin et opsis vaan, mitenhä täst selvitää...

Mie näin ku se huokas, laitto avaimet taskuu ja kömpi autoo selvittämää sen oven auki...

Poislähtiessä yritin ehottaa, et voisinha miekii ajaa...
Se ei sanonu mitää...
Hapannaama...

Vaan meiän Ollilla ja kumppaneilla on ollu kans jouluun valmistautumista...
Ne on jouluporsaat saanu löylytyksen ja uudellee järjestyksen kans...
Innolla ootan kun kuusi ehkä sittenki tuodaa sisälle...

 




 






 



 
Torstain sama j