Kiirettä ja munien vähyyttä

 

Mulla alko työharjottelu tos kuntoutukses ja vaik olin päättäny, et teen vaa sen viis tuntii päiväs, mikä on se minimi, ni menihän se kaikkina päivinä kuutee tuntii sillai, et olin kolmen jälest kotona, paitsi perjantaina pääsin jo yheltä...
Oikeestaa on aika vähän noit omii hommii, koulunkäynninohjaajan, melkeesti se on ollu kaikkee muuta...mut minust semmonen vaihtelu tekee päivät mielenkiintosiks...
Mut kotii tulles takki on aika tyhjä, enkä oo juur mitää jaksanu oikein puuhastella...
Perjantai veny omien hommien osalt kolmee, ku nokisutari oli jo oottamas ku mie tulin kotii...

Lauantaille olin suunnitellu et rakennan tonne liiterin ylisille kanoille talvikopin...
Meiän ei pitäny pitää niit ku syksyy, mut jotenki niihi on kiintyny, vaik ne on ihmeellisen omapäisii elikoit...
Ainoo paikka mihi ne ei oo viel karannu, on ton ainoon lähinaapurin piha...
Mie en ymmärrä mite ne on nii itepäisii... Sitä sanotaa et elukat muistuttaa omistajiaa, ni kyl ne sit on Pesosen kanoja ihan...
Ite olen hiljainen, joviaali ja joustava...

Pesosella on ollu koko viikonlopun muuta, ni ajattelin, ettei se sitte oo rajottamas eikä rajaamas min luovuutta...
No lauantaina lorvin aamupäivän, siivosin, lähin seitsenvuotissynttäreille ja sit ajattelin ettei kuitenkaa mitää ehi, enkä tehny ku lorvin taas...
Oli onni et siivosin, ku meille tuliki yllärivieraita...
Yleensä ku on hetken siistii, ni kukaa ei tuu ihastelemaa järjestystä, mut täl kertaa kävi tuuri...

Tänää sitte otin itteeni niskast kiinni ja raahauduin puuhastelemaa sitä koppia...
Yhes vaihees mie ajattelin, et muutun apinaks ku kiipesin tikkaita ylös ja alas ja roudasin kaikkee tarpeellista...
Välil mie kävin syömäs ja sit mie jatkoin taas...
En mie ihan valmiiks saanu mut siihe asti, et rälläköin reiän seinää, et ne pääsee sisälle...
Siitä reiästä koitin niille huhuilla et tulkaas kattomaa, mut ne tuijotti ku lehmä uutta kuuta ja sil hetkel mie tunsin olevani hullu käkikellon käki...
Eikä ne tullu...
Minuu tommonen närkästytti suuresti, koska aina muulloin ne on kokoajan jaloissa ja kattomas mitä mie teen...
Paitsi nyt, nii...nyt ei sit voinu ees yks kana tulla kurkkaamaa...

Pesonen soitti, et laitanks mie saunan lämpiämää ja sanoin et joo laitan laitan...
Minulle meinas tulla kiire sen saunan kans ku jatkoin noita omia juttuja vaan...
Pesonen tuli kotii ja mie kerroin mitä oon tehny...Sitä kiinnosti kovasti, mil tein seinää reiän...
Tiiänhä mie et rälläkkä on kieltolistoilla, ni siks sanoin et sirkkelillä vähä ja sahasin loput...
En mie oikeestaa valehellu, ja sahasin mie oikeel käsisahalki vähäsen...

Täl kertaa mie en tehny mitää typerää...Vähän rystynen jossain aukes, mut se on vaa pintaa...
Ällöttävin haaveri sattu ku kävin hakemas munan...
Meiän kanat ei oo viikkoo tehny ku munan päiväs...
En oo maininnu asiast Pesoselle...Kirvestähä se varmaa alkais terottelee...
Mut joo, se muna...
Mie laitoin sen taskuu...
Min taskus oli nauloja ja silmälasit...
Ja mie unohin et ne kaikki oli min taskus ja kiipesin naulaamaa...
Ei oo kiva kattoo kananmunasten lasien läpi, jotes siirsin ne vaa toisee taskuu... ja kopeloin nauloja taskusta...siitä munankokkelitaskusta...
Ja sit mie päätin et tän päivän rakentelut loppu siihe paikkaa... 

 

Aivot, toiset aivot ja Aleksanteri suuri

 

Pläräilin laiskahkosti tietokonetta ja Pesonen istuskeli tuolilla ja jupis jotain...
Mie vastailin niitä ja näitä ja jostain syystä päästiin aivoihin...
 Koska tykkään jaella nokkelaa nippelitietoa, niin selitin Pesoselle, kuinka nyt on tutkittu, että ihmisen suolisto on toiset aivot...
Eikä ole, tuumas Pesonen siihen...
Mie koitin selittää, kuinka on tutkittu masennuksen, autismin ja muittenki juttujen yheneväisyyttä suoliston bakteerikantaa...muttei se uskonu mitää..
Ai että toiset aivot...no jos on suolistosairaus tai peräpukamat, ni onks sillo aivosairaus? se kysy... 
Mie aattelin, ettei helmiä sioille ja sanoin meneväni kattomaa palaaks saunassa tulet...

