Osaamisalueita; juuttuminen

 

Tää osaamisalue tuli minulle tänää mielee, ku piti lähtee hautajaisii...
Ku mie en ettiny ajois vaatteita ja luulin, et ne on helpos paikas, ni jätin kaiken kohtuullisen viime tippaa...
Laitoin t-paidan ja sit etin ehjät sukkahousut, ne on ehjät, koska ne on ostettu Venäjältä ja niitten sukkahousut ei vaan mee rikki...
Sit mie sain idean ...
Ja vedin saapikkaat jalkaa...
Ne mie olin joskus lainannu Hennalle ja se palautti ne viikolla...
Mie sillon mietin et miks olin ne alunperinkää lainannu, mut sit ku ne oli minul jalas, ni mie muistin...
Mie en saa niit yksin jalast pois...

Ja ku mie sen tajusin, ni oliki jo myöhästä...
Pesonen oli lähteny aikaa sit omille menoillee ja siin mie sit istuin t-paidas, sukkahousuis ja niis saapikkais...jotka ei siis lähteny jalast pois...

Mie luulin et minul on musta mekko jossain ja köpöttelin ympäriisä ja etin, mutten mie löytäny...en millää...
Ja hameet ei mahtunu...
Ja pitkii housui oli mahoton saada niitten saapikkaitten takia jalkaa...

Mie aloin jo melkein hikoilee, mut sit löysin sentäs yhen kaavun päälleni...
Ei se musta ollu, mut aattelin, etten ota kirkos takkii pois, ni se kompensoi, ku se on musta...

Mut noi juuttumiset...
Ne oikeesti vois olla geenivirhe...niikus moni muuki juttu, mikä kertautuu meiän perhees...

Jos aattelee meiän Annaa...
Se juuttu ohimoistaa Kouvolan raviradan aitaa kiinni, oiskos ollu jotain kolmen-neljän vanha...
Siinä se könötti ja mie mietin et miten sen irti saa, ku ei sitä aitaa ois voinu ees laikata, sillähä ois pää palanu...
Päättelin, et ku se ei ehtiny nii syvälle työntää, et korvat ois ollu tiellä, ni sen vois niivittää siit irti...Onnistuhan se...
Sitte se juuttu, päästää ja hiuksistaa keittiön tuolii...
Kahtee eri tuolii ja kaks kertaa ja pienenä se juuttu vessanpyttyy kans...

Mie en juutu tommosii...
Mie oon juuttunu autol parkkipaikalle, joka oli tasamaata ja sit talvella tasaselle lumelle, mut ne nyt on normijuttuja...Kaikille niit käy...
Kerran juutuin hiuksista vessan ikkunaa, ku olin unohtanu avaimet sisälle...
Ja yritin sitä kautta päästä kotii...
Siit pääsin irti...en oo tosin varma, roikkuuks min hiuksia vieläki siin puises karmis...

Mut vaatteet ja kengät...Ne on min akilleenkantapäät...
Ku Erkko ja Anna oli pienii, ni oletin mahtuvani semmosee kivaa pallomekkoo...
No en mahtunu...
Siihe jumituin, enkä pystyny ku vaivasesti sanoo kersoille, et viittittekö vetästä tän mekon äitin päältä...
Ne oli pieniä vielä ja sai tehä tosissaa töitä et sai sen mekon irti...
Keljutti niin, et annoin serkulle sen mekon...

Sitte myö käytii Lappeenrannan Teatterin puvuston kirpparilla kerran...
Ostin tosi kivan kotelomekon...
Jotten ois joutunu naurunalaseks, ni päätin kokeilla sitä yksin ollessani...
Virhe
Iso virhe...

Se mekko juuttu niin, et mie koteloiduin sen verran hyvin, ettei kädetkää laskeutunu alas...
Niin mie yritin keksiä keinoa ja kuleskelin sisällä ku ryöstettävä muumio kädet taivasta tavotellen...
Viimein taivuin sen verran, et sain laatikosta sakset...
Erittäin varovasti suuntasin ne kaulan suuntasesti alas ja sain kuin sainkin leikattua kaulasta alaspäin mekon halki...

Laitoin leikellyn mekon piiloon...

Tänään siis juutuin kenkiini...
Kengät, saapikkaat ei ollu oikein hautajaiskengät niitteineen päivineen, mut toivon ettei kukaa älynny kattoa min jalkoi...

Ja miten sain ne pois...
Kas, menin hautajaisiin serkkulikan kans ja takastulles ku heitin sen kotii, ni sanoin siin pihal: Et viittis kiskasta näit min jaloist pois...
Se nauro ja kisko ja sit mie ajoin sukkasillani kotii... 

Nyt ei vissii oo vähää aikaa mitää erikoist, mihi pitäis laittautuu...
Verkkarit ja aamutossut ei jumitu ja en aatellu ikkunoistakaa kiipeillä...
Mut tää on alue, mitä min mielest ei oo tarpeeks kyl tutkittu täs maailmas....