Puolvälis heinäkuuta...

 

Viikko sit myö päätettii jakaa piha kahtia...
Pesosen puolee ja min puolee...
Rajana on verkkoaita...
Pesonen alotti raivaussahal vetämää omaa puoltaa sileeks ja suunnitteli hommaavasa kaivurin paikalle, kun sen puolel on mukamas metrin heittoja korkeudes...
Hikipäässä se surras siel ja huhki ja kehu, kuinka sen puolest tulee siisti ja tasanen ja vaik mitä...

Mie kattelin omalt puolelt ja aattelin, joo, tee sie aavikkos, mut mie pidän tän oman puolen keitaana ihan...
Sit minuu vast huvittiki, ku se vääns min puolelle puun varjoo keinuu istumaa...

Sit kaadettuu risukkoo oli ihan älytön määrä sen puolel, et olin ikionnellinen ku Anna tuli käymää ja kasas siel risuja sen kans...
Jotain satunnaisii mutinoita kuulin, et, tuolla se vaan hengaa ankkojen ja kanojesa kans ja mukamas haravoi...

Minul oli ihan lepposaa, enkä ollu kuulevinani ollenkaa...

Eilen minuu kyl nauratti kovasti, ku Pesonen keräs omalt puoleltaa kaks ämpärillistä marjoja ja keitti puolest niist mehua...

Min puolelt on viel marjat keräämättä, mut ekana pitääki noukkia vadelmat ja sit vast viinimarjat...

Tiistain mie kävin Kuusaan mäel sydämen rasitustestis ja se minuu jännitti etukätee vallan kovasti...
Luulin et siin poljetaa niin kauan, et siit satulalt kupsahtaa lattialle ja joutuu elvytyksen uhriks...
Mut ei siin tarvinnukkaa polkee, ku yheksän minuuttii suurinpiirtein ja se meni ihan hyvin, paitsi, et ku mie siit laskeuduin, ni kyl vähä polvet tutis...

Mut ei minul mitää vikaa sit olekkaa, ni voin heittää varal olleet lääkkeet nurkkaa,
eikä tartte niit kanniskella mukana...

Seuraavaan päivään mie menin fyssärille ja myö kokeiltii semmosii sähkölätkii noihi niskoihin...
Siitki mie ajattelin etukätee, et sähkötuoli se varmaa on tai sinnepäin, mut ei, ne on vaa semmoset pienet läpyskät mihi laitetaa pikkasen sähköö ja ne naputtelee ku sormenpäät ikään...
Se on kiva laite, ja kyl se toimii oikein hyvin... 
Sain sen kotii viikoks kokeiluu...
Myö ei olla oltu ihan varmoja mihi kohtaa ne lätkät laittaa, mut aika hyvin ne suurinpiirtein on onnistunu kohillee...

Torstain olin luvannu Jessille ja Pietulle, et tehää meiän retki...
Myö ollaa siel Inkeriläs tehty semmonen tietty lenkki ja sit syöty eväät, elikkäs herkkuja, jossain matkan varrel...
Yleesä rannal...
Pesonen lähti Erkon kans raivaushommii ja myö mentii meiän retkelle...
Nyt otettii Siinaki mukaa, koska se on jo iso tyttö... 
Meiän retkes menee aika kauan, ku myö pysähellää ja tutkaillaa ja mietitää ja kuvitellaa kaikkee...
On piikimetsä, tonttukallio, myö katellaa nappikukkia taikka talventörröttäjiä...
Muisteltii nytki kuinka puu oli ollu kaarena tien yli ja myö sillon ajateltii, et oiskohan se oravan silta, ettei tarvi ylittää tietä maata pitkin...
Ja nytki myö kateltii vuoren pieniä luolia, et oiskos siellä sitä metsätonttua, ja rannal myö pestii rososta kiveä ja ihmeteltii laineitten rantaa kasaamaa vaahtoa...

Ja syötii eväät rantamökin rappusilla...
 
Oli leppäkerttui, joille Siina laulo hennolla äänellä vanhan kunnon lennälennä leppäkerttu...

Ei paistanu aurinko, vaan ei satanu vettäkää...ei ollu kuuma, mut meiän retkelle oikeestaa aika sopiva keli...

Iltapäiväl mie ajelin kotii ja minul oli tylsää...
Ihan kamalan tylsää...
Mie yritin kysellä, et mitäs kukakin tekee, mut kaikil oli joko jotain tai sit ei viittiny mitää ja mie ajattelin et noh, mie sit alan kattelee telkkarii vaan...

