Kiirettä ja munien vähyyttä

 

Mulla alko työharjottelu tos kuntoutukses ja vaik olin päättäny, et teen vaa sen viis tuntii päiväs, mikä on se minimi, ni menihän se kaikkina päivinä kuutee tuntii sillai, et olin kolmen jälest kotona, paitsi perjantaina pääsin jo yheltä...
Oikeestaa on aika vähän noit omii hommii, koulunkäynninohjaajan, melkeesti se on ollu kaikkee muuta...mut minust semmonen vaihtelu tekee päivät mielenkiintosiks...
Mut kotii tulles takki on aika tyhjä, enkä oo juur mitää jaksanu oikein puuhastella...
Perjantai veny omien hommien osalt kolmee, ku nokisutari oli jo oottamas ku mie tulin kotii...

Lauantaille olin suunnitellu et rakennan tonne liiterin ylisille kanoille talvikopin...
Meiän ei pitäny pitää niit ku syksyy, mut jotenki niihi on kiintyny, vaik ne on ihmeellisen omapäisii elikoit...
Ainoo paikka mihi ne ei oo viel karannu, on ton ainoon lähinaapurin piha...
Mie en ymmärrä mite ne on nii itepäisii... Sitä sanotaa et elukat muistuttaa omistajiaa, ni kyl ne sit on Pesosen kanoja ihan...
Ite olen hiljainen, joviaali ja joustava...

Pesosella on ollu koko viikonlopun muuta, ni ajattelin, ettei se sitte oo rajottamas eikä rajaamas min luovuutta...
No lauantaina lorvin aamupäivän, siivosin, lähin seitsenvuotissynttäreille ja sit ajattelin ettei kuitenkaa mitää ehi, enkä tehny ku lorvin taas...
Oli onni et siivosin, ku meille tuliki yllärivieraita...
Yleensä ku on hetken siistii, ni kukaa ei tuu ihastelemaa järjestystä, mut täl kertaa kävi tuuri...

Tänää sitte otin itteeni niskast kiinni ja raahauduin puuhastelemaa sitä koppia...
Yhes vaihees mie ajattelin, et muutun apinaks ku kiipesin tikkaita ylös ja alas ja roudasin kaikkee tarpeellista...
Välil mie kävin syömäs ja sit mie jatkoin taas...
En mie ihan valmiiks saanu mut siihe asti, et rälläköin reiän seinää, et ne pääsee sisälle...
Siitä reiästä koitin niille huhuilla et tulkaas kattomaa, mut ne tuijotti ku lehmä uutta kuuta ja sil hetkel mie tunsin olevani hullu käkikellon käki...
Eikä ne tullu...
Minuu tommonen närkästytti suuresti, koska aina muulloin ne on kokoajan jaloissa ja kattomas mitä mie teen...
Paitsi nyt, nii...nyt ei sit voinu ees yks kana tulla kurkkaamaa...

Pesonen soitti, et laitanks mie saunan lämpiämää ja sanoin et joo laitan laitan...
Minulle meinas tulla kiire sen saunan kans ku jatkoin noita omia juttuja vaan...
Pesonen tuli kotii ja mie kerroin mitä oon tehny...Sitä kiinnosti kovasti, mil tein seinää reiän...
Tiiänhä mie et rälläkkä on kieltolistoilla, ni siks sanoin et sirkkelillä vähä ja sahasin loput...
En mie oikeestaa valehellu, ja sahasin mie oikeel käsisahalki vähäsen...

Täl kertaa mie en tehny mitää typerää...Vähän rystynen jossain aukes, mut se on vaa pintaa...
Ällöttävin haaveri sattu ku kävin hakemas munan...
Meiän kanat ei oo viikkoo tehny ku munan päiväs...
En oo maininnu asiast Pesoselle...Kirvestähä se varmaa alkais terottelee...
Mut joo, se muna...
Mie laitoin sen taskuu...
Min taskus oli nauloja ja silmälasit...
Ja mie unohin et ne kaikki oli min taskus ja kiipesin naulaamaa...
Ei oo kiva kattoo kananmunasten lasien läpi, jotes siirsin ne vaa toisee taskuu... ja kopeloin nauloja taskusta...siitä munankokkelitaskusta...
Ja sit mie päätin et tän päivän rakentelut loppu siihe paikkaa...