Saunassa meil on kummalliset keskustelunaiheet noin yleensäkki ja tänää keskusteltii ihmisen perusolemuksesta...
Noin niiku, et vaikka se kuinka on sivistyny, ni kyllä se lopulta niillä alkureaktioilla toimii...
Siitä jollakin aasinsillalla päästiin Caesariin ja Aleksanteri suureen... ja kuinka vaan niitteki imperiumit hajos...
Sitten me päästiin ahneuteen...
Min mielest ihmiset on ahneita, olkoot mistä kulttuurista tai uskonnosta tai mistä vaan...
Minust se on yks ihmisen mätiä puolia...
Pesonen väitti, ettei kaikki oo semmosia...
No sano nyt ees ykskii, mie silt tivasin...
Sie et ainakaa oo ahne, se sano minulle...
En viittiny laskeutuu jalustalta alas ja murtaa sen mieltä totuudel, ja kun en osannu oikein sanoo mitää, ni  olin hiljaa...

Koska oltiin käyty semmoset isohkot asiat läpi, niiku Caesar ja Aleksanteri, ni siirryttii  arkisempii juttuihi...
Oltii taas vähä eri linjoilla, mut pääsin letkauttamaa jotain nerokasta, mitä en nyt muista...
Pesonen nokkelasti kehtas kuitata, et pistää muistii ja heittää joskus mulle takas...
Taputin sen pulleaa mahaa ja naureskelin, et tännekkö aivoihin pistät muistii...
Joo, se sano...Kato, mitä isompi maha, ni sitä suuremmat aivot...
Siinä se hekotteli vatsa hytkyen...
Nii ja jos on oikein paksu ja lihava ni tietää kuunki asiat, se kehtas lisätä ...

En jaksanu avaruusjuttuja, ni lähin kuivaamaa itteeni....

Mut sitä mie jäin miettimää, ku se sanoo tota Venniä mustaks tynnyriks, ni sillohan Venni-parka oiski tosi viisas....
Vai koskeekohan se toiset aivot vatsassa-juttu vaan ihmisiä....

 
 
 

Sekaannuksia

 

No siis niitähän käy ihan jokaiselle, semmosia, et ottaa väärät avaimet, työntää väärää korttia pankkiautomaattii ja semmosii...
Huomaa töis et on ottanu eväspaketiks just sen leipäpussin, mis on ne voitelemattomat leivät...
Yrittää parkkipaikal väärää, mut samannäkösee autoo...
Töis huomaa et on laittanu eriparii kengät... 
Ja  kerran mul oli toises jalas villasukka, vaan ei toises...työkaverit ei sanonu mitää...ne luuli et se on muotia...

Minust kaameinta on noi halpistuotteet, jotka on laitettu samannäkösii purkkeihin...ja sit jos ei viiti kattoo lasit pääs mitä siin suihkepullos on, ni voi olla vaara et melkein sumuttaa karvanpoistoainetta hiuslakkana...on ne nii samannäkösii puteleit...
En ihan oo päässy kymmenien melkein erehysten jälkee kaljuks ja sit lopult päätin heittää ne kokonaa pois...
Mie oon miettiny, et sekaannukset voi olla ihan geenivirhe tai perimä, koska meiän Riikka tuli kerran sanomaa: Toi hammastahna on pilaantunutta...
Mentii kattomaa ... 
Ja siinähä ne oli...rasvaputkilo ja hammastahna vierekkäin, halpiksia tottakai ja Riikan hammasharjassa oli sitte möykky sitä rasvaa...

Erkolt tai joltain jälkikasvustolta jäi itseruskettava suihkepullo kotoont muuton jälkee ja mie aattelin ruskistaa jalat ajois keväällä...
Suihkuttelin ja annoin kuivua...
Lopputuloksena oli semmoset ralliraidat sisäreisist nilkkoihi, ku ois kunnon noro vetäny suolen kuivaks...
Sillo ois ollu hyvä sekottaa se suihkepullo karvanpoistopulloo...
Kesti aika kauan, etten hamosta laittanu päälle esitelläkseni ruskettuneita reisiä...

Mut voi ne putelit sekottaa ihan kiireeski...
Muistan suihkutelleeni Anais Anais hajuvettä hiuksiin lakkana ja viime hetkellä hokasin ettei se suihkepullo, mitä jo aloin painamaa, ollukkaa dödöä...
Ois siinä kainalokarvat tönöttäny nii, ettei käsii ois voinu alas laskea...
Mut hiukset "tuoksu" varmaa viikon messeviltä...

Sit yhes vaihees oli semmosta juttua, mikä oli kynslakkapullossa...
Kullanväristä...
Mul ei ollu lakkaa, ja ajattelin et tostahan lakkaan nätit kynnet...
Ja lakkasinki...ja annoin kuivua
Ja annoin kuivua...
Ja annoin vieläki kuivua...
Se ei vaan kuivunu...
Eikä lähteny poiskaa...ei millää...
Kynnet oli kun kynsisienen pahasti runtelemat ja sanoinki annalle, et se sun lakka oli pilalla...
Mikä lakka?
No se kullanvärinen...
Laitoitsie sit kynsii?
Laitoin...
Ei se oo kynsilakkaa, se on naamiaisii ostettuu hammaslakkaa, ku olin merirosvo...