Siin olin lojunu ku ajopuu joen pohjas hyvän aikaa, ku Timi laitto et tuu käymää sinne...
Aattelin, et noh, sama se ja lähin ajelee...
Siel oli yks muuki kylän tuttu käymäs ja oli mukava sitäki pitkäst aikaa nähä ja höpötellä...
Taasha myö kulutettii aikaa ja se aika meni lopult kohtuullisen siivekkäästi...

Perjantain oli min hiustenvärjäysoperaatio...
Sit oli suunniteltu monta viikkoo ja Anna oli hommannu värit ja Hennan hiuksiiki piti laitella...
Hain Annan ja mentii Hennalle...
Riikka ja Sisuki tuli paikalle ja sit myö alettii...
Minun hiuksista...
Hyvin suunniteltu on puoliks tehty, sillai ainaki sanotaa...
Ilman suunnitteluu, toho ois sit menny kuus tuntii, mut nyt ei menny ku kolme ja niiku Henna ja Riikka nauro, et kolme tunti ja pari harmaata on hävinny...

Kuulema kahen viikon pääst jatketaa...
Henna ei antanu koskee sen hiuksii, ku se katteli Annan touhuja ja mie taas en enää antanu Annan saksilla sohia, vaik se ois halunnu leikatakki viel tot kuontaloo...
Mie ajattelin et jos nyt ees jotain pysyis tuol pääs ennallaa...
Olin ihan varma, et hiukset tippuu sen käsittelyn jälkee täysin pois...

Sitte ne mäkätti min kulmakarvoist ja et pitäs vähä pitää ittestää parempaa huolta...
Ku Riikka oli kiskonu min kulmist ylimääräset pusikot pois, niikus se ystävällisesti ilmotti, ni ne käski et nyt ku sie oot vähä siistimmän näkönen, ni otat itestäst hyvän kuvan...

Onneks nois nykyajan puhelimis on vissii semmonen toiminto, et ne tekee tost naamakuvast aika hyvän...
En tiiä mikä suodatin niihi on sitävarten laitettu...

Oli enää jälel lauantai ja sillo mie suuntasin rompetorille aamust, muttei siel ollu mitää ostettavaa. mut näin mie sentää muutaman tutun ja höpöttelin niit ja näit...ja jutustelin mie parin semmosenki kans joit en tuntenu ollenkaa...
Höperöt on kovia juttelemaa kaikkien kans ja vähähä mie semmonen taian olla...

Sit mie hain Sisun ja myö mentii Jättömaalle kattelemaa...
Se on semmonen tapahtuma, mist on vähä kaikenlaist ja kaikenlaisii ihmisiiki...
Myö syötii Sisun kans siel teltas lettuja ja juotii mehua...

Oltais myö viihytty kauemminki, mut meiän oli pakko suunnata kotii, ku mentii rippijuhlii käväsemää ja siin vaihees Pesonenki oli kotiutunu...
Mie vaihoin vaatteet ja Pesonen hyppäs kyytii ja taas myö mentii...

Kiirettä piti koko viikon ja eilen, sunnuntain, myö ei tehty muuta ku vaihettii ankoille vesi, Sisun kans murskattii munankuoria, joit Anna oli hommannu pahvilaatikollisen ja kerättii vähä marjoja...
Min pihalt...
Pesonenha keräs omat puoleltaa ...

Ja sit mie vein Sisulaisen illa kotii ja taas myö koukattii Anna mukaa, ku se saa ton pienen miehen kylpyy niin nokkelasti...

Siin sit illal ajelin kotii ja oli hijasta ja tie oli tyhjä ja avoin eteepäin, ni tuli mukavan rauhallinen olo ja mie ajattelin et mie voisin vaan ajaa ja ajaa ja ajaa...aina vaan eteepäin ...
Ihan samanlain olo ku siel mökkireissul, vois vaan jämähtää siihe tilaa ja antaa sielun levätä...
Eikä ollenkaa palata arkee...

Mut täs sit nyt kuitenki istun ja pyykit oottaa konees ja imuri kaapis...
Kyl se niin on, et ne on ne pienet hetket, ne irtiotot ja rakkaat ihmiset, semmosii pippureit täs arjen keitokses mitkä tekee sinne sitä potkua, et jaksaa taas eteepäin...