Lakritsi

 

Myö ollaa Pesosen kans mones suhtees ku yö ja päivä...
Paitsi nukkumises...
Siin myö tykätää käyä jo aikasin nukkumaa ja aamusel herätää tosi aikasin...

Ruuas Pesonen tykkää mausteisest ja mie en...
Se tykkää lihasta enempi ja mie taas kalasta...
Se ei syö mitää pullaa eikä leivonnaisii ja mie taas mättäisin surutta ihan kaiken mitä löytyy...
Keksit ja piparit, pullat, kääretortut ja kaikkinaiset makeet mitä maailma päällää kantaa...
Voi ah ja oh...
Ja Pesosen mielest ei...

Välil myö ky ostetaa molemmat herkkua...
Ja sipsejä...

Ja mie syön ja syön ja syön....
Ja se panttaa niitä jossain kaapissa taikka sit omal yöpöydällää...
Pesonen taittaa sipsipussin sievästi kaksinkerroin ja pitää sitä jemmassa, eikä anna vaikka mie kuinka kerjäisin...
Se nostaa sitä hemmetin sipsipussia vaan kauemmas ja toteaa tyynesti, et...sie oot omas syöny, nää on min ja ei, sie et saa... jaa...no voin mie tost yhen antaa...
Eikä se anna min ees ottaa ite sielt pussist, ku ojentaa sen samperin sipsin niiku entisajan kuningas, leivänpalan kerjäläiselle...
Se on raivostuttavaa...
Silti mie sen otan ja syön...

Oon mie joskus aatellu ihan vaan muutaman salaa sielt  pussist syyä ja hups vaan huomaan et pussi onki tyhjä...
Sit mietin ku kunnon kaappijuoppo ainaki, et jos kerkeen ostaa uuen samanlaisen pussin, ja syön siihe asti, mis tossaki oli sipsejä, ni en jää kiinni...

Ideana loistava... mut ku se menee siihe, et Pesonen ei kuitenkaa ota sielt uuest pussist vaa jemmailee ja jemmailee, ni mie jotenki ihan vahingos saatan mutustella neki...
Ja taas mietin, et jos mie sen pussin ehin vaihtaa , ennenku se huomaa...
Yleesä se just sillon haluuki ottaa, ku siel ei oo ku murut...
Jupinaahan siitä seuraa...että kuinka mie muka oon ahne...
Höpsis...pilalle ne menis jos kauan siel pussis jantuis...

Se käy joka vuos Ruotsis jenkkiautotapahtumas...
Monesti se on tuonu tuliaisina karkkia...
Joita se sit säännöstelee nirkosesti pitkin vuotta...
Joo, ihan totta ... pitkin vuotta...

Yhtenä vuonna, se lato kolmen litran purkin täytee niit karkkei ja ne karkit hikos ja tarttu toisiisa kiinni siin vuoden aikana...
Siin vaihees ku ne oli yhtä suurta möykkyy, mikä ei tullu purkist ulos, se jalomielisesti anto sen purkin minulle...
Kesti vissii kuukauden haarukal niit karkkei kaivella ja irrotella toisistaa...

Pesonen seuras min puuhii ja naureskeli ja välil jonkinlainen sääli pilkahti sen silmistä...
Mut nostan ky itelleni hattuu, koska olin pitkäjänteinen, en suinkaan ahne...ja tyhjensin sen purnukan...

Mie oon kehitelly semmosen tarinan kaupas, et tartten karkkia leipomisee...
Joskus oon antanu Pesosen murskailla ranskan pastillit ja sit osan laittanu johoki kääretortun kermavaahtoo...
Sillai se näkee, et kyl niit käytetää siihe ihan oikeestikki...
Loput laitan kaappii jemmaa....
Mut emmie tiiä mihi ne hävi ennen seuraavaa kauppareissuu...
Nykysin Pesonen on kohtuullisen epäileväinen karkkiosastol, ku se kysyy, et meinaatko niiku leipoa... taas?

Nyt sil on ollu koht viikon lakritsipatukka kaapis...
Min ois illal tehny niin mieli jotain hyvää ja kaapist ei löytyny mitää...
Ei keksin murentakaa, mut siel oli se lakritsi...

Mie en uskaltanu ilman lupaa ottaa, ku niin monta kertaa on käyny, etten oo ehtinykkää ostaa tilalle min lainaamaa karkkia, et päätin mennä kysymää lupaa...
Menin yläkertaa ja mietin mennessäin, et mite muotoilisin asian, et lupa heltiäis paremmin...

Se katteli telkkarii...
Mitäs sie katot, mie kysyin ystävällisesti...
En tiiä, tää on ainoo kanava mikä näkyy..
Mhm...ahaa...

Mie kävin istuskelemaa sohvalle kans...
Sit mie aloin sanomaa...Ku siel alhaal ois kaapis se lakritsi...
Enkä mie saanu ees lausetta loppuu, ku se tokas, et, et saa...se on minun...

Minuu suututti, enkä viittiny sen ihmeemmin enää olla sen seurana, eikä minul ollu enää asiaakaa ja se ohjelmaki vaikutti tyhmältä...
Lähin alas ja aloin ettimää, löytyskös jotain muuta, ku kulahtanautta näkkileipää...
Sit muistin pakastimen...
Ja jäätelöt...

Mansikkajäätelöst mie en tykkää, sit oli laatikko Sisun jätskiä ja Pesosen jotain vadelmajuttua, mut onneks siel oli kuitenki viel vanilijajäätelötikkuja...
Ne sentäs pelasti illan...