Rumat ne ryysyillä koreilee

Mie en ikinä oo ollu oikein semmonen pukeutuja...
Jos on joku tilaisuus mihi on pitäny laittautuu, ni ne on kyl olla aina ihan karmeita ne esivalmistelut... 
Niikus se vaatteitten ettiminen... ei oo sopivia, tiukkaaki tekee...olo on ku lenkkimakkaralla liian pienessä luonnonsuolessa...

Meikkaamisen saloihin en ikinä oo sujahtanu luontevasti...
Kerran ostin jopa irtoripsetki ja yritin niitä liimailla kiinni...
Oikeesee silmää sain kuin sainki muutaman ripsen liimattua, mut vasen ei onnistunu, ei sitte millää...
Mullahan oli lasitki päässä, kun ilman niitä en oikein hamottanu, et mihin niitä tuikkailin...
Joo, oikees silmäs ne sojotti kohtuullisen hyvin eteepäin, vaan vasemmassa kaikista yrityksistä huolimatta, ne sojotti vaan vasemmalle kohti korvaa...
Lasitki oli kokoajan tiellä, mut jos ne otti pois ni ihan hapuiluuhan se ois ollu...
Sitte se liimaki ehti jo kuivua...
Jotenki sain raksittua oikeestaki ne irtoräpsyt pois ja sitte se pieni sievä ripsilaatikko tönöttiki telkkarin päällä, kunnes sain ne sysättyy jollekki likoista...

Hiusten kans on aina vaikeeta...
Niin luonnosuoraa kuontaloo ku mulla, voi ettiä jokusen aikaa et löytää...
Joskus nuorempana otin permiksiä ja leikkautin urheasti kivoihin malleihin...
Sitte itkee tuhrusin, ku permis meni ihan kauheeks ja leikkaus päin männikköö...
Oon yrittäny rullilla, kuumilla rullilla, niillä Carmeneilla, suoristinraudalla, föönillä ja vaik millä ja lopputulos on suht aina tuskanen hiki, ärräpäät ja joko reilusti itku tai ainakin nyyhke...
Viimesin koitos kihartimella johti siihen että se roikku ilosen takun keskellä ja kiskoin sitä irti epätoivon vimmalla...

Keskimääräsesti tökkään ne ponnarille tai nutturalle...
Nuttura on hyvä, koska sen saa kiinni vaikka risulla...
Oon tiukannu naulallaki ja eilen Annan kans käytii huonekalukaupas ja en ihan oikeesti muistanu ku jälkikätee, et olin nakannu kynän törröttämää tonne kuontaloo...
Noh, eletty mikä eletty, ei sille enää minkää maha...

Mut vaatteet, ne ei tosiaan oo mun aatteet...
Koti on sentää siit hyvä paikka, et voi pukeutua, eli siis kiskoa jotakin vaan päälle, ajattelematta kuka sen näkee...
Pesonen ei jaksa ottaa kantaa enää...Ei sen jälkee ku sain kaverilta semmosen potkupuvun näkösen viirullisen asusteen...
Ainoo mitä se sano, et, toi päällä et mee sit ees ulos...
Mut kerran tossa keväällä Venni karkas, enkä mie ehtiny vaihtaa vaatteita ja niin sitte loikin pitkin naapurin peltoa ku isohko mittarimato...En vaa madellu maata pitkin, vaa ihan pystyssä koikkelehin...
Enkä viittiny vilkuilla, oliks joku kattelemas jossakin päin...

Sit saatii Pesosen isältä 80-luvun laskettelupuku...
Vaaleenvihree...
Vaaleenpunasin ja keltasin raidon...
Pesonen kieltäyty laittamast sit päälle, mut mie rakastan sitä...
Siin ei ikinä palele ja vaikka se kahisee kun tuuli kaislikossa, ni se on sitte mukava päällä...
On se vähän iso ja Pesonen irvisteli, et ohan hyvä et jos sattuu eksymää, ni ainaki löytää säällä ku säällä...on se niin kirkkaanvihree...
Mie löysin sen eilen ku penkasin kaappia, ja tänää olinki jo lämpimästi puettuna ulkona...
Oletin ettei kukaa tuu...
Paitsi, et Erkko ja Riikka tuli ja nauro katketaksee...
Sitte oli Pietu ja Jessiki autos takapenkil....ja neki nauro...
Mut ei minuu haittaa...
Se haittais, jos palelis, kylmäst ku mie en tykkää...

Tarjosin Riikalle verhoja, mut se ei oikein lämmenny, ku min sisustaminen on ku pukeutuminen...rönsyilevää tai rehevää tai jotain sinnepäin... ja joskus toi jälkikatras on maininnu myös hippikaudenki...
Minust niil on vaa jotenki yksinkertanen toi maku...
Kylhä elämäs värii pitää olla...

Mut ei minul oo kauheesti aikaa ja kiinnostust vaatteisii...ku sit on nii paljo kaikkee muutaki ajateltavaa ja pohdittavaa ja tehtävää...
Ja sitäpaitsi.... 
Sanontaki sanoo: Rumat ne ryysyillä koreilee...



                                          

                                               

Alter ego ja talviaika

 

Sunnuntaina oli pitkääki pitempi päivä, ku siirryttii talviaikaa...
Mie tykkään talviajan kellosiirrosta, se ikääku ois min normaalimpi herääminen ku kesäaikaa...
Mut se sunnuntai on aina ku pitkää piimää tai venyvää purkkaa...
Yhtää mitää ei saanu aikaa ja loppupäivä meni ihan horteessa...
Tosin voi seki vaikuttaa et edellisel viikol en saanu nukuttuu öisin...
Joka halvatun yö kello yks silmät oli auki ja auki ne pysy, vaik koitti miten saaha unta...

Tulihan se ilta viimein ja uni tuli ku nuijalla samantien ja yllärinä sain kuin sainkin nukuttuu koko yön...
Nukuin sit varmaa liikaa tai jotain, mut olo oli puuromainen heti aamust alkaen...
Ja alko viikko kuntoutust Kuusaal...
Katoin peilii ja kauhistuin suorastaa, pakko oli vähä laittautua ettei ois ollu ku vanha kalmo kerrassaa...
Niin tein...
Sitte käpsehin eessuntaassun ja kulutin aikaa...ja huppista vaan, yks kaks huomasin et keittiön kello kulkee puol yheksän kohal...
Sillo alko kiire...kiire...kiire...
Ja sit muistin, et se kelloha jätättää...
Hikipäässä katoin puhelimen kelloo...
Mitä hittoo???? Se oli puol kaheksan...
Pesonen perkule, ei sit siirtänykkää sunnuntaina kelloo vaik luulin niin...
Eikun vaatetta pois ja taas aikaa tappamaa...

