Kukin tavallaan

Oon vähän säälinsekasin tuntein tarkkaillu noit meiän elikoit...
Aloin ajattelamaa tarkemmin sen jälkee, ku Pesonen tuijotti Vennin touhuja ja sano: 
Tuliskohan tosta metsästyskoiraa? 
Miekii katoin Venniä ja muistin, ku pari kesää sitte vietii se ja Nana toho lähirantaa uimaa...
Nana molskautti ku mursu veteen, mut Venniä pelotti kovin...
Se tassutteli ees taas järventöyrästä ja sitte lipes ja kasteli peräpääsä siihe matalikkoo...
Ja säikähti aivan totaalisesti ja läks kun hauki rannasta...ei sinne järvee päin vaa kuivalle maalle...
En viittiny tät mielikuvaa Pesoselle mainita, kun se nauraa Vennille muutenki...

Nana-vainaa oli kiltti, muttei sekää penaalin terävin kynä ollu...
Jos vertais lapsilaumaa, ni se ois ollu just se joka käkkii äitin helmoissa ja nuolee ekana kakkutaikinan kulhosta, se lapsikatraan vasikka, joka itekki tekee tepposia, mut käräyttää kiltillä naamalla muut...
Mut nyt ku tarkemmin miettii, ni viisasha se lopult oliki...Edut juoks ilman et teki mitää ihmeellistä temppua ...

Kissat sitte...Meiän likat sanoo Nestoria kissojen  Jari Sillanpääks...lepponen ja rauhaa rakastava...ei rissaa, vaan keskittyy olemaan mukavan joviaali ja keräämään sympatiaa...
Erkko tossa yhtenä päivänä oli aika epäkunnioittava, kysy: Meneeks toi koiran kokonen kissa ulos?
Mut Nestori on kyl mun mussukka täysin...Muttei sekää oo terotettu kynä, enemmän semmonen pehmee lyijykynä, mil piirrellää pehmeitä linjoja vaan....
Toisaalta, Nestori on tajunnu, ettei kannata itteesä rasittaa hiirjahdilla, ruoka tulee säännöllisesti muutenkin...
Et ei sekää ihan palikka oo...


Pipsa keskittyy siihen mikä sitä itteesä huvittaa...eli kanojen jahtaaminen ulkona...Kyllä se kanaki lentää oivallisesti omenapuuhun...oon iha ite nähny...
Niin että kyllä Pipsallaki on hetkensä ...


Niisku kiehnää jaloissa ja sylissä, kun haluaa jotain...ruokaa, ulos tai joskus määrättömän määrän hellyyttä vaan...
Niiskuhan muutti itsenäisesti meille asumaa, joten jotain herneitä senkin pienessä päässä sinkoilee...

Korppu on Pesosen kissa, ne keskustelee keskenää : mauk...mauk...mauk... semmosee itämaisee nasaalitapaa...
Korppu keskittyy ulos karkaamisen saloihin nykysin...
Nii ja Pesosen pehmittämisee...Siinä onkin sarkaa ja Korppu on onnistunu kyllä...
Ei siis lopult tyhmä sekään...

Olli, voi Olli...
Olli tunkee ittesä kuivatustelineen korkeimmalle huipulle, yleensä kaataa koko telineen, se tunkee ittesä tiskialtaan reunalle ku tiskaan...
Ja hella...mie laitoin tulet hellaa ja nostin Ollin pois hellan päältä...sit koht tarkistin et syttykö ne tulet ja nostin Ollin taas siitä hellalta...
Lopult mietin, et pakko sen on tajuta jossain vaihees itekki, et se hella on oikeesti liian kuuma sen tassuille ja perskarvoille...
Ehkä Olli onkin tiedonhalunen kuitenki...

Kanat...ne min mielest alkaa olla tän älykkyyskäyrän huipulla täs talos, koska min erinäisist estämisist huolimatta ne tunkeutuu toho etupihalle...ja mie en enää käsitä miten...
Mietin yhtenä päivänä myös sitä, et onko ne kanoiks tekeytyneitä alieneita, semmonen outo puhetyyli niil on...ihme kurnutusta, napsutusta , eikä ollenkaa sitä perinteistä kot kot kot...
Joskus sentää Kaarle kiekuu epävireisel äänellää, joka naurattaa minuu joka kerta, muttei voi nauraa, kun se on ite niin tohkeissaa...

Venni, murheenkryynien kuninkaallinen, säheltämisen siniverinen...
Ois naurattanu tänääki, mut säälitti sen verran paljon, etten viittiny hekotella...
Venni on kovin kylmänarka, se on vähän ku se surku-koira  muumeissa...
Ulkona se hytisee ja tarttee takin aika nopsasti ku ilmat viilenee...
Ite en oo mikää elukoitten pukija, mut pakko on ollu taipua ton kans...
Sisällä se haluaa olla peiton tai viltin alla...
Ja viltin alla se oli tänäki aamuna, kun hyppäs sohvalta alas...
Siinä olkkarin lattialla se yritti vääntää selville vesille, vaan kauan kesti enneks peitto tippu viimenää...
Ja ei se Venni oikeestaa sekään ihan pöhkö oo, mitä nyt on vähä väärin ymmärtäny sanat: istua ja nätisti...
Anna se nauro, ku yritti sanoa, et istu, ni ei Venni tajunnu...kun Anna sano et, nätisti, ni Venni-tyttö istu...
Ees jotain sekin...

Mie imuroin ja mietin itekseni, et jos se Pesonen haluis jonku kouluttaa, ni kyl se ois joku kissoista, tarkemmin Korppu tai Olli, koska ne sentää saalistaa...
Me oltais varmaa menehdytty aikoija sitte vessapaperirullien ja kukkien invaasioon, ellei kissat ois meitä suojellu...

Ja kun oikein tarkkaa mietin, ni yksinkertasiihan noi on, mut jotain sentää löytyy, kun oikein kaivelee...
Nyt joku miettii, et eläimet muistuttaa isäntiää...En voi ymmärtää mitä tommonenki sanonta mukamas tarkottaa...
Mut jokainen tavallaa kuitenki...Ois tää maailma tylsä, jos kaikki ois päteviä ...


                                            Joo, niin se on...kukin kykyjensä mukaan...