Mestari Olli

 

Me kesällä tehtiin remonttia,
ja Olli se hääri mestarina.
Se seinä meidät melkeinpä itkemään pisti,
oli siitä tullut jo melkoinen risti.

Me purettiin, kirottiin, 
sitten alistuttiin,
ja sisäpuolelta kokoon se kursittiin.
Ei neulaa, ei lankaa 
me käytetty tässä,
oli naulat ja vasara 
melkoinen ässä.

Me lyötiin seinät kiinni ihan,
jäi rujoiset jutut puolelle pihan.

Ensi kesänä avataan ulkopuoli,
sitten ehkäpä loppuu sekin huoli,
että romahtaa kokonaan tuokin seinä,
jää meille aikaa, 
lojua suussamme heinä.
Lorvitaan, 
katsellaan järven rantaa,
tai sullotaan varpaat rannan santaan.

Mut, kas,
mestari tuossa on tutkimassa, 
kuinka eristeet oikein on asettumassa.
On tarkka tuo Olli,
tuo noheva kolli.

Se miettii,
Ei ihme, 
jos kylmä on ollut säässä kuin säässä,
ei järkeä ollut oo eristäjän päässä.

Eristeet uusiksi,
tuumi se Olli.
Me käskystä tehtiin, 
ja se oli onni. 

Mut on sangen outoa ollut tässä,
kun lämmityksen kanssa ei olla oltukaan helisemässä.
Ei hiukset heilu,
ei paperit lennä.
 
On seuraava projekti eteisessä, 
sen lattia vaihtoon on etenemässä.

Minä luulen, 
ei sekään onnistuisi, 
ellei Olli se tulisi innostajaksi.