Kolme timanttia

 

Joo. Mie aamusella suunnittelin tän päivän loistavasti...
Ajattelin et lähen yheltä töistä, meen kauppaa ja sit haen Hannalta raparperiä ja toiselta tutulta kans...ja sit ajan kotii...teen kivoja pihajuttuja tai pesen auton...

No, ensin juutuin koulun pihalla suustani kiinni työkaverin kans ja pääsin sujahtamaa liikkeelle vast puol kaks...

Koska oli niin saakelin kuuma, ajattelin et haen ekana niitä raparperejä ja tankkaan ja sitte meen kauppaa ja tuun kotii...

Olin siis aikataulusta puol tuntii myöhäs ja vaihoin suunnitelmaa jo, ennenku pääsin opiston mäen ylös toho Selänpääntielle...

Mut hyvällä mielellä köröttelin kohti Voikkaata ja sitte muutaman mutkan kautta pääsin raparperiapajille...
Kesken sadonkorjuun soi puhelin...

Mietin et kukas tähän aikaa soittaa, ku kaikien pitäs luulla et oon töis...
Se oli meiän Anna...

Mitäs sie soitat, mie kysyin puhelimee...
Noo...sit mie vaan...et ...onks toi mitsubishi tehny teil semmost, et se vaan sammuu eikä lähe käyntii?
Emmie tiiä, mie sanoin....ku emmie sil oo ajanu...missäs sie oot?
Myö ollaa Erkon kans Formula-Centterin pihal...

Mie tunsin ku min katse alko harhailee kaukasuutee ja mie kuulin itteni sanovan:
Mie oon hakemas raparperii Voikkaalt, mut mie tuun sinne ihan heti...

Eihä se auttanu, ku sulloa pussillinen satoa autoo ja sanoa heipat ja ajella Kuusaalle...

Mie mietin, et mitähän täst taas tulee...
Ja mie mietin myös, et min suunnitelmat menee, ku vesi hanhen seläst pois...      

Näin jo liikennevaloist, et siel se mitsu seisoo...peräkärri peräs...
Minulle vähän alko jo valjeta mite päivä tulee  jatkumaa...
Kas Bravassahan on kans koukku...

Siellä ne istu sisarukset, ku orvot kerjäläiset kuumas auringos, ku mie kurvasin paikalle...
Tuumailtiin sit siinä, et mites tässä toimitaa ja sovittii sit, et peräkärri siirretää Fiatin perää ja sillä ne site vie sen rojukuorman pois...
Ite kokoilin kassia, et jos mie kirpparille sil aikaa...
Erkko huomas min toimet ja kysy et mitä sie teet...
Sanoin, et aattelin mennä toho kirpparille sil aikaa...
Eiku lähet mukaa, se sano...

Ja se vänkäs repsikan paikalle ja Anna ähels ajamaa...mie istuin ku pienet lapset takapenkil...
Sit vietii ne rojut pois...Otettii bensaa ja alettii ajella takaspäin...
Jossain välis mie soitin Pesoselle, et mie en nyt kerinny kauppaa enkä kerinny hakee niit toisii raparpereikää ja enkä kyllä tiiä mihi aikaa oon kotonakaa...

Kuusaal mitsun etee oli parkkeerannu meiän Jonne...
Minuu nauratti itekseni ku katoin, et siin se skoda, vanha kunnon muuli taas nököttää...ruma ku mikä, mut silti se vaan toimii ja ruksuttaa...

Sit ne rupes kattomaa, et mikäs ois vikana ja saaksen auton käyntii...
Kaapeleilla onnistu mut hokattii, et akunkengät on huonot...
Mie ja Anna lähettii ostamaa niit ja lopult saatii varaosaliikkeest...
Sit myyjäpoikaa jotenki nauratti, mut pääasia et saatii ne kengät...

Rassaamisen tuloksena se kottero viimein korahti käyntii, ja miekii pääsin sanomaa, et taian lähtee kotiipäin...

Min suunnitelmat, ne suureelliset suunnitelmat onnistu ainoostaa sen yhen raparperipussin verran ja tankkauksen...
Kauhee vessahätä, nälkä ja paniikki, et onkohan venni viel kaiken kukkuraks vääntäny kakkarat lattialle, et Pesonen pääsee jäkättämää...
             
Puol kuus olin kotona...onneks ei pissaa eikä kakkaa...kissa karkas ulos ja kai se pitää koittaa viel täs sisälle houkutella, ennenks voi painu peiton alle suunnittelemaa huomista...
Sain sen puhuttuu vapaaks ku on ylityötunteja kertyny...

Se kolme timattia?  Joskus aikonaa joku sano et se autonmerkki Mitsubishi tarkottaa kolmee timanttia...jos se Cheekki laulaa, et timantit on ikuisia, ni tarkottaako se ettei tosta autonrohjakkeesta koskaa pääse eroo....

Mie toivon, et ois niiku noin viikko ees nyt tasasen tappavaa, eikä minulkaa ois mitää kerrottavaa... 
Mut se taitaa olla mahoton tehtävä, niiku se Tomppa Cruisen elokuva...