Kana puussa...

 

Pesosel on ollu viimonen viikko lomaa...Huomen se menee töihi taas, ja mie pääsen omii rutiineihin käsiks...
Tosin, ei myö olla kokoajan yhes millää lomil, kummalki on omii juttui ja sit välil tehää jotain yheski...
Ollaa koitettu kattoo Bondeja telkkarista, mut yleesä mie kattelen ja Pesonen kuorsaa...
Ja sit yhtenä iltana myö päätettii lähtee oikein syömää...
Mie tälläsin vähä itteeni ja meinasin tukehtua, ku se mietti, et jos mentäski toho Verlaa pitsalle...
Onneks päädyttii mennä Kouvolaa, sinne Kolmee Siipee, mis myö käyää, sillo ku halutaa mennä vähän parempaa paikkaa...

Myö käyää syömäs sillai hienommin tosi harvoin, ja sen huomas ku ajettii Kouvolaa ja pistettii auto parkkii ja mentii sinne ravintolan ovelle...

Siin myö sit könötettii ku maalaiset ainaki, ku ei se ollu enää siin paikas...
Myö oltii ihan puulla päähän lyötyjä ja mietittii et mitäs nyt tehää...
Ni paljo ku myö kirotaa tät nykyajan puhelimii, ni nyt niist  oli hyötyy, ku etittii sen puljun uus osote...

Osotteest meille tuli kinaa, ku Pesonen sano eri ja mie eri...
Mut lopult löyettii kuitenki niitten kyltti ja pistettii taas auto parkkii...

Ei siel ollu paljon ihmisii, muttei se mitää haitannu, syömäähä myö sinne mentiiki...
Sen verran kallist se lysti kuitenki oli, et veikkaan seuraavan kerran olevan parin vuoden pääst taikka kauempana tulevaisuudes...

Sit myö sielt ajeltiiki kotii ja mietittii et ehitää nähä viel sen iltanen Bondiki...
Mie sen näinki...

Annan kans mie kävin yhtenä päivänä soutelemas Erkon veneel...
Meilhä ei enää oo venettä, ku sillo kevääl hokattii, et sehä on rikki...
Erkko sen korjas ja sovittii, et vene jää sille, ja myö käyää vaan soutelemas siel, jos silt tuntuu...

Myö oltii aateltu Annan kans et ku myö päivä vietetää järvel, ni myö ollaa kauniin ruskeit illal...
Aurinko paisto mukavasti ja meil oli terveelliset eväätki, suklaata, piparia, suolakeksejä, perunalastuja ja limsaa...

Saatii myö kulumaa siel järvel vissii neljä tuntii ja myö käytii ihan uimaski yhel kalliorannal...
Kurkii myö nähtii kaks pariskuntaa, ne rääkky ja huus meille...varmaa kiros, et hemmetin turistit ...
Yhes kohtaa, keskel järvee, Anna alko kattomaa, et mikäs toi on...
Mie soudin lähemmäs ja kyl minuu alko inhottamaa, ku pieni käärme siel ui siksakkii...
Kai se oli rantakäärme, mut minulle ne on kaikki yhtä kammoja...

Lopult myö tultii pois...
Päivä oli kiva, muttei myö kyl ruskeiks tultu...

Mut siit uimisest, mie sain kimmokkeen, et haluisin uuen uimapuvun...
Puhuin siit kotona ja Pesonen sitte yhtenä aamuna alko sanomaa, et lähtetääks nyt sit ostamaa se...
Mie en kehannu sille sanoo, et haluun ostaa sen itekseni, niiku rintsikat ja kalsaritki...
Jotes, taas myö lähettii...
Mentii Kouvolan Veturii, ku siel on niitä kauppoja...
Ekan kaupan jälkee, mie ajattelin, et tää on ihan virhe, kun se seiso siel naisten uimapuku- ja alusvaateosastol naama happamena ja retkotti käsissää min käsilaukkuu, ku kävin sovittamas uikkareita...
Ja valitti, et taustamusiikki on ihan paskaa...

Käytii useemmas kaupas ja en mie löytäny mitää, mist oisin tykänny, ni lähettii sit pois...
Tulin muutenki siihe tuloksee, et koht on kesä ohi, ja min seuraava uintireissu on varmaa hamas tulevaisuudes, ehkä ens kesänä...
Ohan täs aikaa hommailla se uikkari...

Meiän pitäis rakentaa parempi häkkiosuus toho pihalle, noille kanoille...
Tarpeet ois, vaan joko on ollu nii kuuma, ettei olla jaksettu tai sit on satanu...
Nyt ollaa huomattu, et pakko se on vääntää, tuli sit vaik pienii vihreit miehii taivaalt...

Kesän alushan meille tuli seittemän tipua...
Jotenki niist on hävinny kolme...