Sit voi sekottaa ihmisii, morjestelee ihan tuiki tuntemattomille ilosesti ...
Mut voi toi tapahtuu toisinki päin...
Kerran mies rupes juttelee tiellä ja mie en saanu päähä, et kuka se oikein olikaa...
Myö juteltii pitkät pätkät ja mie toivoin, ettei se kysyis mitää, mitä min pitäis tietää...
Ja kysyhä se...
Se kysy et onks se ja se kotona...
Jollon min oli pakko sanoo, et nyt on käyny sillee, ettei meil ton nimist asu ja sit myö oltii molemmat noloina...

Voi tietyst olla semmosii vähä vaarallisempiiki sekaannuksii, niiku vaik ku siivosin autoo jokunen vuos sitte, ja löysin pikkasen limsapullon...
Aattelin et vadelmalimpparia, nami nami...ja avasin korkin...
Juur ku olin siemasemas, ni pesonen huutaa: Älä perkele juo sitä, se ei oo limsaa se on jäähytinnestettä...
Mistäs hemmetist mie oisin tonki voinu tietää etukätee...
Se taas oli sitämieltä, ettei ihmisen pitäis olla niin ahne...

Joskus voi sekaannus tulla ihan erehyksestä...
Niiku sillon, ku meil oli viel Niki...
Herkkähermonen collie...
Se tuli siihe min etee suu täynnä sammalta...
Mie aattelin et hemmetti, sehän tukehtuu ja laitoin sormet sen suuhu ja aloin sitä sammalta pois kiskomaa...
Paitsi ettei se ollu sammalta ollenkaa...
Se oli hevosenpaskaa......

 

Vapaapäivä vai vapaa päivä?

 

Pesonen oli alkuviikon pitkää päivää töis, sitte oliki loppuviikko vapaata...
Eilen tuli verotoimistost postii ja miekii sit sanoin et oon kotona ja käyää yhes selvimäs se asia sitte...
No aamusella oli mukava kun ei tarttenu herätyskelloo herätä, mut siinä ku venyttelin ja hidastelin, ni johan se kyynärpää tökkii toisen peiton alta, et kahviaika, kello on jo ties mitä...
Sanoin ettei se mitää oo, enkä nouse...ku ehkä koht sitte...
Tyhmää vetkuttaa, koska Pesonen keksiki, et se haluu teetä kahvin sijaa...
Lompsin alas ja laitoin sit sekä teen että kahvin...
Mietiskelin myös et toivottavasti paska-auto tulee tyhjentää ton säiliön ennen viikonloppuu, tai pitää ruveta ummelle... Aamut ne on ihania ...

Verojuttujen jälkee päätettii lähtee käymää Lahes siel Kärkkäisel...
Sanoin et soitetaa, jos joku joka on käyny, osaa neuvoo...
No mut Pesonen on mies, ja miehet ei kysy neuvoja...Ne käyttää Tom-Tomia...
Niiku käytti Pesonenki...yläkerrassa...ja tuli sanomaa, ettei se laite löyä osotetta...
Se laite ostettii kerranki ihan uutena, mut se piti sitä vuoden säilössä, ettei se kulu, ni se varmaa pitäis päivittää...paitsi ettei me osata...

Pesonen kuitenki väitti, et se osas kattoo mite sinne ajetaa...
Ja me lähettii ajamaa Jaalaa, sieltä Vierumäkee ja siel risteykses kysyin, et no mihi suuntaa...
Vasemmalle, sano matkanjohtaja...
Jossain vaiheessa aika lähel Lahtee, huomattii et oltii vääräl tiel...
Kysyin, et kai meil on Skodan Tomppa mukana, muttei se ollu, ku juur se oli siel yläkerras...
Lahessa ajettii parkkii ja soitettii Erkolle...
Se ei vastannu...
Soitettii Annalle, joka alko sit selvittämää et missäs ollaa ja mihis pitäs ajaa...

Pesonen istu pönäkkänä ku ois ollu eläkeläisten rengasmatkalla ikään...
Mulla oli hiki...

Lopult lähettii ajamaa Helsingin suuntaa ja jonku ajan pääst Pesonen: Nyt se on lähellä, ku tos on toi platformi...
Ai mikä? mie kysyin ja katoin...ni Plantageenihän se siinä tönötti...
Huomautin ystävällisesti erosta, ja mainitsin etten ikinä mistää platformista oo kuullukkaa...
Pesosta ei mikää huojuttanu...
Samaa paskaa, se vaan totes...

Käytiin siellä Kärkkäisellä, ja mie päätin mielessäni, et seuraavaks tuun jonku semmosen kans, joka jaksaa kihnuta joka käytävän, mukin ja rievun...
Ku Pesonen halus metsäosastolle ja mie oisin kaikkee muuta katellu...
Sain sentäs muutaman pullon eteerisiä öljyjä survastuu korii, ennenk jupina kantautu min korvii: 
Täs mihinkää apteekkii olla tultu...

Poislähtiessä käytii syömäs subit ja minuu nauratti katella Pesosen karvasta naamaa, ku se yritti sotkematta syyä...
Mie kerran sille mainitsin, et sun viikset menee jo suuhun...
Mut se totes, et opettelee syömää nii, ettei ne haittaa...
Hankalalle näytti...

