Juhannus....onneks se on ohi....

 

Pesonen kysy keskiviikkona, et onks kenestäkää kuulunu mitää...
Mietin, et mitähä se tollaki tarkotti, mut oletin et perheenjäsenistä oli kyse...
Sanoin, et Riikka ja Sisu on tulos perjantaina, mut muuten en kyl tiiä yhtää...

Sit se kysy olinko ottanu kinkun sulamaa...
Sanoin et joo, ja et torstai-iltana laitetaa uunii sitte...

Tuli se torstai ja Pesonen tuli aikasemmin kotii, ku meiän piti päästä kauppaa...
Mie halusin isoo kauppaa, ku teki mieli mansikoita...
Mentii  Prismaa, jos oli porukkaa ku pipoo ja meit alko se väki määrä ahistaa ihan...
Mentii kattomaa mansikoita, mut eihä myö raatittu ostaa ku ne oli niin tolkuttoman kalliita...
Ja ku ei se yks litra riitä, jos meiän perhe kokoontuu...

Mutkien kautta tultii viimenää kotii ja saatii kamat jääkaappii...
Sit meille tuliki yllärivieraita, tai ottihan ne puhelimel yhteyttä ens...ei kukaa viiti ajella tänne ihan tost vaa...
Puhetta ja porinaa riitti  ja sit ihan viimeeks, ku kaikki oli lähteny, tyrkättii se kinkku uunii...
Mie mietin, ku asettelin itteeni sänkyy, et pitää muistaa laittaa puhelin soimaa, ettei kinkku pala...
Samantien unohin koko jutun...
Yöl heräsin jossain kolmen mais ja aattelin, etten jaksa nousta, ja väänsin kellon soimaa puol viis...
Täl kertaa mie ylitin itteni kyl, koska kerranki min paistos onnistu...

Mitäs myö...eikun juhannusta viettämää...
Illemmal tuli Riikka ja Sisu ja sit pölähti Erkon perhe kans...
Paitsi, et Outi ei tullu autol, niiku muut, vaan polki Inkeriläst pyöräl julmetus heltees...
Se on kans jonkinsortin kaheli, se nainen ...

Naama hikisenä ja punasena, se sano, et viimeset kymmenen kilsaa, se jakso polkee ainoostaa kinkun kuva silmis...
Myöhä käytii kinkulle ja kahville...
Ja ensimmäiset leivät ku saatii voideltuu, ni Iikka-pieni alko oksentamaa urakal...

Ne joi kahvit ja muutamat leivät popsi ja pakko oli lähtee kotiipäin...
Myö mietittii, et jaksetaako enää lähtee kattoo kokkoo, mut päädyttii, ettei oo sen väärtti...

Lauantain Riikka meni töihin ja iltapäiväl tuli Anna ja Jonne mökkireissulta...
Oli tosi hyvä, et ne tuli, koska edellisenä aamuna mie kiskoin ruoholeikkurii vissii puol tuntii käyntii, ennenku älysin, ettei siin ollu bensaa ja min niskat meni ihan kauheen jumii...
Ensin Anna jyysti niit min hartioit ja selkää, muttei se kauheesti saanu mitää aikaa, ku sil oli  huono olo...
Sit Jonne sano, et jospas se kokeilee...
Mie sanoin, et siit vaa...
Ja niin se rusikoi oikein olan takaa, ja saiki noi niskat aika hyviks...

Niistäki kinkku oli makosaa...
Jossain vaihees myö kysyttii Sisulta, et haluiskos se lähtee Annalle yökylää ja sen ilme suorastaa kirkastu...
Minuu moinen potutti...
Mie olin suunnitellu paljon puuhaa seuraavalle päivälle...

Nii se sit lähti Annan ja Jonnen matkaa...
Mut ehti se Sisu käyä Ukki Pesosen kans jätskiautol ja uittaa ankkoja, ku niil oli kuuma...
Ei menny ihan hukkaa päivä kuitenkaa...

Tänää jo aamust oli ihan hurja helle...
Pesonen meni ulos ja tuli ilmottamaa, et tipuja on karannu...
Kolme oli päässy tunkeutumaa ulos katoksest ja meil meni parisen tuntii ku koitettii saada niit kiinni...
Ne meni niitten katoksen alle ja siel oli ahdasta ja mie kokoajan mietin et entäs jos tääl on vaik käärme tai jotain muuta...
Mut ei auttanu, ku kömpiä siel alla ja yrittää pikkulinnun kokosii tipui kiinni...
Pesonen vahti sillee ulkopuolel, ettei ne päässy karkuu enempää...
Korkki-kukko ja Kaarle-kukko huus kokoajan siin vieres ja kanat kotkotti ja möykkäs...ja minul valu hiki ja mie ajattelin, et nyt viimeistää tuun hulluks...
Ja mie ajattelin, et ku sanotaa et on kalabaliikki, ni kyl se meiän tontil on kanabaliikki...

Tos päiväl mie sit aattelin putsata Mitsun...
Myö käytetää Annan kans sit puoliks ja se oli hommannu puhistusainetta ja mie sit putsasin ja imuroin...
Taas valu hiki...mut mie mietin, et tässä ne kalorit kyllä kuluu...

Tomi tuli morjestaa kummipoikasa kans ja ne lähti Pesosen kans käymää Verlas...
Minul oli hommat kesken, ni jäin kotii...
Sitäpaitsi, oli niin kuuma, et en ois ees jaksanu ajatella käpsehtimistä yhtää missää ...

Myöhemmin myö lähettii käymää Abcilla ja haettii Verlast pitsat...
Ajateltii et syyää olkkaris ja katellaa Tähtien Sotaa..
Venni kerjäs vieressä ja Olli koitti kynsillää varastaa pitsalaatikosta osasa...
Pesonen oli ollu kaukaa viisas, ja oli syöny omansa keittiös...

Sit mie kuulin kiekumista...
Olkkarin ikkunan alta...
Sielt, mist ei pitäis kuulu ollenkaa semmost ääntä...

Kanat oli karannu...

Ku mie niit ohjailin takas sinne pihan osaa, mis niitten kuuluu olla, ni mie mietin taas, et missäs kohtaa ne elukat sit stressii poistikaa...

Viimein pääsin takas kattomaa leffaa Pesosen kans ja kaapsuttelin päänahkaa...
Ompas tullu äkisti hilsettä, mie ajattelin ja sit rupesin kattomaa tarkemmin...

Hiekkaa ja jotain mullantöhnää päänahka täys...
Pakko se oli suihkuu mennä ja siel huomasin mojovan mustelman polves...

Mut eiks juhannuksee kuulukki kaikenlaiset jälkimainingit...
Onneks Juhannus on kuitenki jo ohi, mie en jaksais enää tät juhlahumuu yhtää enempää...

Ai niin, koinhan mie viel yhen ravistuksellisen hetken täs illal...
Menin antamaa iltaruuat ja katoin, et mitäs ihmettä...toinen musta kana puuttuu ja vaan yks lämmittää tipuja...
Sit katoin et, ai se onki pesässä...
Seuraavaks pelästyin, et se on kuollu, ku on niin hiljaa ja lysyssä...
Ei se ollu...
Sielt kuulu vihanen kanan murina ja mie tajusin järkytykseksein, et jumaliste...se kana hautoo...taas....
Mie en nyt ollu oikein otettu ja ilonen moisesta ollenkaa...