Toissapäivänä hävis taas yks ja eilen oli hukassa meiän suosikkitipu kans...
Kissat on nii laiskoja, ettei ne varmasti oo ollu kanojen kimpus mut epäiltii jotain pikkupetoa, joka käy hakemas tuolt niit...
Löyettii pari semmost reikääki mist ois mahollist niit vohkia...

Meit harmitti kovasti...jälel oli siis enää yks kukkopoika ja ja kana...
Nii ja isot kanat...
Pallopääki oli kadonnu...

Pesonen oli iltapäivän pois ja mie sit koitin etiskellä niit kadonneit, mutten löytäny...
Illemmal tuli Anna...
Juotii kahvit ja höpöteltii kaikkee...

Pesonen meni käymää ulkona ja tuli ilmottamaa, et korppikotka on pihal...
Mietin hetken, et mitähän hemmettii, mut sit muistin et se sanoo sitä tipua korppikotkaks, joka on hassun läikikäs...
Myöhän mentii saalistamaa karkuria ja huomattii, et pari päivää sit kadonnu musta poikanenki kipitteli sinne tänne...

Oli satanu ja myö oltii ihan märkii ku viimenää saatii ne karkurit kiinni ja häkkii...
Pallopääkin löyty...
Se oli jotenki päässy etupihan pusikkoo tonkimaa ja sielthän senki sai hiukset oksissa ja vaatteet märkinä pelastettuu...

Kaikki oli sit koossa...
Paitsi yks musta maatiainen...

Kun se meni puuhun...
Ja se hyppi aina vaan korkeemmalle ja kotkotti sieltä ihan hulluna...

Eikä se tullu alas...
Sinne se jäi ...liiterin kattoo korkeemmalle oksalle...
Pitäs vissii koht lähtee kattelemaa, oiskos rouva suvainnu laskeutua muitten kuolevaisten parii, vai vieläks se huutelee karkeuksii sielt oksalta ylimmältä... 

 

 
 
 
 

 

Puolvälis heinäkuuta...

 

Viikko sit myö päätettii jakaa piha kahtia...
Pesosen puolee ja min puolee...
Rajana on verkkoaita...
Pesonen alotti raivaussahal vetämää omaa puoltaa sileeks ja suunnitteli hommaavasa kaivurin paikalle, kun sen puolel on mukamas metrin heittoja korkeudes...
Hikipäässä se surras siel ja huhki ja kehu, kuinka sen puolest tulee siisti ja tasanen ja vaik mitä...

Mie kattelin omalt puolelt ja aattelin, joo, tee sie aavikkos, mut mie pidän tän oman puolen keitaana ihan...
Sit minuu vast huvittiki, ku se vääns min puolelle puun varjoo keinuu istumaa...

Sit kaadettuu risukkoo oli ihan älytön määrä sen puolel, et olin ikionnellinen ku Anna tuli käymää ja kasas siel risuja sen kans...
Jotain satunnaisii mutinoita kuulin, et, tuolla se vaan hengaa ankkojen ja kanojesa kans ja mukamas haravoi...

Minul oli ihan lepposaa, enkä ollu kuulevinani ollenkaa...

Eilen minuu kyl nauratti kovasti, ku Pesonen keräs omalt puoleltaa kaks ämpärillistä marjoja ja keitti puolest niist mehua...

Min puolelt on viel marjat keräämättä, mut ekana pitääki noukkia vadelmat ja sit vast viinimarjat...

Tiistain mie kävin Kuusaan mäel sydämen rasitustestis ja se minuu jännitti etukätee vallan kovasti...
Luulin et siin poljetaa niin kauan, et siit satulalt kupsahtaa lattialle ja joutuu elvytyksen uhriks...
Mut ei siin tarvinnukkaa polkee, ku yheksän minuuttii suurinpiirtein ja se meni ihan hyvin, paitsi, et ku mie siit laskeuduin, ni kyl vähä polvet tutis...

Mut ei minul mitää vikaa sit olekkaa, ni voin heittää varal olleet lääkkeet nurkkaa,
eikä tartte niit kanniskella mukana...

Seuraavaan päivään mie menin fyssärille ja myö kokeiltii semmosii sähkölätkii noihi niskoihin...
Siitki mie ajattelin etukätee, et sähkötuoli se varmaa on tai sinnepäin, mut ei, ne on vaa semmoset pienet läpyskät mihi laitetaa pikkasen sähköö ja ne naputtelee ku sormenpäät ikään...
Se on kiva laite, ja kyl se toimii oikein hyvin... 
Sain sen kotii viikoks kokeiluu...
Myö ei olla oltu ihan varmoja mihi kohtaa ne lätkät laittaa, mut aika hyvin ne suurinpiirtein on onnistunu kohillee...