Me ollaa jokusen kerran käyty Lahes ja ku ei tykätä motareista, ni ajellaa pienempii teitä jos vaa voiaa...
Se on haasteellista...meille ainaki...
Ollaa ajettu saman alkureitin jälkee ainaki kolmee eri reittii kotii, ei tahallaa, ollaa vaa eksytty...
Tänää ei kokeiltu liikaa onnee ja ajettu Jämsää asti olettaen, et jossain tulee risteys Kouvolan suuntaa...
Me tehtii uukkarikäännös kiltisti ja palattiin takas semmosille risteyksille, jotka tuntu tutuilta ja sit arvuuteltii, et mihi käännytää...
Meillä oli onni myötä, koska niistä sitte selvittii kunnialla...

Mut tollalailla ollaa Heinolaki käyty läpi ... 
Sieltä poispääsemisee kaivettii Tom-Tom esille, kun oltii kierretty Heinola läpi kolme kertaa...
Ja se ei oo iso paikka....

Ja yhtenä kesänä ajettii Lappeenrannasta vissii viis tuntii hiekkateitä, ku eksyttii oikein todella...Sillo jo alku kurkkuu kuristaa, ku polttoaineviisari alko vajeta alaspäin...
Lopult oltii jossain, joka ilmeni Miehikkäläks...
Miehikkäläs ei ollu kumpikaa käyny, mut siellä oli baari, jost käytii sit nöyrinä kysymäs, et missähä mahetaa olla ja mitenhä päästäs Kouvolan suuntaa...
Pesonen joi siellä yhen kaljan, et ne ois luullu, ettei kuiteskaa ihan hukas olla...
En oo aikonu mennä baarittelemaa ikinä miehikkälää, jos ne vaik pisti naaman muistii ...
Ja sit naureskelevat keskenää...
Maalaiskylis on niin pienenpiirin vitsit...

Kotii tultua huomattii, et on se paska-auto käyny... oli niin isot jälet pihas...
Voi siis elellä ihan normisti...
Mie olin tyytyväinen ku meiän bella belissima Brava toimi moitteettomasti, ja renkaaski pysy ilma...
Mie sanoinki pihal: bella belissima toimi kyllä hienosti...
Pesonen tuijotti hetken ja sano: Bella pölöttäjä, avaa nyt vaan se takapaksi...

Miten tää liittyy vapaapäivää ja vapaasee päivää?
No siten, et ikinä, ei ikinä Pesonen vapaapäivä tarkota mulle vapaa päivää...
Mut eihä oo olo tylsistynyttä....

 
                                    Bella Belissima Brava, uskollinen kuin Don Quijoten Rosinante

 

Autokarmaa

 

Jostain kumman syystä minul ei oo koskaa toi autokarma kolahtanu sille hyvin kohillee...
Ku mie olin semmonen seittemäntoist, ni isä anto minulle semmosen  -67 mallisen kuplavolkkarin...
Mie siihe aikaa seurustelin Erkon ja Annan isän kans ja ku minul ei ollu korttii ja sil oli, ni se sitte ajo sillä ja mie könötin kyyis...
Sil autol ajettii Voikkaan Mattilan kaatopaikkatiellä nokkakolari toisen pikku käkkänän kans, joka oli tuomas mätii omenii peräkärril kaatsille...
Mie olin juur sil kertaa päättäny, etten pelkää olla kyyis ja jätin turvavyönki pois...
Ku ne autonnokat kolahti ni mie töksähin tuulilasii ja lasi rikki, mut minulle ei tullu ku naarmu nenää...minul toi luusto on aina ollu kohtuu vahva...

No ku rahat oli aina tiukil, ni ehän mie saanu ajettuu sit korttii, enneks ku Annaki oli jo syntyny ja istu turvaistuimes...
Ei sit rahaa ollu sillonkaa, ni Annan ja Erkon isä opetti minut ajamaa...
Autona oli oranssi rämä nappisilmälada...
Sil sit mie ajoin Oravalast Saviston kautta Valkealaa, ja sit käytii pari kertaa ajamas Kouvolas...Anna huus ku Hallan hinaaja joka kerta, ku mie menin ratin taakse...

En mie kauan kerinny harjotella, ku piti mennä inssii, ku se auto alko hajoomaa, ja pelättii, etten ehi saaha korttii ollenkaa...
Mie sit sain kirjalliset ekal läpi (maksimivirheil kylläkii) ja sit menin inssiajoo...
Ja mie olin ihan kauheen hermona...
Ja mie jarrutin ihan väärin siin alus...
Ja mie sain ruuhkan aikaa Kouvolan keskustas...
Enkä mie käyttäny vilkkuu oikein, enkä osannu ryhmittyykkää oikein...
Ja viimeseks piti peruuttaa tien vieree ruutuu, ja sitä mie en ollu harjotellu ollenkaa...
Ku mie sen viimein sain siihe ruutuu, ni se katsastusmies meni ulos ja kiers auton ja oli ihan hiljaa...
Sit se sano: ohan se ruudus, kuorma-auton kylläkii, mut on se ruudus...
 Mut sain mie kortin...
Veli sano vuosii, vuosii myöhemmin, et isä ois tuntenu sen katsastusinssin ja soittanu sille etukätee, et anna sille tytölle se kortti, ei se sit muute saa...
Mut se kyllä takuusti oli vitsi...

