Sälää, sähläystä, syksyistä säätä

Olin aatellu, et sunnuntaina oisin väkertäny tot min kanalaa ...viimeinki...
Mut Pesonen haluski alkaa järjestelee...
Joten soitin sitte jossain vaihees Annalle, et älä tuukkaa, ku täs hommas menee koko halvatun päivä...
Annalle se sopi hyvin, koska niil oli ollu viimenen pesispeli kavereitten kans ja sit niil oli kauden lopettajaiset...
Oli kuulemä vähä räytyny olo...

Pesonen rymsteeraa niin, et se levittää ihan kaiken sälän ympäriisä ja sit se sanoo mulle et tarttee apuu...
Nii nytki tapahtu...Mut sain mie sentää ton meiän "uuen " makkarin ees jotenki kuntoo...

Me siirryttii Hennan vanhaa huoneesee ja siel tulee kohtuupäihtyny olo, ku lattia on on kellallaa ulkoseinää päin...
Mie sanosin, et jos joskus on lehes pieni ilmotus, kuinka pariskunta tippu sänkynee alakertaa ku lattia petti, ni, ne on sit myö...

No, Pesonen sai sen metsästyshuoneesa ja raahas otuksensa sinne ku joku siniparta sadus ne vaimosa...tai jotain semmosta...
Min pöllöö mie en antanu, mie oon jotenki kuiteki mielistyny siihe...
Sanoin sille, et ite sitte kyl siivoot, mut edellee siel on sälät levällää, jotes kai mie meen ne pistää kasalle kuitenki...

Oli ihan outoo nukkua eri huonees ja pääki erisuuntaa ku yleesä...
Enkä mie meinannu saaha millää unta...
Sit ku mie sain unest kiinni, ni kissat alko maukua ja raapia ovee auki...
Ku ne ois halunnu tulla kans meiän kans nukkumaa...
Myö ei nukuttu ku pätkis se yö ja aamul se räytyny olo oli tarttunu minuuki...
Ja mie oli aikalailla pahal tuulel muuteki...
Ja mie tiesin et päivä ei onnistu...

Menin kuiteki töihi, ja en löytäny ketää mistää...
Lopult sain puhelimel kiinni, mut minulle ei ollu oikein mitää hommii...
Mie aattelin , et tulee pitkä viis tuntii, jossei mitää keksi...
Lopult lajittelin vaatteita ja imuroin...

Olin edellee pahal tuulel, ku lähin parkkipaikalt pois ja ku koitin varoo punast farmariautoo, ni ikäänku se opiston seinänkulmä hyökkäs min bella Bravan takalamppuu...
Rikkihä se meni...
Riks raks ja poks vaan...

Ja sit minuu oikein kiukuttiki...
Ja sit soitti Erkko et tuutko käymää? 
Sanoin, että en kyllä lähe, ku kaikki menee pielee ja lamppuki hajos...
Se naureskeli puhelimes ja sano et tuu nyt vaa, ni katotaa sitä autoa...Ja että
sil oli minulle tuhkaimuri ja laminaattia... 
Sanoin, ettei mahu ku mulla on takapaksiki täynnä tölkkejä...

Lähin sit kuitenki ajelee niille ja se oli hyvä juttu, koska Erkko oli kattonu purkaamolt lamppuja tohon autoo...
Outi, Erkon vaimo sit lopult soitti sinne purkaamoo, ku sanoin et on inhottava soittaa, jos se kysyy sielt jotain mihi en osaa vastata, ja tyhmäks viel luulee...

Juotii kahveet ja teet ja höpöteltii kaikkee...
Sit se Erkko meni tunkemaa niit tavaroit autoo...Minulle tuli kiire, ku siel oli ne tyhjät tölkit ja limsapullot...
Sanoin Erkolle et saat ne etukäteismaksuks vaivanpalkkana, ku tuun kuitenki sen lampun kans niille...
Ja mätin ne sen autotallii...

Pesonen tuli onneks niin myöhää kotii, etten eilen viel narahtanu tost lamppuonnettomuudest...
Tänää oon miettiny, et mite kääntäsin ton auton pihal, ettei se hokais ollenkaa ja saisin sen risan vaihettuu, tai siis Erkko, ehjää...
En oo viel keksiny miten toimin... 

Mut tänää oliki kiva herätä aamusel...
Mul onki vapaapäivä, et ehkä silläki on jotain tekemist tän asian kans...
Aamukahvin jälkee menin takas nukkumaa...
Jätin makkarin oven auki ja kuvittelin, kuinka nukun kuin ruusunen konsanaan, kissat kehräten jalkopäässä...
Ehei...ei se sillaisti menny ollenkaa...
Ne hyppi ja loikki ja muris toisillee ja leikki joulukuusen pallolla ja halus peiton alle ja sitte sieltä pois...
Jossain vaihees vaivuin jonkuasteisee unee kuitenki ja heräsin aikalailla virkeenä...
Aurinkoki paisto...

Laiskahkon kotitoiminnan jälkee lähin kaverille kahville...
Höpöteltii niit ja näit ja sit lähin ostamaa kaupast kissanruokaa...
Kaupas muistin, et kaveri kehu jotain pro-rahkaa, et se on hyvä ku ei oo rasvaa ja proteiinia...
Otin sitte pari purkkia...enkä havainnu mitää ristiriitaa, et otin myös palapitsan syömiseks...
Mut kyl ne kumoaa toisesa ku sillee oikein ajattelee, ni terveellisthä mie ostin kuitenki...
Enneks lähin kauppaa, ni kaverin mies huikkas, et oisha meilki ruokaa sulle...
Ai mitä? mie kysyin tyhmänä...
No nii, ettei sin tartte kissanruokaa syyä..

Aurinkoo ei ollu enää missää ja ulkona on suht harmaata, lehet tipahteli puista ku ruskeet isot räntähiutaleet...ja mie aattelin ettei se talvi oikeesti oo enää kaukana...
Ja minuu alko kummasti palelemaaki...

Kotona päästin kanat pihalle, kun ne viel pystyy tuol könkkäämää...

Ai nii, soittiha se Erkkoki...
Sano että: Arvaappa hävettikö kolmen lapsen kans palauttaa 240 tölkkii ja pulloo automaatille...
Oisha se hyvänen aika voinu siel samaa aikaa suuree äänee puhua, kuinka kerääminen kannattaa...
Ei ois tullu tunnetta et ihmiset luulee, et se on juonu kaikki...