Monsteriauto vai kuvakirjojen sivistys....
Me ei keritty kauppaa ku vast eilen aamusella...
Min teki mieli kukkia amppeliin...
Nii ja pakko-ostokset ruokakaupan puolelta oli kans suunnitelmis...
Meil on pari päivää ollu jännityst ilmas, ku meiän Henna ja Henkka on ollu Kotkas sairaalas...
Kerranki oli jotain hyvää tiedos ja sitte se viimein tuli...
Se tieto, et pieni mies on putkahtanu tähän maailmaa...
Se kyl kieltämättä vähä sekotti ajatuksii ja hengitystäki...
Ja siks minult jäi kauppalappuki kotii, ku lähettii kauppareissulle.
Ensiks myö mentii Honkkarin tavarataloon.
Pesonen kävi siel sisällä tai jossain ja mie menin kattomaa kukkia ja kaikkee muuta kasvavaa...
Mie sain vähä aikaa kierellä ihan rauhas, ennenku kuulin tutun rykäsyn selän takaa...
Mut ei siel oikein ollu mitää semmost, mist mie oisin tykänny ja sit myö lähtettiiki sielt jatkamaa matkaa...
Kouvolast ostettii yhest leipomon myymäläst iso leipäsäkki...se maksaa vitosen ja seinäl lukee et, eläimille...
Saaha siit kanatki osansa, et ihan hyväl omaltunnol sen säkin raahasin autoo...
Pesonen könötti autos ja jankkas ennenku menin sinne leipomoo sisälle, et yhtää pullaa et sitte osta...
Nurkas oli kolme säkillist leipää ja mietin hetken et otanko ne kaikki, mut järki voitti, tuli siis Pesosen hahmo mielee, ni en ostanu ku yhen...
Siin jonottaes kassalle, mie aattelin, et on mukavaa, ku on melkein kesä ja ihmiset on hyväntuulisii...
Jono oli pitkä ja siin oli eläkeläisii, ja yhes pöydäs istu kaks venäläistä naista ja polpotti omal kielellää jotain...
Satunnaisii sanoi mie tunnistin, mut emmie tienny mist ne puhu...
Mut se kuulosti mukavalle rupattelulle ja vaik siin jonos meni aikaa, ni ei minuu harmittanu yhtää...
Autolla Pesonen ominaisee tyyliisä jupis, et mite meni noin kauan ...ainaki kakskymment minuuttii...
Mut mie olin niin hyväl tuulel, et hymyilin vaa ja käynnistin auton...
Myö oltii Bella Bravalla, ku se piti tankata...ja Pesonen ei haluu ajaa sit ku äärimmäises tilantees...
Yhelt kaveriltaa Pesonen sai ostettuu aitaverkkoo, ja myö kävästii hakemas ne takapenkille...
Ei muute enää kanat karkaa...eikä Venni...
Koska mie halusin niitä kasveja muutaman, ni mentii oikein kasvitarhalle...sielt saatiiki se mitä tarvittii...
Kauppaa mennes, pyörätiellä juoks pariskunta keveesti lenkillä...
Mie aloin naureskelee, et kuinkas mie en osaa meit kuvitella juoksentelemaa tollee...
Pesosen vastaus oli kovinki tyhjentävä: Koska myö ollaa niin kihtisii kumpiki, ni ei siit tulis yksinkertasesti mitää...
Pesoismi iski jälleen...ja mie purskahin nauramaa...
Kotona päätettii, et lämmitetää sauna...
Tiiettii et Riikka ja Sisu on tulos, ni pääs neki sitte...
Illalla mie mie huomasin, et Pesonen oli yläkerran rapuille laittanu Sisulle yllätyksen...
Semmosen kauko-ohjattavan auton...
Mie olin puolestani kaivellu pari kirjaa, jotka minust oli henkisesti ylösrakentavii...
Sit mie muistin yhen keskustelun...
Pietu täytti vissii kuus ja mie olin varannu Uppo-Nalle kirjan sille lahjaks...
Pesonen tuijotti minuu, ku lehmä uutta kuuta ja sano: Et kai sie oikeesti tota kirjaa meinaa? Noin isolle pojalle???
Sanoin sille, et se on hyvä kirja ja lukeminen on tärkeetä...
Se tuijotti vaan ja sano, et kesä on tulos, ei tollasta viiä...haluutsie et ne muistaa aina, et mummi tuo paskat lajhat?
Sanoin Pesoselle, et noh, valitse sitte ite ku oot niin nero...
Ja myö mentii Prismaa ja se osti sieltä jonku mis oli snorkkeli ja räpylät, uimajutun...
Se myös vietii sitte...ja Pietu tykkäski siitä...
Edellee oon sitä mieltä, et se kirja ois kyllä ollu kans erittäin bueno...
Sen jälkee minul soi päässä aina, ku oon hommaamassa jotain lahjaa toi Pesosen juputus...
Sunnuntain on äitienpäivä...
Myö lähetää Sisun kans istuttamaa Riikalle kukka sievempää ruukkuu ja juuaa ja syyää aamupala ulkona keinussa auringonpaisteessa...
Ellei Pesonen näytä tota autoa ja sotke taas min suunnitelmii...
Monsteriautoa vai...
Sielun sivistystä Sisulle
Pienelle uudelle miehelle enkeleitä elämälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti