Suurella suulla ja sydämellä

Maanantaina mie olin sopinu, et meen äitin kans metsää...
Muttei se jaksanu lähtee sinne, ni ehotin et no käytäskös vaik kaupassa ja mis se nyt haluiskaa kävästä...
Aattelin, et sille tulis hyvä mieli ja piristyis kans...
Se vähä piristyki ja sovittii, et yheksän jälkee meen hakemaa ja sit mennää...
Puol kaheksan soitti Henna...
Meil on perheen keskeinen vitsi, et aina ku on jotain tekeillä, ni Henna tai Erkko, jollain tapaa sotkee kuviot....
Lopputulos oli, et Henna tuli tähän ja sit haettii äiti kans kyytii ja mentii kolmisin asioille ...
Yleensä on sillee, et jos mennää tollee porukal, ni mie meen istuu takapenkille ja sit se etuosasto, täs tapaukses Henna ja äitee, höpöttelee jotain, mitä mie en kuule ja sit ne korottaa ääntää ja nauraa höröttelee välillä ja siit mie tiiän et ne nauraa minulle...
Muttei se minuu haittaa, vaik muka esitän et närkästyn...
Minulle on tärkeetä, et äitillä on hauskaa...

Myö käytii useemmas kaupas ja Robbaris mie hukkasin ne... ihan kokonaa
Yritin soittaa Hennalle, äitille en voinu, ku se oli jättäny puhelimen autoo...
Mie korvissani kuulin niitten kihityksen: Anna sen soittaa vaan hihihihi....
Tollee aattelin, ku Henna ei vastannu...
Mut sit mie menin kassalle ja sen jälkee pelaa pelikonetta...
Aattelin, et hähää, ehin voittaa hyvät rahat...
Mutten voittanu ku euron...

Lopult myö vietii äiti kotii ja syötii siel ja juotii kahvit...Kaikil oli hyvä mieli...

Tänää sitte Anna ja Henna tuli käymää...
Mie tiesin et ne tulee ja olin varautunu, et laitetaa meiän pihakiikku kasaa... 
En viittiny niille etukätee sanoa asiast, parempi tollaset ihan vast sit, ku on kohillaa se oikee aika...
Mie eilen koitin kasata, mutten yksin saanu...
Pesonen on taas töis, ni sitäkää ei voinu orjuuttaa...

Annal oli flunssa ja sanoin, ettei tartte ku pitää osia paikoillaa, mut lopult se ruuvaili ja kasas siin mis miekii...
Yritti se luistaa hommasta, mut sanoin et paremmin lima irtoo ja et ees oo tukkonen tääl ulkona...
Jotain se mutis, et oli laittanu nenäsuihkeen, mutten oo varma sanokse niin...
Henna piteli ruuveja, tai vasaraa...ja anto ohjeita...
Saatii keinu aika hyvin kasaa ja sitte saapuki Erkko paikalle...
Loput laitettiiki porukas...mie olin kovin tyytyväinen, vaik Erkko naureskeliki, et oon kasannu osia väärinpäin...Sanoin, et en kyl yksin, oli siin Annaki mukana...

Mentii kahville ja ku minuu on kielletty tekemäst mitää liitoksii sähkölaitteisii, ni Erkko sitte laitto mulle eteisen lampun toimimaa...
Se minuu nauratti, ku lopult myö oltii kaikki siin eteises miettimäs, et onkse lamppu tarpeeks korkeella...
Mie olin sitte ilonen siit lampust, vaik koin et, oisin kyl itekki osannu asennella ...

Pesonen tuli töist ja siinä taas istuttii keittiö pöydäs ja höpötettii niitä ja näitä ...

Nää kuuluu sarjaa suurella sydämellä, koska vaikka maailma ois kuin kamala ja välillä itteeki ihan melkein itkettää, ni nää tämmöset päivät, niikus edellinen lauantaikin, ku täs istuttii ja höpistii, ni se on niitä, jotka saa auringon paistamaa sydämessä ja tulee lämmin olo ja elämä on elämisen arvosta...

Ja se suuri suu?
Se tulee keskustelusta:
-Haluatko Henna pienemmän lusikan, ku ei sun suu niin kovin iso oo?
-On se sen verran iso, et sielt neuvoi tulee mukavasti....
-Mhhmmmmmhhh...hyvä et sanoit ton ihan ite...

Ja me naurettiin...suut auki ja sydän pullollaan iloa ....

 Ei puuttus paljoo enää...listoja ja siistimpi lattia... Mut toho lamppuu mie oon kovinki tykästyny ...