maanantai 26. lokakuuta 2015



Alter ego ja talviaika

 

Sunnuntaina oli pitkääki pitempi päivä, ku siirryttii talviaikaa...
Mie tykkään talviajan kellosiirrosta, se ikääku ois min normaalimpi herääminen ku kesäaikaa...
Mut se sunnuntai on aina ku pitkää piimää tai venyvää purkkaa...
Yhtää mitää ei saanu aikaa ja loppupäivä meni ihan horteessa...
Tosin voi seki vaikuttaa et edellisel viikol en saanu nukuttuu öisin...
Joka halvatun yö kello yks silmät oli auki ja auki ne pysy, vaik koitti miten saaha unta...

Tulihan se ilta viimein ja uni tuli ku nuijalla samantien ja yllärinä sain kuin sainkin nukuttuu koko yön...
Nukuin sit varmaa liikaa tai jotain, mut olo oli puuromainen heti aamust alkaen...
Ja alko viikko kuntoutust Kuusaal...
Katoin peilii ja kauhistuin suorastaa, pakko oli vähä laittautua ettei ois ollu ku vanha kalmo kerrassaa...
Niin tein...
Sitte käpsehin eessuntaassun ja kulutin aikaa...ja huppista vaan, yks kaks huomasin et keittiön kello kulkee puol yheksän kohal...
Sillo alko kiire...kiire...kiire...
Ja sit muistin, et se kelloha jätättää...
Hikipäässä katoin puhelimen kelloo...
Mitä hittoo???? Se oli puol kaheksan...
Pesonen perkule, ei sit siirtänykkää sunnuntaina kelloo vaik luulin niin...
Eikun vaatetta pois ja taas aikaa tappamaa...

Kuusaal oltii aamupäivä ja ruuan jälkee lähettii tutustumaa Parikkii, siihe Ekomaahan, Kouvolas...
Miekii tarjosin kyytii ja kurssikaveri kysäs nauramal et, kuinkas monta sin kyytii mahtuu?
Mie nauroin ja muutki, ku ne muisti min Skodan, joho mie aina aikasemminki tarjosin kyytii ...yhelle ...
Sanoin et, et sie muista, minulha on nyt Fiiatti ...
Mut uskals se tulla samal autol kuitenki...

Parikil ois ollu mielenkiintost, mut minuu väsytti niin, et meinas taju kaikota jonnekki taivaanrannan taakse kokoajan, eikä siit kauheesti jääny mielee...
Mut sain mie sielt ostettuu käsinuken...Semmosen kivan ketun...

Poislähties mie kävin Kuusaal kirpparil ja sain ostettuu takin ja kahet vähä hassut housut...nii ja tosi kivan uunikulhon...
Kassal juteltii sen ukkelin kans, mikä siin aina on, laihuttamisest....
Se anto hyviä vinkkejä, joita tuskin kuitenkaa noudatan...
Mut on hyvä olla tietonen kaikest pikkujipost...
Pääsee tarvittaes mukavasti pätemää ...

Koko päivä oli sekanen ja tahmee ku likapyykki ja vissii minul alko oikeesti pääs sumenemaa ennen nukkuumaamenoo, ku mietin et oiskos toi kettu min alter ego niiku niil, joil on se puhuva nukke ja jotka esiintyy oikein hienosti...
Huonosti nukutun yön jälkee ja kuitenki kohtuuvirkeenä ainaki vielä, naurattaa moinen ajatus nyt... 

Tänää meille pitää fyssäri päivän, ja se onki hyvä juttu, koska mul on hartiat ihan jumis...
Onneks ei pää....tai sit mie ite en enää sitä pään jumiutta hahmota...
 


                                                     

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti