Romantiikan rahinaa

 

Mie oon tullu tuloksee, et ajan kulues toi romantiikan käsitys on saanu kummalki eri muotoja...
Eikä niikus samaa suuntaa ollenkaa...
Mie kun tykkäisin nyhjätä ja nuhjata sillai mukavasti lähekkäin ja halailla ja vähä vaik suukotella ja sitä lajii pidempääki, ni mie oon huomannu ettei myö olla ihan samoil aaltopituuksil...

Sillon alkuu se sano minulle vaik mitä ja kaikkee...Niiku et siit on kiva lähtee kesäkuumal rannalle ja viettää aikaa siel...
Mie ajattelin, et ai että, ku miekii semmosest tykkään...
Meiän rannal lojumisen laskemisee ei tartte ees yhtä kättä, ku yhtäkää kertaa myö ei olla siel oltu...

Alkuu se keitti aamusin kahvit minulle, ja mie olin kovasti otettu...
Nykysin se tökkii kyynärpäällä aamul minuu ja jupisee et: Kahviaika...tai sitte se haluu teetä...

Myöhän ei ihan alunperin sillaisti ees seurusteltu, ku vietettii aikaa vaa yhes...sit jossain vaihees se liuku muuhun sitte...
No joskus jopa nukuttii saman peitonki alla ja sillai kivasti miekii pääsin väillä kainaloiseks kanaks...

Sit myö kun kumpikii tykätää vanhoist autoist, jenkkipeltiautoist, niikus meiän Erkko niit pienenä kutsu, ni jossain vaihees aattelin et ai, että miekii pääsen ajamaa semmost auringonlaskuu kohti...
No, ei se anna min ajaa, ku väitti, et auto pitäs vuorata ulkopuolelt renkailla, etten mie kolhis sitä kuhmuille...
Onneks minul on yks ihminen, joka sentäs antaa ajaa sen isoo jenkkipeltii...
Ja se saattaa välil minuu ihan halatakki...

 No, mut siihe romantiikkaa...
Nyt myö nukutaa ihan lähekkäin, ku muutettii tänne maalle ja tääl on sänky sen 120 senttii ja myö kumpiki ollaa massaannuttu koko kehon pituudelt, et jos meil alkuu oliki tilaa ni nyt sit nukutaa pakostaki ku sillit purkissa...
Ja kumpiki tiukasti oman peiton alla...
Että saa rauhassa nukkua...
Mie kyl kerran yritin ehotttaa, et voitaskos hommata isompi sänky, ni se oli vaan sitämieltä, et kyl myö mahutaa...
Mahutaa, mahutaa...se ite asettuu selällee oman peittosa alle ja ristii kädet mahan päälle ja alkaa kuorsata...
Mie käärin itteni sillaisti täkin sisää, niiku oisin makuupussis ikään...
Ja taas romantiikka roihuaa...joopa...
Onneks suklaa on keksitty... 
Saakeli jos seki loppuu maailmast, ni mitäs sitte tehää?

Noh, tää romantiikka tuli esille, kun rupesin vinkumaa et jospas vähän pussailtas ja jospas vaik vähän pidempääki...
Ni eihä se nyt taas käyny, ku ei oo aikaa, eikä se nyt niin hauskaa kuulemma oo...
Mie sitte kysyin, et mikäs on kivempaa, ni se vastas et moottoripyöräl ajaminen...
Mie oikein tunsin kun min päässä suonet pullisteli raivosta ja se onneton istu pöydän ääres äärettömän typerä punanen pipo päässää ja nauro...

Sanoin sille hampaitten välistä , et voitko ees ton typerän pipon ottaa pois, ni se nauro vaan ja sano et se on ilmanen ja lämmin, eikä mikää Helly Hansen, satasen pipo...
Hitto.....