Kuusaal oltii aamupäivä ja ruuan jälkee lähettii tutustumaa Parikkii, siihe Ekomaahan, Kouvolas...
Miekii tarjosin kyytii ja kurssikaveri kysäs nauramal et, kuinkas monta sin kyytii mahtuu?
Mie nauroin ja muutki, ku ne muisti min Skodan, joho mie aina aikasemminki tarjosin kyytii ...yhelle ...
Sanoin et, et sie muista, minulha on nyt Fiiatti ...
Mut uskals se tulla samal autol kuitenki...

Parikil ois ollu mielenkiintost, mut minuu väsytti niin, et meinas taju kaikota jonnekki taivaanrannan taakse kokoajan, eikä siit kauheesti jääny mielee...
Mut sain mie sielt ostettuu käsinuken...Semmosen kivan ketun...

Poislähties mie kävin Kuusaal kirpparil ja sain ostettuu takin ja kahet vähä hassut housut...nii ja tosi kivan uunikulhon...
Kassal juteltii sen ukkelin kans, mikä siin aina on, laihuttamisest....
Se anto hyviä vinkkejä, joita tuskin kuitenkaa noudatan...
Mut on hyvä olla tietonen kaikest pikkujipost...
Pääsee tarvittaes mukavasti pätemää ...

Koko päivä oli sekanen ja tahmee ku likapyykki ja vissii minul alko oikeesti pääs sumenemaa ennen nukkuumaamenoo, ku mietin et oiskos toi kettu min alter ego niiku niil, joil on se puhuva nukke ja jotka esiintyy oikein hienosti...
Huonosti nukutun yön jälkee ja kuitenki kohtuuvirkeenä ainaki vielä, naurattaa moinen ajatus nyt... 

Tänää meille pitää fyssäri päivän, ja se onki hyvä juttu, koska mul on hartiat ihan jumis...
Onneks ei pää....tai sit mie ite en enää sitä pään jumiutta hahmota...
 

                                                     

 
 

Imurit ja mie...

 

Min varhasin muisti pölynimijästä taitaa olla Oravalan mamman Nalle -imuri...
Se oli aina kaapissa siististi, pölypussi käytön jälkee tyhjennettynä...
Se oli sitte kaunis imuri...
Semmonen vähä kuutiosta katriomaisee ja vaaleenvihree, siin oli useesti käytettävä pölypussi ja sil imuroitii vaa harvoin...
Sitä imurii mie ihailin kovasti...oli juhlahetki, jos sil pääs imuttelee...
En muista monesti päässeeni...
Se saatto olla myös ainoo väriläiskä min mustavalkolapsuudesta...

Sitte äitillä oli se semmonen pallo-Hooveri, semmonen harmaanvärinen ja minust jotenki, ku se porsas siit min lapsuuden mustavalkomaailman sarjast Hinku ja Vinku...
Nykysin se kulkee tuol juutuubis käytöskukkasen nimellä...
Se oli semmonen monikäyttönen, ku sen sai myös puhaltamaa eikä vaan imemää...
Ja sit jossain vaihees oli myynnis semmonen muovinen pussi, mikä vedettii hiusten päälle ja siit lähti muovinen letkuntapanen, mikä laitettii imurii ja sillee voitii kuivata hiukset...
Muistaisin kovasti et se oli vaaleenpunanen...

Itel minul on ollu kaikenlaisii toisten jämäimijöitä ja uusiiki kyl...
Semmonen Electrolux...pitkä imuri, tais olla mamman jäämistöö seki, oli aika messevä peli ja se tais mennä sit meiän Erkolle, ku se muutti iteksee...
Mie luulen ettei Erkko vaan osannu käyttää , ku väitti, et ku imuroi, ni kaikki tuli toisest pääst ulos ja se joutu lakasemaa harjalla sit kuitenki...
En kyl ikinä usko, et oisin epäkelvon imurin sille koijannu...
Se nyt ei vaan osannu...
Se imuri oli väriltää beessi, vähä niiku vanhojen mieste ne khaki-shortsit...

Koska Erkko sai sen perintöimijän, ni me ostettii sillosee aikaa kallis imuri Volta...
Se imi rattosasti siihe asti ku sen moottori jotenki palo...
En kyl tiiä miks palo, ja meni se takuuseeki... 
Oiskos se ollu sininen sitte...

Jossain vaihees meiän Outi anto semmosen Miele-merkkisen pötkylän ja se oli oiva laite...
Ainoo et koiran ja kissan karvat tukki jotenki sen imukkeen pyörät ja kun se oikein sitte jumitti, ni ne irtos...
Mut ne sai tyrkättyy paikoillee ja sitte se suulake alko tekee temppujaa, et irtoili just sillo ku ei ois saanu...
Vihree oli Miele väriltää....se taitaa olla liiteris autoimurina vieläki...
Tosin ei se ime, sille pitää syöttää hiekat melkeesti yksitellen...

Pesonen sääli min imurointia sen Mielen kans...
Veikkaan, ettei jaksanu kuunnella min kiroiluu vaan, ja osti tarjouksesta kalliin sinisen imurin, jonka merkkii en muista...
Alkaa vissii toi lähimuisti olla menetettyy kauraa...
Se sitte imi hyvin...
Ihmettelin kyl, et ompas laitettu lyhyt varsi, jopa näin pienen ihmisen mielestä...
Imuroin varmaa puol vuotta, enneks tajusin et varren voiki näppärästi pidentää...
Ehin muutaman kerran sil imuroida harvaksee, koska tajuttii, et siks se varmaa oliki niin hyväs tarjoukses, ku ei mistää meinannu saada pusseja...
Ja sitte se teki tempun...
Laitoin sen päälle ja sa alko haisemaa palaneelle muoville ja sähkölle ja piti aikamoista kolkettaki...
Mie en viittiny sanoo Pesoselle, et se on nyt rikki, se imuri vaan kaikes hiljasuudes lakasin harjalla lattiaa...
Ei huono vaihtoehto sekää, koska siit ei ainakaa kuulu melua ja säästää luontooki, ku ei kulu sähköö...
Hermot on sit eri juttu kokonaa...