Torstain olin luvannu Jessille ja Pietulle, et tehää meiän retki...
Myö ollaa siel Inkeriläs tehty semmonen tietty lenkki ja sit syöty eväät, elikkäs herkkuja, jossain matkan varrel...
Yleesä rannal...
Pesonen lähti Erkon kans raivaushommii ja myö mentii meiän retkelle...
Nyt otettii Siinaki mukaa, koska se on jo iso tyttö... 
Meiän retkes menee aika kauan, ku myö pysähellää ja tutkaillaa ja mietitää ja kuvitellaa kaikkee...
On piikimetsä, tonttukallio, myö katellaa nappikukkia taikka talventörröttäjiä...
Muisteltii nytki kuinka puu oli ollu kaarena tien yli ja myö sillon ajateltii, et oiskohan se oravan silta, ettei tarvi ylittää tietä maata pitkin...
Ja nytki myö kateltii vuoren pieniä luolia, et oiskos siellä sitä metsätonttua, ja rannal myö pestii rososta kiveä ja ihmeteltii laineitten rantaa kasaamaa vaahtoa...

Ja syötii eväät rantamökin rappusilla...
 
Oli leppäkerttui, joille Siina laulo hennolla äänellä vanhan kunnon lennälennä leppäkerttu...

Ei paistanu aurinko, vaan ei satanu vettäkää...ei ollu kuuma, mut meiän retkelle oikeestaa aika sopiva keli...

Iltapäiväl mie ajelin kotii ja minul oli tylsää...
Ihan kamalan tylsää...
Mie yritin kysellä, et mitäs kukakin tekee, mut kaikil oli joko jotain tai sit ei viittiny mitää ja mie ajattelin et noh, mie sit alan kattelee telkkarii vaan...

Siin olin lojunu ku ajopuu joen pohjas hyvän aikaa, ku Timi laitto et tuu käymää sinne...
Aattelin, et noh, sama se ja lähin ajelee...
Siel oli yks muuki kylän tuttu käymäs ja oli mukava sitäki pitkäst aikaa nähä ja höpötellä...
Taasha myö kulutettii aikaa ja se aika meni lopult kohtuullisen siivekkäästi...

Perjantain oli min hiustenvärjäysoperaatio...
Sit oli suunniteltu monta viikkoo ja Anna oli hommannu värit ja Hennan hiuksiiki piti laitella...
Hain Annan ja mentii Hennalle...
Riikka ja Sisuki tuli paikalle ja sit myö alettii...
Minun hiuksista...
Hyvin suunniteltu on puoliks tehty, sillai ainaki sanotaa...
Ilman suunnitteluu, toho ois sit menny kuus tuntii, mut nyt ei menny ku kolme ja niiku Henna ja Riikka nauro, et kolme tunti ja pari harmaata on hävinny...

Kuulema kahen viikon pääst jatketaa...
Henna ei antanu koskee sen hiuksii, ku se katteli Annan touhuja ja mie taas en enää antanu Annan saksilla sohia, vaik se ois halunnu leikatakki viel tot kuontaloo...
Mie ajattelin et jos nyt ees jotain pysyis tuol pääs ennallaa...
Olin ihan varma, et hiukset tippuu sen käsittelyn jälkee täysin pois...

Sitte ne mäkätti min kulmakarvoist ja et pitäs vähä pitää ittestää parempaa huolta...
Ku Riikka oli kiskonu min kulmist ylimääräset pusikot pois, niikus se ystävällisesti ilmotti, ni ne käski et nyt ku sie oot vähä siistimmän näkönen, ni otat itestäst hyvän kuvan...

Onneks nois nykyajan puhelimis on vissii semmonen toiminto, et ne tekee tost naamakuvast aika hyvän...
En tiiä mikä suodatin niihi on sitävarten laitettu...

Oli enää jälel lauantai ja sillo mie suuntasin rompetorille aamust, muttei siel ollu mitää ostettavaa. mut näin mie sentää muutaman tutun ja höpöttelin niit ja näit...ja jutustelin mie parin semmosenki kans joit en tuntenu ollenkaa...
Höperöt on kovia juttelemaa kaikkien kans ja vähähä mie semmonen taian olla...

Sit mie hain Sisun ja myö mentii Jättömaalle kattelemaa...
Se on semmonen tapahtuma, mist on vähä kaikenlaist ja kaikenlaisii ihmisiiki...
Myö syötii Sisun kans siel teltas lettuja ja juotii mehua...

Oltais myö viihytty kauemminki, mut meiän oli pakko suunnata kotii, ku mentii rippijuhlii käväsemää ja siin vaihees Pesonenki oli kotiutunu...
Mie vaihoin vaatteet ja Pesonen hyppäs kyytii ja taas myö mentii...

Kiirettä piti koko viikon ja eilen, sunnuntain, myö ei tehty muuta ku vaihettii ankoille vesi, Sisun kans murskattii munankuoria, joit Anna oli hommannu pahvilaatikollisen ja kerättii vähä marjoja...
Min pihalt...
Pesonenha keräs omat puoleltaa ...

