Kissankarvarukkaset

   

 

Maanantaina käytin Olli-kollin ja Korpun nipsisnapsis-leikkauksessa...
Maanantai oli uskomattoman rauhallinen päivä...
Tiistaikin vielä kohtuullinen, vaan eilen Olli olikin jo elpyny...
Se kiipesi kirjahyllyyn ja tiputti laatikollisen tavaraa sikinsokin lattialle...
Se oli aamulla...
Iltapäivällä se juuttu takakintustaan kynälaatikkoon ja jurnutti sen perässään lattialle...
Sisältöinee päivinee...
Sillä aikaa kun olin töis, se oli kaatanu min tonttulampun ...yllätys yllätys lattialle...

Pipsa puolestaan lujahti eilen ulos...
Eipä siinä muuta kun, ettei se malttais tulla sisälle...rapulla sanoo kauniisti mau, kun käyn kysymässä: tulisitko sisälle...
Ja sitten se luikkii piiloon...
Minuu ei se piiloleikki huvita puol kymmenen illal pimeel rapulla...
Ku mie tykkäisin, et ne olis yön sisällä kaikki kissat...
Ja kun ei sitte tullu, ni ajattelin et ole ulkona sitte...

Me ollaa Pesosen kans sovittu ettei meiän makkaris nuku kissat eikä Venni...On sillee sit rauhasampaa...
Mie ku menin hytisevänä Pipsan huutelusta nukkumaa, ni ovi oli apposen auki ja Pesonen kuorsas peiton alla...
Ja Niisku ja Nestori minun paikal...
Joo...yritin niitä kantaa pois, vaan ne sitkeesti vääns sukkelasti takasin...
Mie luovutin ja menin oman peiton alle sykkyrää...jäi minulle hippasen sentää tilaa ja tyyny...

Aamulla heräsin aikasin ja päästin Vennin pissalle ulos...
Kukas maata rellotti rapulla hyljätyn olosena, jossei meiän Pipsa...
Ja ku yritin ottaa syliin, ni eikun karkuu...
Olkoot , ajattelin ja menin keittämää kahvia...
Ja kuulin jonkusortin tössäyksen vessasta...
Menin kattomaa ja niihän se Olli oli saanu tiputettuu pesukoneen päältä puhtaat pyykit lattialle...sikinsokin tietty...
Sit minul alko kirraamaa jo päässä, et eihä täst taas mitää tuu...

Juotiin kahvit ja Pesonen lähti töihin...
Sanoin sille, et auton ikkunat on jääs, et pakkasta siel on...
Ei oo pakkasta, neljä lämmintä, eikä ne ikkunat jäässä oo...se järkähtämättömästi vastas pesos-tyyliin...
Mie ajattelin, et olin kattonu väärin ja en sanonu mitää enää...

Laittelin kanoille aamupalan ja Vennille kans, kissat oli osansa jo saaneet, ja otin Vennin samalla pihalle ku vein kaakottimille ruuan...
Nestori lujahti ulos....
Niisku lujahti ulos....
Kanalaan pujahti min peräs Pipsa, josta ihme kyllä sain niskakarvoista otteen ...
Tuli tunne, et se armollisesti vaan anto ottaa kiinni, mutten viittiny ajatella sen ihmeemmin...
Ja kannoin sen sisälle...

Ajattelin, et kyl ehin saada Niiskun ja Nestorin sisälle, ennenku lähen töihin ja keskityin pihalla astumasta koiranjätöksii, enkä seuraillu mitää muuta...

Sit alkoki olla aika lähtee töihi...
Menin huutelemaa ja Niiskun sainkin sisälle, Nestorista ei tietoakaa...

Kiipesin yläkertaa sulkemaa makkarin ovea, ettei kissat myllää siellä, mut Olli ja Korppu oli kerinny jo vallata sängyn...
Sain Ollin ulos, Korpun sujahtaessa sängyn alle...
Vein Ollin rappukäytävään ja yritin sulkea oven...
Korppu oli taas sängyllä ja oveakaa en ehtiny sulkea, kun Olli taas keikkumassa sängyn vieressä...
Näitä toisteltiin erään kerran ja viimein hikiki jo valu, ennenkun sain ne katit huoneesta ulos...

Enää operaatio Nestori...
Ei jälkeäkään...ei mitään...pelkkä hiljasuus...

Mietin et, selvä se, menen sitte autolla ton pikku matkan, ettei se kissa lähe min perää mistää puun takaa...

Menin autolle....
Siinä vaihees silmissä alko sumeta, oli jo kiirekki ja...

Auton ikkunat oli niin tiiviissä jäässä, et ois voinu ikijääks luulla...

Turha edes yrittää raapata ja turha odotella niitten sulamista, vaik ois auton käynnistäny...
Toi bella Brava on etelän auto, eikä se lämpiä oikein mitenkää...

Joten....
Huokasin syvään ja toivoin, ettei katti huomaa lähteä kipittelemää min perää ja aloin kävellä kohti Opistoa...
Matkalla mietin, et kuinkahan monet kissannahkarukkaset viiest kissast oikein saiskaa...


                      kuva ei oo väärinpäin, vaan se min tonttulamppu oli taas kaadettu...