Sain sen imurin tyrkättyy Erkolle, et jos se korjais sen...
Ei se korjannu, mut jopa se kerran unohti et se on risa ja polkas sen niillä sisällä käyntii...
Oli kuulema haju ollu varsinainen eikä millää meinannu lähtee pois...

Edellee, en ollu Pesoselle sanonu mitää ja sitte sain idean...
Soitin Annalle, et käyppä ostamas Robbarista imuri...Se on halpa 39,90 euroo vaan...
Sehän teki työtä käskettyy ja toi minulle sen sitten...
Oikein sievä ja harmaa pikkunen laite...
Annaa nauratti ja se kysy, et onks toi oikeesti imuri vai lasten lelu...
Imuri se on, mie sanoin ja aloin imuroimaa...
Ihan kiva, nätti ja simpsakka, muttei se mitää imeny...
Se on nyt liiterissä autoimurina...

Nettikirpparilta ostin kolmella Juhlamokkapaketilla punasen Electroluxin ja se on toiminu aikas hyvin kyllä...Laitoin siihen ehkä väärän pussin, mut hyvin se toimii kuitenki...
Se on yläkerran imuri...
Toistaseks se on toiminu hyvin....

Ja sitte sain Hennalta aivan uskomattoman kauniinvihreen Voltan...
Sen mielestä se ei imeny, mut me Erkon kans testattii ja kyl se meist toimi ihan säällisesti...
Kaunis vihree Volta on alakerran imuri, ku se on sillee hienomman näkönen...

Se mikä minult on aina puuttunu, on se tuhkaimuri...
Semmonen mikä on musta ja imee ne tuhkat...
Semmosen sain Erkolta...
Ja sillä koitin imoroida meiän keittiön kaminan...
Kas, se kamina on semmonen mikä on ollu aikonaa junanvaunus ja siin on poltettu hiilii...
Myöhä poltetaa puita, ja sielt ei millää meinaa saaha tuhkia ulos...
 Ja siks ilosena aloin imuttamaa tuhkaa pönttöö...
Eikä se imeny, ku letkun tukkoo vaan tuhkasta ...
Ja mie aloin kopistelee varovasti...
Ja ne tuhkat letkusta tippu lattialle ja min housuille...
Ja mie päätin, et nyt tää leikki loppu tält päivält tähä ja mie alanki lukemaa kirjaa...



                                             

 
 

 

 

Iso musta kissa istuu ikkunalaudalla...

 

Eilen illal minulle tuli tekstiviesti, et min auton takalamppu on tullu Valkealan abcille...
Olin tyytyväinen, koska onnistuneesti sain peruutettuu auton sillai, ettei se risa lamppu näkyny mihinkää...
Ajattelin, et aamusesta ehin hyvin käyä Erkol enne töihimenoo vaihattamas sen paikoillee...
Hyvillä mielin hyristen kävin nukkumaa...

Aamulla olin selästä jumissa ja mietin, että mitä ihmettä nyt teen ja toimin...
Pakko toi jumitus oli pois saada ja nikamat ojennuksee ja meiän Anna on tehny sen jo vuosii...
Mut seki oli töihi menos...
Sovittii, et se voi töitten jälkee kolmen mais painella ton rangan ja soitinki kuntoutusihmiselle, et oon tänää pois ja koitan saada ton selän kuntoo...
Sitte sovittii, et tottakai ilmotan myös töihin...

Erkolle laittelin viestiä, et osa on tullu, jouatko nyt aamusesta laittamaa...
Se laitto viestin, et tuu vaan...
Ajattelin soittaa sitte töihiki...
No, siel on koulun puolel kaikki lomil, ja min piti soittaa eri henkilölle...
Olin soittanu maanantaina ja katoin kiireessäni puhelinlokista, et mihi numeroo oon soittanu ja löysinki yhen...
Ja soitin...
Varattu 
Lähin hakemaa sitä osaa ja taas parkissa soitin...
Varattu...
Hain osan ja soitin taas...
Varattu...

Alko jo kiukuttaa moinen puheliaisuus ja lähin ajamaa Erkolle...
Tankkasin matkalla ja soitin taas....
Varattu...
Pääsin Erkolle ja soitin....
Varattu...

Erkolla katoin tarkemmin ja purskahin suht hysteerisee nauruu....
Olin sit tunnin ajan soitellu ihkan omaa puhelimeeni...
Ilmankos tuuttas varattua...
Sit muistin et yhtenä päivänä se puhelin ei toiminu ja kokeeks soitin itelleni et hälyttääks...
Siks oli se oma numero siel muistis...
Erkko nauro ja sano, et ootko nyt löytäny ittes ja meni laittamaa lamppua...
Sitä ennen se ehti taas ihmetellä, mite en nähny sitä seinän kulmaa...
Sanoin, et se oli semmonen kuollu kulma, kuules...
Se jupis mennessää et taitaa olla koko näkökenttä yhtä kuollutta kulmaa...
Olin niiku en ois kuullu mitää...

Kun se oli saanu sen paikoillee, ni sanoin et kiitti vaan, alanki täst lähtee...
Se kysy, et mihkäs meen ja sanoin et käyn kattomas onks Venni kakkinu lattialle ja sit meen Annalle et se pistää selän ojennuksee...
Erkko ei ois Erkko, ellei se ois keksiny ideoita...Eikä se siinä suhtees pettäny nytkää...
Se sano et ottaa Siinan ja Iikan mukaa, ja mennää kaikki Kouvolaa, ku sen pitää päästä motonettii...
Outi oli jo Kouvolan maalikyläs asioilla...
Niihä myökii mentii sitte...

Motonetin pihal mie jäin Iikan kans autoo, ku se nukku...
Soitin Riikalle sil aikaa ja juteltii...Ne oli Jukan kans Prismas käymäs...

Erkko ja Siina tuli takas, ja ku Erkko kuuli et sisko ja sen mies on kaupoilla, ni se käski soittaa niille ja kutsua ne Annalle kans...
Niin tein...

Sitten se soitti ite Outille ja lopputuloksena ajettii peräkanaa Annalle, jonne saapui myös Riikka, Jukka ja niitten 2-vuotias Sisu...
Me mentii sisälle asti, koska Erkolla on avain Annalle...
Mie tiskasin ja laitettii kahvit valumaa, ni on sitte Annalle ilonen yllätys ku myö kaikki ja kahviki ollaa sit oottamas, ku se tulee...