Ja sit mie vein Sisulaisen illa kotii ja taas myö koukattii Anna mukaa, ku se saa ton pienen miehen kylpyy niin nokkelasti...

Siin sit illal ajelin kotii ja oli hijasta ja tie oli tyhjä ja avoin eteepäin, ni tuli mukavan rauhallinen olo ja mie ajattelin et mie voisin vaan ajaa ja ajaa ja ajaa...aina vaan eteepäin ...
Ihan samanlain olo ku siel mökkireissul, vois vaan jämähtää siihe tilaa ja antaa sielun levätä...
Eikä ollenkaa palata arkee...

Mut täs sit nyt kuitenki istun ja pyykit oottaa konees ja imuri kaapis...
Kyl se niin on, et ne on ne pienet hetket, ne irtiotot ja rakkaat ihmiset, semmosii pippureit täs arjen keitokses mitkä tekee sinne sitä potkua, et jaksaa taas eteepäin...

 

 

 
 

 
 

Nelli

 

Myö aateltii kattoo kauhuleffa tos illalla...
Poltergeist, mut se oli huono ...
Joku uus versio ja kumpiki ramppas jääkaapil tämän tästä, ja kuhan vaa kulutettii aikaa oikeestaa...

Kello 18.59 soi min puhelin...
Se oli keittiön pöydäl äänettömäl, enkä mie ees tajunnu et se soi...
Pesonen sano, et mee kattoo kuka soittaa...

Se oli Anna...

Soitin sille takaspäin ja se alko kertomaa asiaansa...
Kas...
Sen kaveri oli ajanu autolla tohon Verlaa mökille...
Se oli sitte ihmetelly ku kuulu konepellin alta outoo ääntä...
Lopult se oli varovasti avannu sen pellin ja säikähtäny ja sulkenu sen, mut se ääntä pitävä oli loikannu ulos sielt ja tää Annan kaveri oli säikähtäny uuestaa...
Sit se oli kattonu, et mikä se on ...
Se oli pieni kissa...

Eikun hanskat käsiin, vaikka kissoja pelkääki ja katti kiinni...
Hätäpäissään, se laitto sen vessaa ja oli sitte alkanu miettimää et mitäs nyt?

Kun se ei oo kissaihmisii, ni se oli ihan ulapal, et miten toimia...
Se soitti Annalle ja pyys soittamaa meille ja kertomaa, mitä oli käyny...

Mie en osannu, ku istahtaa sohvalle ja huokasta, et ei voi olla totta...
Ei taas...ei hemmetti...
Pesonen könys paikalle ja kuuli mitä on tapahtunu...
Sen naama alko loistamaa ku täyskuu ja se tokas samantien: Ei hätää...haetaa se meille...

Huokasin uuestaa ja sanoin Annalle, et joo...myö haetaa, mie puen vaa päälle ...

Eihän siin auttanu, ku ettiä kantokoppa ja hanskat, kun se kissa oli kuulema tosi vihanen...

Pesonen oli jo ulkona meiän Erkolt lainaaman CSI-auton vieres...
Ja se hymyili leveesti...
Sanoin sille, et mitähä täst tulee, ni se vaan naama virnees tuumas, et monen vuoden harmi...

Sitä nauratti...mie en tienny itkeekkö vai nauraa, ku en tienny, mikä peto siel on vastas...

Sit myö lähettii,...
Matkal oli tiellä lintu ja seki myö käytii tsekkaamas, et mikäs sillä oli...
Kuollu se oli ja ei siinä ollu mitää pelastettavaa enää...

Tultii sinne mökille ja mie yritin mennä sinne vessaa, mis kissa kykki...
En ehtiny ku oven avata, ku Pesonen jo vääns kattii hakemaa...

Se peto...se hirmunen peto könötti tyytyväisenä Pesosen kämmenis, eikä myö sit ees laitettu koppaa, ku Pesosen paidan sisäl se matkusti tänne meille...

Kokeiltii, et uskaltaako se syödä, mut niin kova nälkä oli, et hyvin maitto...
Myö kateltii sitä ja mietittii et ku se on meiän Nestorin näkönen, mut taitaa olla tyttö, ni jos se jää meille, ni Nelli siitä tulee...

Muut elikot sekos tosta pienestä...
Olli tykkää, Nestori ei oikein tiiä, mitä aatella, Niisku läppäs Pesosta, ku luuli, et Pesonen pientä kiusaa, Pipsa ei tuu sisälle ja Korppu, Pesosen lellikki, suuttu niin ettei muuta ku sähisee Pesos-paralle...
Venni, meiän pieni, tollo Venni...läähättää ku viimosta päivää ja haluis kai hoitaa pientä...

Semmonen sunnuntain päätös oli Pesosen kissa-rescue-tiimillä tänää...