No se Lada sitte hajos, sit mul oli melkonen luvullinen Skodia, ja kaikennäkösii muitaki laitteita...
Yks yhtäläisyys on ollu kautta vuosien: Joka hemmetin auto hajoo mulla omituisesti...
Skodat, joita on ollu lukunen määrä, on pääsääntösesti keittäny...
Paitsi vissii se, jonka mie pikkasen ajoin bussin kylkee...
Farmari-Madzasta  irtos rengas kesken ajon, kattelin ratin takaa ku se kieri metikköö, nopeemmin ku auto kulki...
Ei ollu hinuri halpa ja minuu hävetti, koska just sinä aamuna lähin liikkeelle aamutossuissa... Siihe aikaa aamutossut ei ollu Ville Valon lanseeraamat tuotteet ollenkaa...
Yhestä Mazdasta tuli jousi hattuhyllyn läpi, toisesta palo tulpat kummasti... 
Hyundaista rassattii helmikuun pakkasilla Erkon kans kansiremppaa, oli katsastus nääs ees...

Saabbi oli elämys, se oli edellisel omistajal pelannu ku unelma...
Mulla kahes viikos hajos laturi ja vein sen oikein korjaamoo, siinä ku oottelin korjaamon ees et pääsen sisälle, ni se keitti ja kaikki johot piti sitte kans uusia...
Ku mie sain sen takas kotii, ni siit meni vaihteensiirtäjä poikki,  joteki niivitettii se siirtäjä suurinpiirtein  kokoo mut ei menny ku pari vaihetta päälle...sitte siinä oli pakoputki poikki ja aina arvottii, kuka saa kuulosuojaimet autoo...hävinneet sai vaa korvatulpat... 
Saabin lopult poltti harjotuksenaa vissiiki palokunta...

Farmari-Tempera hais ihan kauheelle vesivahingolle, Erkko ja Anna sano sitä avaruusalus Galacticaks... siinä oli hurja määrä valoja kojetaulus....siitä hajos rengas ja lämmityslaite...
Ai niin, ja siitä meni rikki jäähdytin, kun yöllä kettu juoks tien yli, enkä ehtiny väistää...
 
Sitte sain Erkolta lainaks Opel Corsan...
Se oli hauska laite, vaikkei siin ollu ku yks pyyhkijä ja sateella ei oikein arvannu ajella...
Sen kylkee tömäytti Kuusaalla pakettiauto...tost vaan töks...
En yhtää huomannu, sano se kuski...
Erkko ihmetteli et mite ei voinu huomata, ku se auto oli melkeestä neonvihree...

Papan hautajaisii myö mentii Pesosen kans Annan Hondalla, siit oli lämmitin rikki ja kyyti oli helmikuus kohtuu kylmää...

Peugeotti meil oli kans ja siitä palo lämmitin... En oo ikinä haistanu kenenkää ihmisen haisevan niin palaneelle, ku Pesonen, ku se tuli sillä kärynneellä laitteella kotii...
Ja oli kiukkunen....

Volkkarist meni kytkin katsastuspojalla rikki tammikuus ja pakkastahan oli ilosesti...
Siinä sitte Skodalla hinattii se katsastusasemalta pois...
Ei saatu leimaa...
Ja sit meil onki ollu toi Skoda, farmariauto, sininen Felicia...reikä takaluukus, ja eturengas taas sileenä, rutisee kilisee ja kahnaa...
Käyntii ku laittaa ni se kirkuu kulkemisen kauhua jonku aikaa, ennenks lämpiää...
Sen saa Erkko, ihan näil näppäimil...ei pitäs olla huono kauppa sille, ilmanen ja hyvät talvirenkaatki...

Siks me ajateltii ostaa pieni ja siisti auto...hyvin pidetty, vuoden tallissa seisonu, huolloissa käytetty...tosin katsastamaton...
Bella belissima, Fiat Brava....

Vein sen päästömittauksee, siinä odotellessa palo laturi...peruin katsastuksen, Erkon kans saatiin hommattuu se laturi ja soitin takas katsastuksee...
Eihä se läpi menny...mut nyt ois viat korjattu ja huomenna ois uus koitos...

En ees uskalla veikata kuinka kauan menee, ennenks senki elinkaari minun kans on ohi...

Veli kerran minun kans jutteli...moniaita vuosii sitte näin:

-Tiiätkö, et ajokortin voi itekki palauttaa poliisilaitokselle
-Mitä tarkotat?
-Nii, että jos toi ei oikein suju, ni niinki voi tehä.... 

Ja pesonen jupis perjantaina:
-Ajotaito on mitä on ja sit pitäs saada iso auto alle...
En ollu kuulevinani ollenkaa...
Pöh ja Pah...kaikenlaist puhetta ja autoo sit ihmisen elämää voikii mahtuu...

 
 

Hirvikärpäsien sielunelämä?

Äitin kans on pitäny käyä metäs jo mont päivää...Tänää saatii aikaseks lähtee puolukkaa...
Otin Vennin mukaa...Aattelin et siit on kivaa ku on paljo hajuja ja kaikkee metsämäistä juttuu...
Otin mukaa myös punkki-stoppia ja hirvikärpäs-stoppia...
Ja sit tunsinki et oon oiekin hyvin varustautunu retkelle...

Äitee oli jo oottamas ku Vennin kans ryskättii sen pihalle...Eikun äite autoo ja menoks...
-Mentäskö toho kankaalle, ku se on helppokulkusta, mie ehottelin...
-Eikös myö mennäkkää sinne, minne sie sanoit, et on paljon marjoja?
-No katotaa eka tost kankaalt, mie sanoin, enkä viittiny sanoo ettei mul ollu hajuukaa siit paikast, minkä Pesonen mulle kartast näytti... 