Soitettii me pohdinnan tuloksena myös Hennalle, ettei se ois suuttunu, ku kaikki oli koolla ja se ei ois tienny mitää asiast... 
Mut se ei ehtinykkää tulla sit lopult...

Niin se Anna sitte tuli kotii ja taasha myö juotii kahveet ja höpöteltii niit ja näit ja sit se rusikoi min selän...
Meil oli mukavaa ku siin Putte Possun nimipäivälaulus, vaikke kellää päivii ollukkaa...

Sit mie ajelin kotikonnuille ja myö laitettii sauna lämpiämää, ja hyvin tää päivä meni ja joutusasti kovin...
Pesonen ei tullu tietämää lamppuseikkailust ja mie sain lopult oikeesee numerooki soitettuu...selkä napsahteli ku vetoketju auki ja sit viel se saunaki...
Ei hullumpaa...

Iso musta kissa? Ikkunalla?
No, Siina-pieni lauleskeli takapenkil: Iso musta kissa istuu ikkunalaudallaaaaa....
Ja laulo se muitaki lauluja, ja se oli mukavaa kuunneltavaa ja siitä tuli hyvälle mielelle...

Meiän musta Pipsa ei viiti olla ikkunalaudal, ku voi pötkötellä omas laatikos piirongin pääl


 

                                           

 

Sälää, sähläystä, syksyistä säätä

Olin aatellu, et sunnuntaina oisin väkertäny tot min kanalaa ...viimeinki...
Mut Pesonen haluski alkaa järjestelee...
Joten soitin sitte jossain vaihees Annalle, et älä tuukkaa, ku täs hommas menee koko halvatun päivä...
Annalle se sopi hyvin, koska niil oli ollu viimenen pesispeli kavereitten kans ja sit niil oli kauden lopettajaiset...
Oli kuulemä vähä räytyny olo...

Pesonen rymsteeraa niin, et se levittää ihan kaiken sälän ympäriisä ja sit se sanoo mulle et tarttee apuu...
Nii nytki tapahtu...Mut sain mie sentää ton meiän "uuen " makkarin ees jotenki kuntoo...

Me siirryttii Hennan vanhaa huoneesee ja siel tulee kohtuupäihtyny olo, ku lattia on on kellallaa ulkoseinää päin...
Mie sanosin, et jos joskus on lehes pieni ilmotus, kuinka pariskunta tippu sänkynee alakertaa ku lattia petti, ni, ne on sit myö...

No, Pesonen sai sen metsästyshuoneesa ja raahas otuksensa sinne ku joku siniparta sadus ne vaimosa...tai jotain semmosta...
Min pöllöö mie en antanu, mie oon jotenki kuiteki mielistyny siihe...
Sanoin sille, et ite sitte kyl siivoot, mut edellee siel on sälät levällää, jotes kai mie meen ne pistää kasalle kuitenki...

Oli ihan outoo nukkua eri huonees ja pääki erisuuntaa ku yleesä...
Enkä mie meinannu saaha millää unta...
Sit ku mie sain unest kiinni, ni kissat alko maukua ja raapia ovee auki...
Ku ne ois halunnu tulla kans meiän kans nukkumaa...
Myö ei nukuttu ku pätkis se yö ja aamul se räytyny olo oli tarttunu minuuki...
Ja mie oli aikalailla pahal tuulel muuteki...
Ja mie tiesin et päivä ei onnistu...

Menin kuiteki töihi, ja en löytäny ketää mistää...
Lopult sain puhelimel kiinni, mut minulle ei ollu oikein mitää hommii...
Mie aattelin , et tulee pitkä viis tuntii, jossei mitää keksi...
Lopult lajittelin vaatteita ja imuroin...

Olin edellee pahal tuulel, ku lähin parkkipaikalt pois ja ku koitin varoo punast farmariautoo, ni ikäänku se opiston seinänkulmä hyökkäs min bella Bravan takalamppuu...
Rikkihä se meni...
Riks raks ja poks vaan...

Ja sit minuu oikein kiukuttiki...
Ja sit soitti Erkko et tuutko käymää? 
Sanoin, että en kyllä lähe, ku kaikki menee pielee ja lamppuki hajos...
Se naureskeli puhelimes ja sano et tuu nyt vaa, ni katotaa sitä autoa...Ja että
sil oli minulle tuhkaimuri ja laminaattia... 
Sanoin, ettei mahu ku mulla on takapaksiki täynnä tölkkejä...

Lähin sit kuitenki ajelee niille ja se oli hyvä juttu, koska Erkko oli kattonu purkaamolt lamppuja tohon autoo...
Outi, Erkon vaimo sit lopult soitti sinne purkaamoo, ku sanoin et on inhottava soittaa, jos se kysyy sielt jotain mihi en osaa vastata, ja tyhmäks viel luulee...

Juotii kahveet ja teet ja höpöteltii kaikkee...
Sit se Erkko meni tunkemaa niit tavaroit autoo...Minulle tuli kiire, ku siel oli ne tyhjät tölkit ja limsapullot...
Sanoin Erkolle et saat ne etukäteismaksuks vaivanpalkkana, ku tuun kuitenki sen lampun kans niille...
Ja mätin ne sen autotallii...

Pesonen tuli onneks niin myöhää kotii, etten eilen viel narahtanu tost lamppuonnettomuudest...
Tänää oon miettiny, et mite kääntäsin ton auton pihal, ettei se hokais ollenkaa ja saisin sen risan vaihettuu, tai siis Erkko, ehjää...
En oo viel keksiny miten toimin... 

Mut tänää oliki kiva herätä aamusel...
Mul onki vapaapäivä, et ehkä silläki on jotain tekemist tän asian kans...
Aamukahvin jälkee menin takas nukkumaa...
Jätin makkarin oven auki ja kuvittelin, kuinka nukun kuin ruusunen konsanaan, kissat kehräten jalkopäässä...
Ehei...ei se sillaisti menny ollenkaa...
Ne hyppi ja loikki ja muris toisillee ja leikki joulukuusen pallolla ja halus peiton alle ja sitte sieltä pois...
Jossain vaihees vaivuin jonkuasteisee unee kuitenki ja heräsin aikalailla virkeenä...
Aurinkoki paisto...