Ens yönä Pesosen vieres on varmaa uus kissa...
Se Nelli... 

Huomenna koitetaa kysellä, kenen kissa se on...ainoo vaan ettei tiietä mistä kysellä...
Mut kaippa se selviää kuitenki ja jos ei selviä, ni sitte Nelli jää meille...

 

 
 
 

Marjoja ja ZZ-toppia...

Heinäkuus alkaa työt...
Ei heinätyöt eikä peltotyöt, mut marjankorjuutyöt...

Mustikoit ois metsäs ja vadelmia pensais...
Mie en tykkää mustikan poimimisest...
Selkää koskee ja itikat kiusaa ja jotenki aina löydän paikan, mis ei oo juur ku marja siellä, toinen täällä...
Metäs sinänsä on mukava olla...voi ottaa eväät mukaa ja katella ja kuunnella...ja kyl se antaa taas kummasti voimia jaksamisee...

Mut ohan niit marjoi saatava pakkasee, et voi sitte mehuja keitellä...

Yhtenä päivänä tos viikol käytii Kouvolas ja siit ajeltii Erkolle...
Erkko ja Pesonen oli sopinu jotain tekemistä ja mie sit aattelin kerätä niitä mustikoita ees vähäsen...
Sain mie kerättyy jokusen litran, ehkä hätäsesti kaks...ja sit kanervia kuivatuksee ja mustikan varpuja kans...
Niist sit teen silppua ja talvella voi juua teetä...
Vähäsen tuuliki, ni ei ötökät kiusannu, mut sit alko olla lämmintä ja aurinkoki paisteli, ni öttiäiset kans heräs kiusaamaa...

Mut olin mie aika tyytyväinen kuitenki...
Mie pistin ne kotona jääkaappii ja ajattelin et putsaan ne roskista pikapikaa...
Tosiasias, mie teen sen varmaaki tänää, koska unohin koko jutun, ku sain jääkaapin oven kiinni...
Ehkä saan tuleval viikol aikaseks mennä keräämää ees vähän lisää...
Pesonen ei suvaitse tulla mukaa, mut kai mie pärjään itekseniki...
Nykysin puhelimis on kai joku paikannin, et jos satun eksymää, ni eiköhä minut sielt löydä...
Ellei paarmat oo imeny kuivii ja karhu kalunnu lihat ja jälelle jääneet luut...

Pihal on iso vadelmapensas ja ne korkeimmal olevat vatut on sen verran ylhääl, et joudun kurottelemaa ja nousemaa melkein varpaille, et saan kerättyy ne kippoo..
Siel pensaas kasvaa nokkosii kans...
Ne on korkeit, jotku minuuki isompii...
Monena vuotena on käyny niin, et oon onnistunu mätkäsemää nokkosella itteeni naamaa...
Siinä naama kihisten, oon koittanu aatella, et ei hätää, nokkonenha kasvaa hyväs maas...

Tänä kesänä oon saanu kaks kipollista kerättyy, enkä oo viel kasvoja kohotellu nokkosen paukamil...
Mut oon mie ötökkäannoksen saanu kuitenki...
Itikat on ollu tosi ärhäköitä ja tikannu käsii ja jalkoi...
No, se on aika normia kuiteski, mut yks ilta minuu alko kihisemää kylkee ihan kamalasti...

Mie kaaputtelin ja kaaputtelin, mutten aatellu sen enempää...
Ne paukamat kutis seuraavanaki päivänä ja sitä seuraavana ja sit katoin et kuinkas paljon niit oikein on...
Ilmeni, et koko kylki oli täynnä kohollaa olevii paukkuja... 
Mie sit hölväilin kuusenpihkavoidetta, ku sen pitäs olla ihmeainetta...ja laskihan ne paukamat parin päivän pääst...
Oisko aine tehonnu taikka sit vaan muuten ne ois lasehtinu...

Perjantain oli Haminas ZZ-topin keikka...
Myö oltii jo talvel Timin kans puhuttu, et joskos mentäis sinne...
Minust ajatus oli kiehtova, ku en ikinä ollu missää tollases ollu ja ootin vähä jännityksel perjantaita...
Kyl minuu jännitti seki, ku tiesin, et mie pääsen ajamaa sitä sen jorkkeria...
Oonha mie sil kerran ajanu, ku käytii siel mökil, mut että oikein ihmisten ilmoille ja varsinki Haminaa, mikä on semmonen ympyräkaupunki ettei tosikaa...
Se on oikeesti kiva kaara ja se on joskus muinoin, loistosa hetkinä ollu valtiollisen yrityksen, Alkon, edustusauto...

Pesonen ei halunnu lähtee ku ei se jaksa omien sanojesa mukaa seisoskella tuntitolkul jossain ihmismassan keskellä...
Mie sit ajoin Inkerilän perukoille ja sit myö sielt lähettii puottelemaa ens Kouvolaa, ku otettii takapenkkiläiset kyytii ja siit sit Haminan suuntaa...