Eihä siel ollu puolukoita, mut sen neljä minuuttii minkä tutkailin maastoo, ni alko jo hirvikärpäset hyökkäämää...
Äitii nauratti kovasti autossa, ku se näki min sätkimisen niitten siivekkäitten alamaailman olioitten takia...

-No mennää sinne toisee paikkaa, mie sanoin ku olin viimenää päässy joteki hyökkääjist eroo ja autoo sisälle...
-Tiiätsie mis se on?
-Joo, suurinpiirtein.....

Täs kohtaa äiti ei tajunnu, niikus jälkikasvu ja Pesonen ois tajunnu, ettei mul todellakaa ollu mitää suunnitelmaa tai hajuu minne mennä...Ainoostaa ilmansuunta ja sana Savisto...

Ajeltii sitte hiekkatietä ja mie koitin katella semmost tietä, mihi ei jäädä kiinni, mis ehkä sais kotteron käännettyy ja mis vois talsia mukavasti sille vähä isommalle hiekkatielle, jos jäädää jumii tai auto särkyy...
Mutten tollasta äänee sanonu, ehän mie ihan hullu oo...

Käännyttii ja ajettii ja kerranki kävi tuuri...Siel oli niit puolukoit...Ei nyt mattona, mut kuiteki aika helponnäkösesti poimittavina...Eikä tarttenu rämpiä ihan kauheesti...

No auto tienvieree ja sitte niitä karkotteita suitsuttamaa ja sutimaa...Autos oli aikas löyhkä ja sanoin et, näinköhä pökerrytää ennenku päästää ulos...
-Hahahahhahahaaa...sit joku löytää kaks kuollutta marjastajaa autost...

Taas mie ymmärsin, mist oon periny kummallisen huumorintajun...

Sit myö poimittii ja poimittii...Mie en oo poimija-ihminen, mut yritin näyttää sellaselt...
Mut poimies oli hyvä miettiä...
Niiku et miks puolukoita on kiva poimia, vaikken ees tykkää niist ja mustikoitten poimiminen on tuskasaa ja ne sentäs on hyviä...
Ja miks se hirvikärpäskarkote ei toiminu, vaan kokoajan jossain mönki joku öttiäinen...
Ja miks evoluutio ei oo kasvattanu hirvikärpäselle aivoja, et se erottas ihmisen hirvestä...
Ja jos oisin kalju, ni oisko ne sitte jättäny rauhaa...
Ja miks Venni näytti aina vaan tylsistyneemmältä, vaik mie ajattelin sen parasta ja halusin antaa kokemuksia...

Ja miks Pesosen työpipo, mikä näyttää ihan  munkkien hatulta, ei estäny hirvimönkiäisii tunkeutumast min tukkaa...
Ja miks äiti nauro vaan eikä osottanu suurta myötätuntoo ku kirosin niitä öttiäisiä ja kiskoin niitä hiuksista pois....

Lopult myö lähettii ja vein äitin kotii...
Auton etupyörä rusahti...kai sieltä jotain irtos...

Kotona menin suihkuu...
Suihkussa muistin äitin sanat: Ne muutes osaa uida noi hirvikärpäset, tiputin yhen vessanpönttöö ja siel se uiskenteli...

Mie luulen et nään ens yönä painajaisii kuolleista marjastajista, uivista hirvikärpäsista ja risoista autoista....
Jos nyt pystyn ees nukkumaa...kokoajan tuntuu et joku kömpii pitkin kehoo...

 

Suurella suulla ja sydämellä

Maanantaina mie olin sopinu, et meen äitin kans metsää...
Muttei se jaksanu lähtee sinne, ni ehotin et no käytäskös vaik kaupassa ja mis se nyt haluiskaa kävästä...
Aattelin, et sille tulis hyvä mieli ja piristyis kans...
Se vähä piristyki ja sovittii, et yheksän jälkee meen hakemaa ja sit mennää...
Puol kaheksan soitti Henna...
Meil on perheen keskeinen vitsi, et aina ku on jotain tekeillä, ni Henna tai Erkko, jollain tapaa sotkee kuviot....
Lopputulos oli, et Henna tuli tähän ja sit haettii äiti kans kyytii ja mentii kolmisin asioille ...
Yleensä on sillee, et jos mennää tollee porukal, ni mie meen istuu takapenkille ja sit se etuosasto, täs tapaukses Henna ja äitee, höpöttelee jotain, mitä mie en kuule ja sit ne korottaa ääntää ja nauraa höröttelee välillä ja siit mie tiiän et ne nauraa minulle...
Muttei se minuu haittaa, vaik muka esitän et närkästyn...
Minulle on tärkeetä, et äitillä on hauskaa...

Myö käytii useemmas kaupas ja Robbaris mie hukkasin ne... ihan kokonaa
Yritin soittaa Hennalle, äitille en voinu, ku se oli jättäny puhelimen autoo...
Mie korvissani kuulin niitten kihityksen: Anna sen soittaa vaan hihihihi....
Tollee aattelin, ku Henna ei vastannu...
Mut sit mie menin kassalle ja sen jälkee pelaa pelikonetta...
Aattelin, et hähää, ehin voittaa hyvät rahat...
Mutten voittanu ku euron...

Lopult myö vietii äiti kotii ja syötii siel ja juotii kahvit...Kaikil oli hyvä mieli...