Laiskahkon kotitoiminnan jälkee lähin kaverille kahville...
Höpöteltii niit ja näit ja sit lähin ostamaa kaupast kissanruokaa...
Kaupas muistin, et kaveri kehu jotain pro-rahkaa, et se on hyvä ku ei oo rasvaa ja proteiinia...
Otin sitte pari purkkia...enkä havainnu mitää ristiriitaa, et otin myös palapitsan syömiseks...
Mut kyl ne kumoaa toisesa ku sillee oikein ajattelee, ni terveellisthä mie ostin kuitenki...
Enneks lähin kauppaa, ni kaverin mies huikkas, et oisha meilki ruokaa sulle...
Ai mitä? mie kysyin tyhmänä...
No nii, ettei sin tartte kissanruokaa syyä..

Aurinkoo ei ollu enää missää ja ulkona on suht harmaata, lehet tipahteli puista ku ruskeet isot räntähiutaleet...ja mie aattelin ettei se talvi oikeesti oo enää kaukana...
Ja minuu alko kummasti palelemaaki...

Kotona päästin kanat pihalle, kun ne viel pystyy tuol könkkäämää...

Ai nii, soittiha se Erkkoki...
Sano että: Arvaappa hävettikö kolmen lapsen kans palauttaa 240 tölkkii ja pulloo automaatille...
Oisha se hyvänen aika voinu siel samaa aikaa suuree äänee puhua, kuinka kerääminen kannattaa...
Ei ois tullu tunnetta et ihmiset luulee, et se on juonu kaikki...

                                               

 

Rymsteerausta, keräilyä, vai hullua hamstraamista

 

Mie olin viime viikol kolme tosi pitkää päivää töis ja sovittii, et pidän torstain ja perjantain vapaana...
Torstaina käytin äitiä kaupoilla ja sitte Erkko tuli Siinan kans iltapäiväl...
Perjantaille olin kaavaillu kotihommia, kun kerran Pesonenki oli töissä...
Vaan eihän se ollu...Se oli ottanu pekkasen...
Lepposasti se sano, et voitha sie tehä omii juttui, mut käytännös siit ei tullu yhtää mitää...
Aamu suju ihan niikus aamut sujuu, juotii kahvit ja sitte se alotti jääkaappisulkeiset...
Annoin sen järjestellä ja tiskailin...
Enkä jaksanu kuunnella sen jupinaa ja höpötystä ollenkaa...
Paitsi ku se alko sanomaa, et pitäs saada täytetyt johonki paremmin...
Se on vuosii keräilly täytettyi elukoit, kirppareilta ja kuka nyt on ollu vaik heittämäs pois...
Joitain isoja lintuja meil on alakerras ja se on pitkän aikaa jauhanu, ettei vaa kissat niitä pöllytä...
Ei niitä kiinnosta sin pölyset elikot, mie oon mont kertaa sanonu sille...
Sitä en oo sanonu, et meiän yks kissa, Liisa, aikonaa kiipes tommosen fasaanin pään päälle ja minulle tuli hiki ku koitin sitä kissaa sielt imurinvarrel tökätä alas...
Sitte ku se lopult tippu se kissa, ni lähti tukko jotain höyhenii, mut mie ne tökkäsin minust sopivaa kohtaa paikoillee...
Onneks ei irronnu se pää irti siltä linnulta...
On siinä nytki joku tuppu törröllää, ei se minkä mie tuuppasin muistaakseni nuppineulan avul takasin, muttei toi Pesonen oo ainakaa viel huomannu mitää...

No mut nyt se halus et järjestellää, rymsteerataa yläkertaa ne elikot meiän makkarii...
Minuu ei kauheesti houkutellu ajatus et nukutaa ku karvases kryptas, ni ehotin et jos nukuttas alakerras ja ne elukat laitettais sinne makkarii ja se ois ihan vaa semmonen oleskelutila...
Metsästyshuone...keksi Pesonen... 
Se on sitte sen metsästyshuone...
Mie aattelin et ihan sama, kuhan sen sängyn raahaa sitte jonnekki muualle...
Ja ohan minulkii min kirjastohuone...

No, mie jatkoin tiskaamista ja hetken oli hiljasta...
Sitte se heitti...
Kun minul ei oo sukellusvenekorttiikaa...
Vitsihän se oli ja tahallaa se sen heitti, ties mokoma, mil minut sai kerrassaa hermostumaa...
Just tommosil typeryyksil se iskee, ku huomaa etten mie kuuntele...
Nii justii, nii sehän se viel puuttuu, mie tuiskahin ja katoin Pesosee...Se tuijotti minuu ja nauro...

Sillo päätin, etten mie viiti tehä mitää, mitä olin suunnitellu. Sanoin sille, et jos vaik mentäs kirpputorille...Mie kattoisin oiskos siel mitää kivaa takkia...

Ei myö kauan voitu olla, ku Pipsa oli satuttanu kuonosa ja meil oli sit kiire antamaa sille lääkettä...
Eikä myö ostettu juur mitää...
Mie aattelin, et on tää elämä menny tylsäks, ku ei kirppariltakaa mitää kivaa löytyny...

Tänää Pesosel oli menoi...taivaankiitos...
Minul ei oikein ollu inspist tehä mitää, teki mieli roskaruokaa ja leffoja, mut aloin kuitenki järjestelee...

Myö oltii lopult sovittu, et nukutaaki yläkerran ylimääräses huonees ja Pesonen saa sen perhanan metsästyshuoneesa meiän makkarista...
Mie aloin roinaa pistää pois ja kasalle...
Ja mie aloin oikein tosissani miettimää, et ku se Pesonen sanoo itteesä keräilijäks, ni onkse kuitenki hullu hamstraaja...
On tot roinaa ihan mahottomasti...
Kyl miekii oon ankara keräämää, enkä heittäis mitää pois, mut kyl toi Pesonen on viel hullumpi...

Pakko tehä tää sydäntäraastava karsinta ihen iteksee, kas kun tolla yhellä on tapana, et se tarkistaa kaiken mitä mie laitan roskii ja sit se korjaa taltee, ku voi olla kiva tavara, tai sit sit voi vaik tarvia...

Mut on se minullekki yhen täytetyn pöllön antanu...
Semmosen, mil on pää vinos, ku sil on kaula poikki.... 
Minust se on kuitenki tosi symppis, vaikkei ookkaa iha priimaa, mut toisaaltaa, ehän mie itekkää oikein oo...