Meil oli mukava porukka ja matka taittu hyvin...
Jos oisin ajanu ilman ohjeita, ni myö oltais varmaa vieläki pyörimäs jossain...
Mut onneks sain neuvoja, minne keulaa suunnata...
Parkkipaikal meinas hiki tulla, kun piti sitä autoa peruuttaa parkkii...
Se peruuttaminen ei oo min juttu ollenkaa, ja ehkä hiukkasen manasin peruutellessani...
Minuu ei naurattanu, vaikka muut hirnu ilosesti...

Myö oltii kohtuu ajoissa, Melrose oli juur alottanu ja ihmisii ei ollu viel ruuhkaks astikka...
Mut niit tuli kokoajan lisää ja jossain vaihees mie olin hukannu min kyytiläiset...kaikki...
Mietin, et no, ei hätää, koskei ne pääse ilman minuu kuitenkaa pois, ku minul oli avaimetki kassissa...

Joitan tuttujaki siel oli ja haasteltii niit ja näit ja tuntemattomii kans, joitten kans oli mukava höpötellä...

Kylhä myö sit törmättii Timinki kans ja kateltii eritoten Wilko Johnsonia, ihan melkein eturivis...
Mut sit myö sen jälkee lähettii takaosastolle päin eikä sit enää päästy mihinkää eturivii, ku illan päätähti, ZZ, alko soittaa...
Muttei se meit oikein haitannu, ku kuuluhan se sinne taaksekki...
Ei myö ihan loppuu asti jaksettu kuunnella, lähettii autolle ja onneks lähettiiki, koska alko satamaa...

Siel myö ooteltii muita ja kuunneltii... ei mitää ZZ:ttiä vaan ihan Sleepy Sleepersiä...
Juntit maalta, mitkä juntit maalta...
Ja meit nauratti kovasti...

Pimeää oli ku takaspäin tultii ja jätettii porukoita kyydistä, mut kummasti se aamu alko valostumaa, ku ajelin kotii kohti...

Pesonen oli epäilly aikasemmin, et tuun varmaa aamukuuelt, mut olinki tuntii etuajas...
Menin nukkumaa ja kuulin jupinaa peiton alta: Ku ihminen riekkuu yökaudet  jatkuvasti jossain...

 

 

 

Ostin hyvät Diitseli-farmarit...

 

Pesonen ei oo mikää shoppailija... 
Paitsi nälissään, ja sillon se ostaa lihaa...
Vaatteita ja kenkiä se on kurja ostamaa...
Toisaalta niin miekii oon...
Marin, serkun, kans kerran mietittii et millasille ihmisille vaatteet tehää, ku ne on liian pitkiä ja liian tiukkoja ja monesti kädetkää ei mahu hihoihin...
Mari siinä tuumi, et ne tehää semmosille, jotka ei tee töitä ollenkaa...
Mie oon miettiny, et joo, ja semmosille jotka ei syö...

Monesti perin vaatteita meiän likoilta...
Pesonen on jokusen työhaalarin periny isältää ja sit sillä on yks kaveri, milt se on joskus saanu farkkuja...
Se ei oikein oo ollu farkkukansaa, se mieluummin pukeutuu maastohousuihin taikka sit semmosii vihreisii metsänvihreisii housuihin...
Se tykkää ihan perus t-paidoista ja lippalakki on kohtuullinen tavaramerkki... 
Nii ja turvakengät...

Yhes vaihees sil oli nahkasaappaat ja ne se piti suurinpiirtein puhki...

Niitä sen farkkuja haudottii kaapissa kauan...
Aika ajoittain se sai päähäsä, et vetäsee farkut jalkaa, ku on menossa vähä isompaa maalikylää ku Kouvolaa...

Ongelmana on ollu parina viime vuotena, ettei ne oo mahtunu ...
Viimesimmäl kerran se tais löytää strech-farkut, joista se huokas onnellisena: 
Näähän venyy...
Min oli pakko mennä toisee huoneesee, ku nauratti niin, et iteltki meinas mennä huonot housuu...
Nauratsie minulle, se huus min perää...
En kyenny sanomaa mitää, ku meinasin nauruuni tukehtua...

Toissapäivänä se katteli netistä bootseja...
Siel ois kai ollu hienoja, mut tosi kalliita...
Minuu ois taas naurattanu, ku mietin et kyllä ois ku hajuvesi lihapullas semmoset kengät, jos jalas on collegeverkkarit ja päällä reikänen t-paita... ja sit ois ne hienot bootsit...
Ja sitte se kävelis maha pömpös tuol kanojen ja ankkojen seas ja siinä ne hienot bootsit olis uuskuvioituina vallan äkkiä...