Tänää sitte Anna ja Henna tuli käymää...
Mie tiesin et ne tulee ja olin varautunu, et laitetaa meiän pihakiikku kasaa... 
En viittiny niille etukätee sanoa asiast, parempi tollaset ihan vast sit, ku on kohillaa se oikee aika...
Mie eilen koitin kasata, mutten yksin saanu...
Pesonen on taas töis, ni sitäkää ei voinu orjuuttaa...

Annal oli flunssa ja sanoin, ettei tartte ku pitää osia paikoillaa, mut lopult se ruuvaili ja kasas siin mis miekii...
Yritti se luistaa hommasta, mut sanoin et paremmin lima irtoo ja et ees oo tukkonen tääl ulkona...
Jotain se mutis, et oli laittanu nenäsuihkeen, mutten oo varma sanokse niin...
Henna piteli ruuveja, tai vasaraa...ja anto ohjeita...
Saatii keinu aika hyvin kasaa ja sitte saapuki Erkko paikalle...
Loput laitettiiki porukas...mie olin kovin tyytyväinen, vaik Erkko naureskeliki, et oon kasannu osia väärinpäin...Sanoin, et en kyl yksin, oli siin Annaki mukana...

Mentii kahville ja ku minuu on kielletty tekemäst mitää liitoksii sähkölaitteisii, ni Erkko sitte laitto mulle eteisen lampun toimimaa...
Se minuu nauratti, ku lopult myö oltii kaikki siin eteises miettimäs, et onkse lamppu tarpeeks korkeella...
Mie olin sitte ilonen siit lampust, vaik koin et, oisin kyl itekki osannu asennella ...

Pesonen tuli töist ja siinä taas istuttii keittiö pöydäs ja höpötettii niitä ja näitä ...

Nää kuuluu sarjaa suurella sydämellä, koska vaikka maailma ois kuin kamala ja välillä itteeki ihan melkein itkettää, ni nää tämmöset päivät, niikus edellinen lauantaikin, ku täs istuttii ja höpistii, ni se on niitä, jotka saa auringon paistamaa sydämessä ja tulee lämmin olo ja elämä on elämisen arvosta...

Ja se suuri suu?
Se tulee keskustelusta:
-Haluatko Henna pienemmän lusikan, ku ei sun suu niin kovin iso oo?
-On se sen verran iso, et sielt neuvoi tulee mukavasti....
-Mhhmmmmmhhh...hyvä et sanoit ton ihan ite...

Ja me naurettiin...suut auki ja sydän pullollaan iloa ....

 Ei puuttus paljoo enää...listoja ja siistimpi lattia... Mut toho lamppuu mie oon kovinki tykästyny ...

                                   Verhokasan kuningas

                                                      Kuin kuningas linnassaan,
                                                      istui verhokasassaan,
                                                      Olli,
                                                      tuo nuori ja noheva, nokkela kolli.

                                                      Koitti Vennikin reppana 
                                                      kasaan päästä,
                                                      vaan Olli ei Venniä yhtään säästä.

                                                     Mene Venni, kuule muualle siitä,
                                                     ei näistä verhoista sinulle riitä!

Onnellisia hetkiä ja maailman paras paikka

 Eilen sain kaikki viimesetkin kirjat roudattuu olkkarist pois ja sain aseteltuu kesän aikana pariinki kertaa pestyt matot paikoillee...
Pesosella oli töissä palaveri, ruokailu ja saunailta ja mul oli rauha puuhastella kotona...

Puhelin soi ja Erkko kyseli et oonko kotona, tulis parin jälkikasvun kans piipahtamaa...
Tottakai olin ...
Tehtii vähän hiukopalaa ja sillä aikaa vaiheltii kuulumisia pienten koululaisten kans... nii ja tietty Erkonki...
Sil aikaa ku ruoka oli padas valmistumas, ni eipä kerranki etittykkää leluja, vaan otettii iso paperi pöydälle, piirreltii ja höpöteltii porukas....
Ei ne kauan viipyneet, mut oli kyllä kivaa kun kuitenki tulivat...

Vennin kans mentii illalla käymää kaupas, ku kissan murot oli loppu...
Menin automaatilt ottamaa rahaa ja survasin puhelinta taskuu...
Mitä hemmettii, jotain olin jo sinne tunkassu ja kokeilin et mitä...
Onneks en kovin sitä puhelinta tyrkänny, olin nääs lähtiessä käyny kattomas oliks munia, eikä ollu ku yks ja sen olin sitte taskuu laittanu jemmaa...Olis ollu puhelin kohtuu kunnos, jos ois muna rikki räjähtäny....
Sit mietin, et onneks kerkesin ottaa sen taskusta enneks menin kauppaa, olisvat minuu munavarkaaks viel luullu...

Tänää se Erkko tuliki ajoissa, et ne menis Pesosen kans metsää tutkimaa... 
Pesonen oli kohtuu kuitti eilisen työiltaman jälkee, mut se kokos ittesä ja sit ne lähti tästä menemää...
Mie mietin et mitähän sit tekis, mut sit tuli ystävä teelle ja myö höpöteltii niit ja näit ja paranneltii maailmaa...
Ja sit tuli eräveikot takas ja keitettii lisää teetä ja kahviaki ja höpistii tos keittiös...
Ja sit soi puhelin ja Riikka kysy et ollaaks kotona...Tottakai ollaa
Ja niin neki tuli.. koko pieni perhe...
Ja sit myö istuttii ja keitettii lisää teetä ja lisää kahvia ja pieni miehen alku höpötteli joukos mukana omia juttujaa ja rakenteli legoilla ja väritteli värityskirjaa ja kinas ukki Pesosen kans...
-Onks toi pyörä minun, kysy ukki Pesonen legopyöräst...
-Ei, ukki Pesonen,minun on...vastas se pieni punapäinen miehenalku tomerasti...