                                                     

 

Osaamisalueita; juuttuminen

 

Tää osaamisalue tuli minulle tänää mielee, ku piti lähtee hautajaisii...
Ku mie en ettiny ajois vaatteita ja luulin, et ne on helpos paikas, ni jätin kaiken kohtuullisen viime tippaa...
Laitoin t-paidan ja sit etin ehjät sukkahousut, ne on ehjät, koska ne on ostettu Venäjältä ja niitten sukkahousut ei vaan mee rikki...
Sit mie sain idean ...
Ja vedin saapikkaat jalkaa...
Ne mie olin joskus lainannu Hennalle ja se palautti ne viikolla...
Mie sillon mietin et miks olin ne alunperinkää lainannu, mut sit ku ne oli minul jalas, ni mie muistin...
Mie en saa niit yksin jalast pois...

Ja ku mie sen tajusin, ni oliki jo myöhästä...
Pesonen oli lähteny aikaa sit omille menoillee ja siin mie sit istuin t-paidas, sukkahousuis ja niis saapikkais...jotka ei siis lähteny jalast pois...

Mie luulin et minul on musta mekko jossain ja köpöttelin ympäriisä ja etin, mutten mie löytäny...en millää...
Ja hameet ei mahtunu...
Ja pitkii housui oli mahoton saada niitten saapikkaitten takia jalkaa...

Mie aloin jo melkein hikoilee, mut sit löysin sentäs yhen kaavun päälleni...
Ei se musta ollu, mut aattelin, etten ota kirkos takkii pois, ni se kompensoi, ku se on musta...

Mut noi juuttumiset...
Ne oikeesti vois olla geenivirhe...niikus moni muuki juttu, mikä kertautuu meiän perhees...

Jos aattelee meiän Annaa...
Se juuttu ohimoistaa Kouvolan raviradan aitaa kiinni, oiskos ollu jotain kolmen-neljän vanha...
Siinä se könötti ja mie mietin et miten sen irti saa, ku ei sitä aitaa ois voinu ees laikata, sillähä ois pää palanu...
Päättelin, et ku se ei ehtiny nii syvälle työntää, et korvat ois ollu tiellä, ni sen vois niivittää siit irti...Onnistuhan se...
Sitte se juuttu, päästää ja hiuksistaa keittiön tuolii...
Kahtee eri tuolii ja kaks kertaa ja pienenä se juuttu vessanpyttyy kans...

Mie en juutu tommosii...
Mie oon juuttunu autol parkkipaikalle, joka oli tasamaata ja sit talvella tasaselle lumelle, mut ne nyt on normijuttuja...Kaikille niit käy...
Kerran juutuin hiuksista vessan ikkunaa, ku olin unohtanu avaimet sisälle...
Ja yritin sitä kautta päästä kotii...
Siit pääsin irti...en oo tosin varma, roikkuuks min hiuksia vieläki siin puises karmis...

Mut vaatteet ja kengät...Ne on min akilleenkantapäät...
Ku Erkko ja Anna oli pienii, ni oletin mahtuvani semmosee kivaa pallomekkoo...
No en mahtunu...
Siihe jumituin, enkä pystyny ku vaivasesti sanoo kersoille, et viittittekö vetästä tän mekon äitin päältä...
Ne oli pieniä vielä ja sai tehä tosissaa töitä et sai sen mekon irti...
Keljutti niin, et annoin serkulle sen mekon...

Sitte myö käytii Lappeenrannan Teatterin puvuston kirpparilla kerran...
Ostin tosi kivan kotelomekon...
Jotten ois joutunu naurunalaseks, ni päätin kokeilla sitä yksin ollessani...
Virhe
Iso virhe...

Se mekko juuttu niin, et mie koteloiduin sen verran hyvin, ettei kädetkää laskeutunu alas...
Niin mie yritin keksiä keinoa ja kuleskelin sisällä ku ryöstettävä muumio kädet taivasta tavotellen...
Viimein taivuin sen verran, et sain laatikosta sakset...
Erittäin varovasti suuntasin ne kaulan suuntasesti alas ja sain kuin sainkin leikattua kaulasta alaspäin mekon halki...

Laitoin leikellyn mekon piiloon...

Tänään siis juutuin kenkiini...
Kengät, saapikkaat ei ollu oikein hautajaiskengät niitteineen päivineen, mut toivon ettei kukaa älynny kattoa min jalkoi...

Ja miten sain ne pois...
Kas, menin hautajaisiin serkkulikan kans ja takastulles ku heitin sen kotii, ni sanoin siin pihal: Et viittis kiskasta näit min jaloist pois...
Se nauro ja kisko ja sit mie ajoin sukkasillani kotii... 

Nyt ei vissii oo vähää aikaa mitää erikoist, mihi pitäis laittautuu...
Verkkarit ja aamutossut ei jumitu ja en aatellu ikkunoistakaa kiipeillä...
Mut tää on alue, mitä min mielest ei oo tarpeeks kyl tutkittu täs maailmas....

                            

Romantiikan rahinaa

 

Mie oon tullu tuloksee, et ajan kulues toi romantiikan käsitys on saanu kummalki eri muotoja...
Eikä niikus samaa suuntaa ollenkaa...
Mie kun tykkäisin nyhjätä ja nuhjata sillai mukavasti lähekkäin ja halailla ja vähä vaik suukotella ja sitä lajii pidempääki, ni mie oon huomannu ettei myö olla ihan samoil aaltopituuksil...

Sillon alkuu se sano minulle vaik mitä ja kaikkee...Niiku et siit on kiva lähtee kesäkuumal rannalle ja viettää aikaa siel...
Mie ajattelin, et ai että, ku miekii semmosest tykkään...
Meiän rannal lojumisen laskemisee ei tartte ees yhtä kättä, ku yhtäkää kertaa myö ei olla siel oltu...

Alkuu se keitti aamusin kahvit minulle, ja mie olin kovasti otettu...
Nykysin se tökkii kyynärpäällä aamul minuu ja jupisee et: Kahviaika...tai sitte se haluu teetä...

Myöhän ei ihan alunperin sillaisti ees seurusteltu, ku vietettii aikaa vaa yhes...sit jossain vaihees se liuku muuhun sitte...
No joskus jopa nukuttii saman peitonki alla ja sillai kivasti miekii pääsin väillä kainaloiseks kanaks...