Mainitsin tost yhdistelmäst ja se sai kai päähäsä, et jos ostais farkut...
Kaks päivää mietittii, et mennääkö Veturii, mut onneks, se päätti mennä sinne kaverisa kans...
Mie jäin kotii...
Onneks...

Kattelin yhtä vanhaa sarjaa kaikes rauhas ja kuulin ku ovi kävi...
Herra Pesonen, saapu ostosmatkaltaa...

Mitäs sie ostit? mie kysyin...Se kaivo muovipussista farkut ja sano: 
Ostin oikein hyvät diitselifarmarit...
Ai, niin, mitkä sie ostit?
Diitselit...

Ikinä en ollu semmosist kuullukkaa...
Enneks katoin merkin...
Diesel...

Sitte se istu ja alko kertomaa, et housut oli alennukses, eikä se ollu ajatellu, ku et ne maksaa varmaan jonku neljäkymppii...
Ne makso 99 euroo, se voihkas...
Ei ollu kehannu myyjätytölle sanoa mitää, muttei ollu vyötä ostanu kuitenkaa...
Sanoin sille tytölle, et on mulla vöitä...se sano, et mutku se on nahkaa, mie ajattelin et mitä se hölisee...nahkaahan ne aina on...
Yritin sanoa tos välis Pesoselle, et kyllä ne nykysin voi muutaki olla, ku nahkaa, mutten saanu suunvuoroo...
Se tyttö yritti sanoo, et tuol ois yläosia kans ...sanoin sille, et on mulla t-paitoja...

Min oli pakko tos vaihees jo istua, ja sen sain tähä kertomuksee sanottuu välii, et onneks mie en lähteny sin kans, ois taas hävettäny...

Tyttö oli kuulema kysyny Pesoselta, et minkäslaiset kengät sillä on...ja Pesonen oli sanonu et bootsit...
Tähän tyttönen oli edellee kyselly, et minkäs väriset, ku tää vyö ois tämmönen...
Pesosen kauppakaveri oli sanonu, et käärmeennahkaset, mut herra ja hidalgo ite korjas tärkeenä, et ei, ku alligaattorit...

Mie en tienny enää mitä sanoo, mut sain kysyttyy, et mitkäs sul oli siel kaupas jalas?
Turvakengät...sano Pesonen...ja sit sitäki alko naurattamaa...

Ai niin, tarjoshan se lutupunttifarmareita...sanoin, ettei ne tuu kysymyksee...tyttö sano, et nii mie vähä aattelinki... Pesonen jatko juttuaa...
Ja sit se kysy kokoa, ni sanoin sille, etten tiiä, ku on nii monta vuotta, ku oon tämmösiä ostanu ja oon lihonukki niin perkeleesti...

Mie en osannu enää sanoo mitää tyhjentävää, paitsi toistaa, et , taivaan kiitos mie en ollu mukana...

Sen viel kysyin, et mis kaupas työ kävitte...
Se oli joku muotiliike...

Mie veikkaan, et on sillä tyttösellä ajateltavaa täst asiakkaast...
Onneks myö käyää tosi harvoin Veturis... 

Ja varsinkin missää muotiliikkees...

 


 

Erillään lomailua...

 

Pesonen lähti viime torstaina Ruotsii jenkkiautotapahtumaa...
Niiku joka vuos...
Sanoin sille pari iltaa aiemmin, et katotaako ne sun kamat jo valmiiks, ni ei tuu sitte aamusella kiire...

Koskei se ottanu kantaa, ni päätin sit ite kattoo sille jotain valmiiks...
Teltan, makuupussin, makuualustan, kassin...

Ilmeni, et teltta oli jees, ja makuualusta...
Makuupussia se ei ottanu, koska se oli hyvä ja uus ja ei sitä voinu käyttää , ettei se kulu...
Etin sille semmosen, jonku tsekkiarmeijan ylijäämäjutun, minkä se oli ostanu kutakuinki vitosella Hong Kongin kaupasta...
Se ei käyny, koska se oli iso ja paino ku henkilöauto...kuulema...
Sanoin, et, no mut tästähän puhuttii ja olit sitä mieltä, et joo tän otan...

Ei...

Kun se oli tarkottanu jotain vanhaa koinsyömää armeijan vilttiä, minkä olin työntäny johoki kaapin perälle jo ammoisina aikoina...
Sanoin, ettei siitä ollu puhetta, ni se kehtas sanoo, et harmaasta viltistä oli puhelimes juttuu ja sen piti olla täällä kaapissa...
Olin sanonu sille, et harmaa kassi, minkä se on aina pitäny matkassa, on täällä kaapissa...

Pengoin kaappia ja löysin muovipussin, mis oli vanha tyyny ja kehno makuupussi...
Toin sen alas ja Pesosen ilme kirkastu samantien... Kas siinähän hänen varusteet olikin...

Ainaki kahtena vuotena oon yrittäny sanoa, et laita ne käytön jälkee siel Ruotsis roskii...
Vaan ei...

