Onnellisia hetkiä ja maailman paras paikka

 Eilen sain kaikki viimesetkin kirjat roudattuu olkkarist pois ja sain aseteltuu kesän aikana pariinki kertaa pestyt matot paikoillee...
Pesosella oli töissä palaveri, ruokailu ja saunailta ja mul oli rauha puuhastella kotona...

Puhelin soi ja Erkko kyseli et oonko kotona, tulis parin jälkikasvun kans piipahtamaa...
Tottakai olin ...
Tehtii vähän hiukopalaa ja sillä aikaa vaiheltii kuulumisia pienten koululaisten kans... nii ja tietty Erkonki...
Sil aikaa ku ruoka oli padas valmistumas, ni eipä kerranki etittykkää leluja, vaan otettii iso paperi pöydälle, piirreltii ja höpöteltii porukas....
Ei ne kauan viipyneet, mut oli kyllä kivaa kun kuitenki tulivat...

Vennin kans mentii illalla käymää kaupas, ku kissan murot oli loppu...
Menin automaatilt ottamaa rahaa ja survasin puhelinta taskuu...
Mitä hemmettii, jotain olin jo sinne tunkassu ja kokeilin et mitä...
Onneks en kovin sitä puhelinta tyrkänny, olin nääs lähtiessä käyny kattomas oliks munia, eikä ollu ku yks ja sen olin sitte taskuu laittanu jemmaa...Olis ollu puhelin kohtuu kunnos, jos ois muna rikki räjähtäny....
Sit mietin, et onneks kerkesin ottaa sen taskusta enneks menin kauppaa, olisvat minuu munavarkaaks viel luullu...

Tänää se Erkko tuliki ajoissa, et ne menis Pesosen kans metsää tutkimaa... 
Pesonen oli kohtuu kuitti eilisen työiltaman jälkee, mut se kokos ittesä ja sit ne lähti tästä menemää...
Mie mietin et mitähän sit tekis, mut sit tuli ystävä teelle ja myö höpöteltii niit ja näit ja paranneltii maailmaa...
Ja sit tuli eräveikot takas ja keitettii lisää teetä ja kahviaki ja höpistii tos keittiös...
Ja sit soi puhelin ja Riikka kysy et ollaaks kotona...Tottakai ollaa
Ja niin neki tuli.. koko pieni perhe...
Ja sit myö istuttii ja keitettii lisää teetä ja lisää kahvia ja pieni miehen alku höpötteli joukos mukana omia juttujaa ja rakenteli legoilla ja väritteli värityskirjaa ja kinas ukki Pesosen kans...
-Onks toi pyörä minun, kysy ukki Pesonen legopyöräst...
-Ei, ukki Pesonen,minun on...vastas se pieni punapäinen miehenalku tomerasti...

Vieraat lähti ajallaa, talo hiljeni, Pesonen tais mennä ottamaa lepoa, Venni ja Olli-kolli rauhottu ja kävi lötköttelemää...
Mie mietin, et onnellisii hetkii saa aikaa ne pienet ihmistaimet, joitten kans mietitää maailmaa, jutellaa koulusta ja kaikista tärkeistä asioista ja piirrellää, väritellää tai kasataa legoja...ja perhe, ja ystävät jotka tekee sateisest lauantaist juhlapäivän ihan olemalla tossa ja höpisemässä joutavia...

Ja se maailman paras paikka...
Se on kotona ja se on se oma sänky, niikus Pesonen yks ilta huokas kun kävi yöpuulle....

                                 Mut melkeestä paras paikka vois olla meiän lukunurkkaki olkkaris ...