Sit myö kun kumpikii tykätää vanhoist autoist, jenkkipeltiautoist, niikus meiän Erkko niit pienenä kutsu, ni jossain vaihees aattelin et ai, että miekii pääsen ajamaa semmost auringonlaskuu kohti...
No, ei se anna min ajaa, ku väitti, et auto pitäs vuorata ulkopuolelt renkailla, etten mie kolhis sitä kuhmuille...
Onneks minul on yks ihminen, joka sentäs antaa ajaa sen isoo jenkkipeltii...
Ja se saattaa välil minuu ihan halatakki...

 No, mut siihe romantiikkaa...
Nyt myö nukutaa ihan lähekkäin, ku muutettii tänne maalle ja tääl on sänky sen 120 senttii ja myö kumpiki ollaa massaannuttu koko kehon pituudelt, et jos meil alkuu oliki tilaa ni nyt sit nukutaa pakostaki ku sillit purkissa...
Ja kumpiki tiukasti oman peiton alla...
Että saa rauhassa nukkua...
Mie kyl kerran yritin ehotttaa, et voitaskos hommata isompi sänky, ni se oli vaan sitämieltä, et kyl myö mahutaa...
Mahutaa, mahutaa...se ite asettuu selällee oman peittosa alle ja ristii kädet mahan päälle ja alkaa kuorsata...
Mie käärin itteni sillaisti täkin sisää, niiku oisin makuupussis ikään...
Ja taas romantiikka roihuaa...joopa...
Onneks suklaa on keksitty... 
Saakeli jos seki loppuu maailmast, ni mitäs sitte tehää?

Noh, tää romantiikka tuli esille, kun rupesin vinkumaa et jospas vähän pussailtas ja jospas vaik vähän pidempääki...
Ni eihä se nyt taas käyny, ku ei oo aikaa, eikä se nyt niin hauskaa kuulemma oo...
Mie sitte kysyin, et mikäs on kivempaa, ni se vastas et moottoripyöräl ajaminen...
Mie oikein tunsin kun min päässä suonet pullisteli raivosta ja se onneton istu pöydän ääres äärettömän typerä punanen pipo päässää ja nauro...

Sanoin sille hampaitten välistä , et voitko ees ton typerän pipon ottaa pois, ni se nauro vaan ja sano et se on ilmanen ja lämmin, eikä mikää Helly Hansen, satasen pipo...
Hitto.....



                                          

 

Taloustutkimus ja Pesonen

Jokunen vuos sitte, yhtenä mustana, tuulisena iltana istuttii Pesosen kans yläkerras, kun se oli laitellu sen omaa "konttoria"  mieleiseksee...
Yks kaks ovee koputettii ja samantien avattii...
Ovella oli Esa Pakarisen näkönen ukkeli, joka heilutteli lappusta kaulassaan...
Se oli taloustutkija. Kiertävä semmonen...
Se kysy Pesoselta voisko haastatella...
Pesonen oli kaljotellu ja min ois pitäny sen ilmeestä nähä, et nyt se pistää ihan lekkeriks koko homman...
Sopii kyl, se sano tutkijalle ja hymyili ku susi Punahilkalle...
Mentii alas...
Tutkija otti läppärin ja alko kyselee...
Pesonen oli kovin ystävällinen ja sano: vaimo keittää kahvia...
Mie keitin ja kuuntelin...
Siit ei yksinkertasesti tullu yhtää mitää...Pesonen vastas niin ympäripyöreitä, et minuu ihan hävetti jo...
Toisaalta nauratti...
Ukkeli jatko kyselyitä ja mie kaadoin sille kahvia...
Ja Pesonen jatko omii tarinoitaa...
Mie menin lopult eri huoneesee, kun nauratti niin kovasti...
Sit soi Pesosen puhelin ja se vastas siihe...Tutkija nappas läppäsin kiinni ja suorastaa juoks ulos...
Ei se ees juonu kahvia...
Aateltii ettei se tuu enää...Ei kai sekää ihan hullu oo...

Tulihan se...
Kolme kertaa...
Ja yksinkertasesti aina vika-aikaa...

Sitte meni muutama vuos, ja eikös viime kesänä pysähtyny auto portille...
Kukapas se sieltä hyppeli ku tää meiän vanha tuttu...
No, sil kertaa mul oli aikaa ja sanoin et juu, tehään vaan kysely...
Palkkioks sain kynän...

Nyt viikonloppuna toi Pesonen ei oo ollu kotona ja ukkeli pysähty toho portille...
Mie kyl vähä kirosin mielessäni, ku aattelin et nyt on huono hetki, ku mul kerranki on haravointi-inspiraatio päällä...
Mut se kyseliki Pesosta...
Sanoin, ettei se oo kotona, enkä tiiä onks huomennakaa...enkä tiiä mite se on iltasin viikolla, ku ei aina tiiä kuin kauan sil töis menee...

No tänää Pesonen oli rämpiny metäs ittesä ihan hikee, ja mie sanoin et voin laittaa saunalle tulet kyl...
Liiteris olles kuulin ku auto hiljens ja pysähty...
Mie jähmetyin...
Lautojen välist näin kuka hyppyheikki sielt tulee ja olin ihan hipihiljaa...
Siin seisoes minulle tuli äitiki mielee, ku niil kävi saarnamiehii, tai -naisii aina höpöttämäs isän kans, ja äiti ei tykänny...
Isä teki monesti just noita Pesosia, et puhu puutaheinää niitten kans...
No kerran äiti kuuli, kun ne tuli pihalle ja isä ei ollu kotona. 
Se oli ihan hiljaa puuliiteris, mut teki sen virheen, et luuli niitten lähteneen ja tuli ulos...
Äitin mokaa muistaen mie en menny ulos...

Sit mie mietin, et ai jukoliste, Pesonen on ilman paitaa...
Eihä siin muuten, mutku myöä tykätää tatuoinneist ja sen mahakummun yli lukee et PSYCHO...
Mie alus luulin et se tarkottaa, et Pesonen on hullu, mut se tarkottiki musiikkisuuntaa...
Mut toiha ei voinu sellast tietää...

Pesonen sano et ku se oli menny ovelle, ni ukkeli hytkähti oikein, mut kysy kuitenki et jos haastattelu...
Juu, sopii vaik heti...sano Pesonen
Ukko juoks autolt hakemaa läppäriä ja oli sitte pyyhältäny sisälle...
No, Pesonen oli käyny ylhääl laittamas paidan ja sano ukkoparalle selän takaa: 
Tonne keittiöö vois mennä...
Ukkeli oli taas hypähtäny...
Sit ne teki haastattelun...Täl kertaa ihan kunnol... 

