Ootko huomannu, et toi röhkii...

 

Viikko on koht lopuillaa ja taas olla harppaus kesää kohti...
Mul on ollu töis kiirusta, tälle viikolle pakkautu kaikenlaist ja suurin niist oli leiriviikko kehitysvammasille aikuisille...
Maanantai oli viel kohtuu helppo ja lepposa, mut tiistaina alko hulina...
Keskiviikkona kyl ihan ite änkesin sekä leirille, ja siin välis kouluryhmien kans Verlaaki viel...
Mut yllätykseksein sain suijattuu ne mukavasti lomittain, ni sain silt päivält kaiken irti ...

Eilinen, elikkäs torstai, oli minulle viimonen leiripäivä, kun tänää myö saatetaa Jukka matkaa, ni tää on vapaapäivä  ...
Se otti koko viikon verosa, ku ties et tää päivä tulee, mut ku tää on elämää ja tää on vaa elettävä hammasta purren kyynel silmäkulmas läpi...

Vaik tää on ollu surullist aikaa ja repivääki, ni kummasti se normiarki puskee kuitenki läpi...tai sit se on se luuranko, mikä pitää tät eloo pystys...en tiiä...

Mie oon äitin puolelt karjalast ja isän puolelt täält Jaalast, Verlan lähelt...
Mie oon semmonen sekamuotonen sillee...
Pienenä olin paljo mammal ja papal ja siel minut uitettii aikalailla siihe mallii, et ilo pintaa vaik syän märkänis ...
Pyörylän mammal olin kans ja sielt tuli sit näitten kulmien juttuja...
Isän puolelt mie tavallaa oon saanu kotipaikan ja se on vanhemmiten aina vaa enemmän tullu tärkeemmäks...
 
Pesonen on ihan semmonen täys-Suomi-juntti min mielest...
Sit ku meiän aatokset sekaantuu, ni mie en aina liitele korkeuksis eikä se möyri siel omis mudissaa ...
Myö sillee vissii tasataa toistemme omituisuuksii...
 Ja kylhän se auttaa pitämää tät arkee kasas...

Tänä aamuna se nukku sentää kuutee asti...tai saatto se olla jonku verran yliki...
Mie olin jo hereil, ku Nestori nukku meiän kans ja se tuli siihe min vieree ennen kuutta kehräämää...Sitä siin silittelin ja loikoilin ...

Oiskos se aamukahvin aika...kuulu siit sivust...
Mhhhhh...kai se on, min pitää mennä vessaaki...mie sanoin...
Ai että mitä vissii???
VESSAAN mie sanoin...tuhahin sille...ja mietin, et mite siit on tullu niin kuuro...
Enneku lähin alas, sanoin, et pitää ne sin vaatteet ettiä sinne hautajaisii...
Kyl mie tiiän mitä laitan, se sano...ja jatko et, mut missä ne on, ni sitä en tiiä ...
Minu kyl kirras päässä, ku just eilen sille kerroin et kato tosta kaapista...
Olin jättäny ovenki auki, et se paremmin löytäis...
Mene kattomaa kaapista, sanoin ja lähin alakertaa...

Tulin alas ja päästin katit pihalle, Vennin pissille kävin ittekki siel vessas ja laitoin kahvit tulemaa...
 Aikanaa pesonenki vänkäs alas ja kuulin ku se vessassa pesi hampaitaa ja kurlutteli ja röhi...
Mietin et peseekö se kitarisatki siin samal...

Sit se tuli keittiöö ja irvisteli ääliönä tullessaa...
Huomutin sille, et sit ku oot vanha ja hampaaton, ni näytät tosi typerälle irvistellessäs...
Nii sie itekkii, se kehtas lohkasta...
Kerroin sille, et aion hommata Virosta hammaskaluston siin vaihees, ni se jupis jotain että, ai virtahevon hampaat vissii...
Päätin olla puhumatta ja join kahvia...

Se istuskeli ja hörppi kans omasta kupposestaa...

Oli rauhallista...
Aurinko tunki ikkunoista silälle ja Venni kieriskeli omal viltillää lattialla...
Yks kaks Pesonen tokas: Onkohan toi koira ollenkaa?
Miten nii?
No kun se röhkii ...

En jaksanu huomauttaa, et aika röhkintää itekki pidit hampaita kuuratessas...