Elämän Alfa ja Omega...

 

Elämä alkaa ... ja elämä loppuu...
Välil siin voi mennä ihmisikä, enneks kokee molemmat tapahtumat... 
Alkuvaihees se voi mennä sillee, et on sitä alkua kaikinpuolin enemmän ja sitte se loppuminen monel tapaa tulee sit myöhäsemmäs vaihees enenemää ...
Ja niitten välil voi tosiaanki mennä jollain ihmisikä...

Mie oon kokenu alottamist pajon...ilosii asioit... ja oon mie omaaki elämää alottanu monta kertaa, kun se nyt ei oo mennykkää putkee...
Sit on sit lopettamist ollu mite millonkii...kerran mie laskeskelin, et oon suurinpiirtein vuodest 2012 lähtien ollu kerta vuotee hautajaisis...

Ei aina oman perheenjäsenen, on saattanu olla vanha tuttu tai naapuri, tai sit oon menny äitin puolest, ku se ei oo jaksanu...

Joskus se alkaminen ja loppuminen ...elämän Alfa ja Omega, voi sattuu alle kaheskymmenesneljäs tunnis...

Tokiha se voi käyä minuuteiski, mut se on vissii aika harvinaist kuitenkii...

Jossain vaihees syksyy meiän Henna kerto, et niille tulee vauva...
Myö oltii kaikki kovasti ilosii, ku semmonen pieni on kuitenki aina uus ihminen, mihin on metka tutustua...

Jossain vaihees syksyy meiän Riikan Jukka, alko menee huonompaa kuntoo...
Jukalla oli rankkoi hoitoi alla, mut siltiki se sinnitteli  ja sinnitteli...ja myö kaikki ajateltii et kyl se siit viel lutviutuu...
Jukal oli aivokasvain...

Myö elettii elämää ja vuotta loppuu ja tuli sit uus vuos...
Ja sillo myö saatii ensimmäin varotus loppumisest ...

Mut myö sinniteltii ja ootettii Hennan vauvaa, syntymisen ja alkamisen ihmettä ja sit ihmettä, mikä ois muuttanu mahottoman maholliseks ...

Tammikuu oli kylmä ja ankara, mut hiljallee myö valuttii kevättä kohti...

Se oli täynnä ilosta toivoo ja odotust...taivas tuntu niinä hetkinä sinistäki sinisemmält ja mieli leiju keveesti ku kuuma-ilmapallo sinne ja tänne kauniissa auringossa...

Kevät oli myös täynnä syvää tuskaa ja ahdistusta... sillon yö oli mustempi, ku koskaa ja vedet syvät ja tummat ja pohjattomat ...

Tultii liki äitienpäivää...
Hennan ihme alko tapahtumaa ja Henna ja Henkka saikin pienen pojan, sievän ku kissanpennun ...ja se päivä oli perjantai...

Lauantaina ilma oli kuuma ja aurinkoinen... 
Mie olin ollu kipeenä edellee, ni en voinu ajella kattomaa pientä miestä sairaalaa, enkä ollu päässy Jukkaakaa kattomaa...
Olin aatellu, et sunnuntaina meen jokatapaukses...

Mut sitä ei tapahtunu...
Koska Jukka nukku pois lauantai-iltana...

Elämäs on alku... ja siin on loppu...
Joskus niitten välil menee ihmis-ikä...joskus minuutteja...ja joskus se reilu vuorokaus....

                                                     Alfa ja Omega...alku ja loppu...