Mut se mikä minuu nyt korpee, ja korpeeki kovasti on se, et sai se Pesonenki kynän...
Mut että se sai suklaalevynki viel...
Ja mie en muuta ku kynän....



                                                        

 

Kukin tavallaan

Oon vähän säälinsekasin tuntein tarkkaillu noit meiän elikoit...
Aloin ajattelamaa tarkemmin sen jälkee, ku Pesonen tuijotti Vennin touhuja ja sano: 
Tuliskohan tosta metsästyskoiraa? 
Miekii katoin Venniä ja muistin, ku pari kesää sitte vietii se ja Nana toho lähirantaa uimaa...
Nana molskautti ku mursu veteen, mut Venniä pelotti kovin...
Se tassutteli ees taas järventöyrästä ja sitte lipes ja kasteli peräpääsä siihe matalikkoo...
Ja säikähti aivan totaalisesti ja läks kun hauki rannasta...ei sinne järvee päin vaa kuivalle maalle...
En viittiny tät mielikuvaa Pesoselle mainita, kun se nauraa Vennille muutenki...

Nana-vainaa oli kiltti, muttei sekää penaalin terävin kynä ollu...
Jos vertais lapsilaumaa, ni se ois ollu just se joka käkkii äitin helmoissa ja nuolee ekana kakkutaikinan kulhosta, se lapsikatraan vasikka, joka itekki tekee tepposia, mut käräyttää kiltillä naamalla muut...
Mut nyt ku tarkemmin miettii, ni viisasha se lopult oliki...Edut juoks ilman et teki mitää ihmeellistä temppua ...

Kissat sitte...Meiän likat sanoo Nestoria kissojen  Jari Sillanpääks...lepponen ja rauhaa rakastava...ei rissaa, vaan keskittyy olemaan mukavan joviaali ja keräämään sympatiaa...
Erkko tossa yhtenä päivänä oli aika epäkunnioittava, kysy: Meneeks toi koiran kokonen kissa ulos?
Mut Nestori on kyl mun mussukka täysin...Muttei sekää oo terotettu kynä, enemmän semmonen pehmee lyijykynä, mil piirrellää pehmeitä linjoja vaan....
Toisaalta, Nestori on tajunnu, ettei kannata itteesä rasittaa hiirjahdilla, ruoka tulee säännöllisesti muutenkin...
Et ei sekää ihan palikka oo...


Pipsa keskittyy siihen mikä sitä itteesä huvittaa...eli kanojen jahtaaminen ulkona...Kyllä se kanaki lentää oivallisesti omenapuuhun...oon iha ite nähny...
Niin että kyllä Pipsallaki on hetkensä ...


Niisku kiehnää jaloissa ja sylissä, kun haluaa jotain...ruokaa, ulos tai joskus määrättömän määrän hellyyttä vaan...
Niiskuhan muutti itsenäisesti meille asumaa, joten jotain herneitä senkin pienessä päässä sinkoilee...

Korppu on Pesosen kissa, ne keskustelee keskenää : mauk...mauk...mauk... semmosee itämaisee nasaalitapaa...
Korppu keskittyy ulos karkaamisen saloihin nykysin...
Nii ja Pesosen pehmittämisee...Siinä onkin sarkaa ja Korppu on onnistunu kyllä...
Ei siis lopult tyhmä sekään...

Olli, voi Olli...
Olli tunkee ittesä kuivatustelineen korkeimmalle huipulle, yleensä kaataa koko telineen, se tunkee ittesä tiskialtaan reunalle ku tiskaan...
Ja hella...mie laitoin tulet hellaa ja nostin Ollin pois hellan päältä...sit koht tarkistin et syttykö ne tulet ja nostin Ollin taas siitä hellalta...
Lopult mietin, et pakko sen on tajuta jossain vaihees itekki, et se hella on oikeesti liian kuuma sen tassuille ja perskarvoille...
Ehkä Olli onkin tiedonhalunen kuitenki...

Kanat...ne min mielest alkaa olla tän älykkyyskäyrän huipulla täs talos, koska min erinäisist estämisist huolimatta ne tunkeutuu toho etupihalle...ja mie en enää käsitä miten...
Mietin yhtenä päivänä myös sitä, et onko ne kanoiks tekeytyneitä alieneita, semmonen outo puhetyyli niil on...ihme kurnutusta, napsutusta , eikä ollenkaa sitä perinteistä kot kot kot...
Joskus sentää Kaarle kiekuu epävireisel äänellää, joka naurattaa minuu joka kerta, muttei voi nauraa, kun se on ite niin tohkeissaa...

Venni, murheenkryynien kuninkaallinen, säheltämisen siniverinen...
Ois naurattanu tänääki, mut säälitti sen verran paljon, etten viittiny hekotella...
Venni on kovin kylmänarka, se on vähän ku se surku-koira  muumeissa...
Ulkona se hytisee ja tarttee takin aika nopsasti ku ilmat viilenee...
Ite en oo mikää elukoitten pukija, mut pakko on ollu taipua ton kans...
Sisällä se haluaa olla peiton tai viltin alla...
Ja viltin alla se oli tänäki aamuna, kun hyppäs sohvalta alas...
Siinä olkkarin lattialla se yritti vääntää selville vesille, vaan kauan kesti enneks peitto tippu viimenää...
Ja ei se Venni oikeestaa sekään ihan pöhkö oo, mitä nyt on vähä väärin ymmärtäny sanat: istua ja nätisti...
Anna se nauro, ku yritti sanoa, et istu, ni ei Venni tajunnu...kun Anna sano et, nätisti, ni Venni-tyttö istu...
Ees jotain sekin...

Mie imuroin ja mietin itekseni, et jos se Pesonen haluis jonku kouluttaa, ni kyl se ois joku kissoista, tarkemmin Korppu tai Olli, koska ne sentää saalistaa...
Me oltais varmaa menehdytty aikoija sitte vessapaperirullien ja kukkien invaasioon, ellei kissat ois meitä suojellu...

Ja kun oikein tarkkaa mietin, ni yksinkertasiihan noi on, mut jotain sentää löytyy, kun oikein kaivelee...
Nyt joku miettii, et eläimet muistuttaa isäntiää...En voi ymmärtää mitä tommonenki sanonta mukamas tarkottaa...
Mut jokainen tavallaa kuitenki...Ois tää maailma tylsä, jos kaikki ois päteviä ...


                                            Joo, niin se on...kukin kykyjensä mukaan...