Salasika

 

Tää kevät on pitäny toimeliaana... 
Se on ollu vähä semmost, et ku tekee kokoajan, ni ei kerkee ajattelemaa...
Monesti oon menny töihinki kaheksaks ja tehny pidempää ja pitäny sitte vapaita, ku siel on ollu kuitenki työkuviot...
Kotona mie oon järjestelly, mikä tarkottaa käytännös sitä, et oon raahannu tavaroit eri paikkoihin ja jopa saanu vietyy vähä kerrassaa roskii...
Osan tavaroist oon huolella laittanu taltee, eikä niit oo sen koommin näkyny...

Jos meille tulee joku käymää, ni minulle iskee paniikki...
Pitää saaha kaikki irtoroina kaappii, et ihmiset luulis et meil on aina siistii...
Pesosta toi min tapa rissaa...
Sen mielest meil on aina siistii ja sit ottaa erityisesti aivoo, ku mie tykkään tiskata ennenku lähetää minnekkää....
Monesti sen suusta tulee lauseet: Ai nii...piti lähtee, auto on jo käynnis, ni sie alat tietyst tiskaamaa...
Tai: Mis min lasi on? Just laitoin pöyälle...nii tosiaa...sehän killuu jo tiskissä...

 Ja oon huomioinu, et kattelen telkkarista niitä laihutusohjelmia, mis on tosi isoja ihmisiä ja pupellan samal jotain herkkua, koska ehän mie oon noin iso...
Karma on alkanu kostamaa ja nyt on pakko kyl vähä ajatella sitäki, mitä suuhusa laittaa...
Tai sit meiän vaaka valehtelee...

Mie oon salasika...
Ihan puhasverinen salasika...
Semmonen, joka haluu antaa sen hyvän vaikutelman mut salassa onki sitte possu...
Pesonen ei oo salasika...se tekee ihan julkisesti kaiken, minkä mie salassa...

Mut Pesonen on hamstraaja...
Tosin miekii oon...

Tykkään katella telkusta myös niitä himohamstraajia ja naureskelen, kunnes meen omille kaapeille...
Salasika mikä salasika...hamstraava salasika ....

Myö ollaa tehty eräänlainen yhteispäätös, mikä kovasti ontuen etenee, ettei enää hamstrata ja koitetaa muutenki päästä rojuist eroo...

Riikka, Henna, Erkko ja Anna nauraa suoraa huutoo suurinpiirtein meiän aikeille, mut kyl myö jonain kauniina päivänä ollaa raaskittu luopuu ylimääräsest...

Pesosel oli viinitekobuumi...Meil on ihan järetön määrä pulloja liiteris...ja ollaa jo yks peräkontillinen vietykki lasinkeräyksee...
Sitte ollaa laitettu verisin sydämin kaikenlaist ihan roskiiki asti...
Kyl tää homma etenee...

Sit on joitain klassikko-omituisuuksii, mist ei vaan jotenki pääse eroo...
Siirtää vaan paikast toisee ja komeron nurkast toisee komeroo...

Yks semmonen on tekojalka...
Riikka sai sen joskus Riinulta lahjaks... ja mie oon inhonnu sit ian kaiken, mutten vaa jostain syystä oo saanu heitettyy sit pois...
Ehkä yks syy on, et siin ois minulle just sopivan kokonen kinttu, jos joskus polvesta jalka pätkästää... en tiiä...en aina ymmärrä omaakaa logiikkaa...

Pesonen, joka ei yleesä pistä tikkuu ristii minkää komeron suhteen, löys sen yhtenä talvena...
Tökkäs sen portinpielee hankee ja sit käytii seuraava keskustelu:
 
 

-ootko käyny portilla?
-en, miten nii?
-no tuuppa kattomaa..
-ääh en jaksa...
-tuu nyt vaa....
........................
............................
-en tiiä kuka toi on
-???????????? SIIS MITÄ HITTOO????????
-KJÄH KJÄH KJÄH.......

 

Joo, se oli siitä hauskaa...mie en tienny mitä sanoo...ku ihan täydest se meni...

Mentii sisälle ja koska Pesosella oli erittäin nokkela päivä, se jäi viel hetkeks ulos...enkä mie aatellu sen kummemmin mitää...

Sitte ku menin pihalle ja olin koko kintun unohtanu, ni se törrötti koirankopista, ku sinne sammuneen humalaisen koipi...

Ja mie säikähin...taas...

Ja Pesonen nauraa kjähätti ...taas...

 

Löysin sen kintun toissapäivänä kaapin perukoilta ja nyt oon siirrelly sitä paikast toisee, ku en oikein tiiä mitä sen kans tehä...

Hyvä kinttu...sääli roskiikaa heittää...

 

Mut töitä ei ois ku tää risanen viikko ja ilmat on tosi suotusat...voi olla et tulee pieni tauko tähän puuhasteluun, koska kuka sitä helteellä jaksaa muuta kun keinussa maata...

Toisaalta, nyt ois hyvää aikaa, ku Pesonen on viel töis, ni pistellä aarteita roskiin...