Sekaannuksia

 

No siis niitähän käy ihan jokaiselle, semmosia, et ottaa väärät avaimet, työntää väärää korttia pankkiautomaattii ja semmosii...
Huomaa töis et on ottanu eväspaketiks just sen leipäpussin, mis on ne voitelemattomat leivät...
Yrittää parkkipaikal väärää, mut samannäkösee autoo...
Töis huomaa et on laittanu eriparii kengät... 
Ja  kerran mul oli toises jalas villasukka, vaan ei toises...työkaverit ei sanonu mitää...ne luuli et se on muotia...

Minust kaameinta on noi halpistuotteet, jotka on laitettu samannäkösii purkkeihin...ja sit jos ei viiti kattoo lasit pääs mitä siin suihkepullos on, ni voi olla vaara et melkein sumuttaa karvanpoistoainetta hiuslakkana...on ne nii samannäkösii puteleit...
En ihan oo päässy kymmenien melkein erehysten jälkee kaljuks ja sit lopult päätin heittää ne kokonaa pois...
Mie oon miettiny, et sekaannukset voi olla ihan geenivirhe tai perimä, koska meiän Riikka tuli kerran sanomaa: Toi hammastahna on pilaantunutta...
Mentii kattomaa ... 
Ja siinähä ne oli...rasvaputkilo ja hammastahna vierekkäin, halpiksia tottakai ja Riikan hammasharjassa oli sitte möykky sitä rasvaa...

Erkolt tai joltain jälkikasvustolta jäi itseruskettava suihkepullo kotoont muuton jälkee ja mie aattelin ruskistaa jalat ajois keväällä...
Suihkuttelin ja annoin kuivua...
Lopputuloksena oli semmoset ralliraidat sisäreisist nilkkoihi, ku ois kunnon noro vetäny suolen kuivaks...
Sillo ois ollu hyvä sekottaa se suihkepullo karvanpoistopulloo...
Kesti aika kauan, etten hamosta laittanu päälle esitelläkseni ruskettuneita reisiä...

Mut voi ne putelit sekottaa ihan kiireeski...
Muistan suihkutelleeni Anais Anais hajuvettä hiuksiin lakkana ja viime hetkellä hokasin ettei se suihkepullo, mitä jo aloin painamaa, ollukkaa dödöä...
Ois siinä kainalokarvat tönöttäny nii, ettei käsii ois voinu alas laskea...
Mut hiukset "tuoksu" varmaa viikon messeviltä...

Sit yhes vaihees oli semmosta juttua, mikä oli kynslakkapullossa...
Kullanväristä...
Mul ei ollu lakkaa, ja ajattelin et tostahan lakkaan nätit kynnet...
Ja lakkasinki...ja annoin kuivua
Ja annoin kuivua...
Ja annoin vieläki kuivua...
Se ei vaan kuivunu...
Eikä lähteny poiskaa...ei millää...
Kynnet oli kun kynsisienen pahasti runtelemat ja sanoinki annalle, et se sun lakka oli pilalla...
Mikä lakka?
No se kullanvärinen...
Laitoitsie sit kynsii?
Laitoin...
Ei se oo kynsilakkaa, se on naamiaisii ostettuu hammaslakkaa, ku olin merirosvo...

Sit voi sekottaa ihmisii, morjestelee ihan tuiki tuntemattomille ilosesti ...
Mut voi toi tapahtuu toisinki päin...
Kerran mies rupes juttelee tiellä ja mie en saanu päähä, et kuka se oikein olikaa...
Myö juteltii pitkät pätkät ja mie toivoin, ettei se kysyis mitää, mitä min pitäis tietää...
Ja kysyhä se...
Se kysy et onks se ja se kotona...
Jollon min oli pakko sanoo, et nyt on käyny sillee, ettei meil ton nimist asu ja sit myö oltii molemmat noloina...

Voi tietyst olla semmosii vähä vaarallisempiiki sekaannuksii, niiku vaik ku siivosin autoo jokunen vuos sitte, ja löysin pikkasen limsapullon...
Aattelin et vadelmalimpparia, nami nami...ja avasin korkin...
Juur ku olin siemasemas, ni pesonen huutaa: Älä perkele juo sitä, se ei oo limsaa se on jäähytinnestettä...
Mistäs hemmetist mie oisin tonki voinu tietää etukätee...
Se taas oli sitämieltä, ettei ihmisen pitäis olla niin ahne...

Joskus voi sekaannus tulla ihan erehyksestä...
Niiku sillon, ku meil oli viel Niki...
Herkkähermonen collie...
Se tuli siihe min etee suu täynnä sammalta...
Mie aattelin et hemmetti, sehän tukehtuu ja laitoin sormet sen suuhu ja aloin sitä sammalta pois kiskomaa...
Paitsi ettei se ollu sammalta ollenkaa...
Se oli hevosenpaskaa......