Vieraat lähti ajallaa, talo hiljeni, Pesonen tais mennä ottamaa lepoa, Venni ja Olli-kolli rauhottu ja kävi lötköttelemää...
Mie mietin, et onnellisii hetkii saa aikaa ne pienet ihmistaimet, joitten kans mietitää maailmaa, jutellaa koulusta ja kaikista tärkeistä asioista ja piirrellää, väritellää tai kasataa legoja...ja perhe, ja ystävät jotka tekee sateisest lauantaist juhlapäivän ihan olemalla tossa ja höpisemässä joutavia...

Ja se maailman paras paikka...
Se on kotona ja se on se oma sänky, niikus Pesonen yks ilta huokas kun kävi yöpuulle....

                                 Mut melkeestä paras paikka vois olla meiän lukunurkkaki olkkaris ...

Kirjoja, maalia, remppaa....

Mie oon aina, ihan pienestä, siis vielä pienemmästä ku oon,  haaveillu kirjastohuoneesta...
Mieluiten semmosesta englantilaistyylisestä, mis on upottavat lukutuolit, takassa tuli ja butler tuo teetä...
Kirjoja mie oon rakastanu aina, enkä raatti heittää juur mitää pois...
Aarteista aarre, on likkojen mulle äippäpäiväks hommaama kirja Triffidien kapina, joskus muinoin hävinneen tilalle...Sitä en lainaa, sen voi kyllä lukea, täällä meillä... 
Pesonen lupas et tehää vanhasta keittiöstä se huone, se kirjastohuone...

Maanantaina alotettiin purkaa seiniä, kirjat olin jo roudannu olkkarii valmiiks...
Purettiin ja melkein itku silmässä katottii, ku seinän tukipuut on todella haperoita...
No päätettii tehä uus seinä sisäpuolelle ja sitte ens kesänä jos Luoja suo, ni puretaa ulkoa ja tuetaa uuestaa...
Sahattiin, eristettii, levytettii, maalattii ...ja sitte tänää se Pesonen teki mulle ekan osan kirjahyllystä...
Ja mie aloin täyttämää sitä...ja sitte mie ajattelin et roudaan ne loputki kirjat tähä valmiiks...
Jossain vaihees, mie aloin oikeesti katumaa koko min kirjastohanketta, kun tuntu et selkä vaan katkee, eikä ne kirjat lopu koskaa...

Sit mie aloin ehottelee et, mitä jos heitettäs nää vanhat tietosanakirjat pois... Kun mie en ois enää jaksanu yhtää kirjaa ollenkaa...
Pesonen katto minuu ja sano: No ei heitetä, ne on vanhaa hyvää paperii ja niis on vanhoja sanoja...
Mie katoin sitä, enkä sanonu mitää...
Työnsin kaikki ne kolme sarjaa tietokirjoja  ja maailman ihmeet  (8 osaa siinäki plus Suomen nähtävyydet) yhtee kaappii ja lykkäsin oven kiinni...enkä avaa sit enää ikinä...

Tän remontin tuloksena min kaheksatkytluvun verkkarit on valkoses maalis, Vennin kylki on valkoses maalis samoin Olvin takapuoli...
Min varpaas on maalarinteippi ympäril, kun tökkäsin kynnen lattialautojen välii ja se meni rikki...ja min etusormes on kans maalarinteippi ympäril ku survasin siihen vasaral...maalarinteippi on hyvä teippi, jos ei oo laastarii tai tarttee suojata sormi tönköks...toisaalta teippi kun teippi pelittää mainiosti...

Vuos sitte minult tippu hillopurkki ja kun sitte siivosin, ni etusormee tuli viilto...laitoin siihe vessapaperii ja jeesusteippii...Pesonen, Anna ja Riikka painosti minut lääkärii ja vastaanottovirkailijaa nauratti ja se sano: laitoit sit jeesus-teipin, meinasitko, et se paranee sillä?
Meinasin kyl, mie vastasin ja niin jäin oottamaa lääkäriä...lopputulos viis tikkii, jäykkisrokotus ja kolme viikkoo rasittamatta sormee...
Se sormi sitte turpos ja mie kuvittelin, et se turvotus lähtee ku nitkuttelee, niiku jaloistaki sanotaa, et nitkuttele nilkkoja...ei se auttanu...sain lääkekuurin ja ihan kamalan tupun sairaanhoitajan ohjeilla: Et sitte tee mitää, etkä koske siteesee ennenku tääl otetaa tikit pois...Enkä mie ees sanonu et olin sormel mitää tehny...

Mut min kirjasto...ei oo löhötuolii, ku puusohva, eikä takkaa ku vanha hella vaan...eikä toi Pesonen oikein butleristakaa käy...mut oon mie onnellinen...
Varsinki, jos aamul viel saan könkättyy sängyst ylös...alkaa toi Katri-Helena jollotella taas siitä puuhevosesta ....