Parina iltana aikasemmin kysyin, et voisitko laittaa noi sun housut pesuun...
Ei...koska ne oli ihan hyvät...

Torstaiaamuna, se ilmotti et ne oli ankanpaskas illan jäliltä...
Purin hampaita yhtee, ku ne ois hienosti ennättäny pestä sillo illalla, mutten sanonu enää mitää...

Sanoin vaa, et kukaa ei huomaa ja ryvettyy ne siel reissus kuitenki...
Vein sen Kuusaalle, mist ne lähti porukal jatkamaa matkaa ja ite menin kirpparille...
Kirpparilt puottelin Annalle ja olin siel Sisun kans, ku Riikka hoiti asioita Hennan kans kaupungilla...

Perjantain poikkesin äitillä ja muuten oon ollukki kotosalla...
Paitsi tänää kävin Hennalla ja kirpparilla ja sit jumituin taas kotii...

Olin aatellu etukätee, mitä kaikkee teen tääl itekseni ilman valvontaa, mut tosiasias mie en oo tehny mitää...
Lorvinu vaan...

Mut oikeesti, seki on välil tosi mukavaa...
Tylsääki ...juu kyllä...mut ehkä joskus on hyvä olla oman ittesä kans ja vaan lorvia ja olla tuottamaton yksilö...
Tänää hoksasin, et min on tyhjennettävä jääkaappi ruuista, koska siel oli oikeeta ruokaa, mikä ois varmaa ollu tarkotus, et syön...
Aika hyvin oon saanu tyhjättyy, ei oo enää ku pari makkaraa ja puolikas tölkki tonnikalaa...
Mie oon syöny leipää ja sämpylöitä ja karkkia ja limsaa...

Nii ja Pesosen lakritsin...
Ostin uuen tilalle, ja jotenki söin senkin, mut ihan vahingos...
Tänää ostin taas uuen ja nyt on oltava jämäkkä ja jätettävä laku rauhaa, ettei tartte huomenna ostaa...
Min säkäl siin käy niin, et unohan koko lakun tai Pesonen tuleeki aiemmin, ku oon oottanu ja jään lakritsan vohkimisest kiinni...
Pitää nyt yrittää ees olla ovela...

Mut joo, pitänee tänää koittaa käyä nukkumaa sillee, et aamusella on pirtee ja saa tehtyy erinäisii juttui, ni sit ku herra saapuu, ni se luulee, et mie oon ollu ahkera ja raatanu suorastaa tääl...
Nii ja oon syönykki terveellisesti ...

Kissat on nukkunu min vieres ja voi olla et niillekki tulee trauma, ku sit taas ei pääsekkää sänkyy köllimää, ku tää matkaaja-Mat palajaa...
Mut eiköhä myö selvitä kuitenki... 
Ehkä....

Mikset ikinä tee kakkua...

 

Mie en oo kakuntekijä...
Mie en oo oikeesti mikää keittiön ihme, et min kohal se tie miehen sydämee, ei tosiaankaa oo ikinä menny vatsan kautta...

Meiän likat sano jo vuosii sitte, et älä sie leivo...
Tai: Mikset sie voi pyytää, et joku muu tekis kakun?
Tai: Kenen tekemä toi kakku oikein on?

Ei silti, et nekää ois mitää kokkeja, mut kai se täs tapaukses on perinnöllist...

Muutama vuos sitte mie sanoin Pesoselle, et teen kääretortun, ku meille oli tulos vieraita kahville...
Pesosel on syntymäpäivä tällee heinäkuus ja joskus meil on käyny kahvittelijoit...
Se kysy minult, et mikset sie leivo kakkua?

Mie ajattelin sillon, et ku et kerran usko kuitenkaa, et miks, ni miepäs leivon sinulle kakun...
Minul oli oikein kakkukirja hyllys, ja siin oli tarkat ohjeet ja mie seurasin niit ku hai laivaa...
Mie olin oikein tyytyväinen itteeni ku tyrkkäsin sen kakkuvuuan uunii ja aloin paistamaa...
Tarkkaa mie katoin kellosta, et se on ihan justiisa oikeen ajan ja onnistuis hienosti...

Ja sit mie sen otin uunista ulos ja annoin hetken jäähtyä vuuassa ja kumosin lautaselle...
Nostin vuuan....

Katoin tulosta... ja mie en tienny, oisinko mie itkeny vai nauranu...
Ku ei se ollu kakku ollenkaa...
Se oli frisbee...

Pesonen oli yläkerras ja ku se tuli keittiöö, se tuijotti pöytää ja sano: 
Mikä toi on?
Kakku, mie sanoin, se on kakku...

Sit mie aloin tekemää kääretorttuu...
Sen jälkee ei olla kakuist puhuttu...

Jokunen kuukaus sitte, mie ostin kirpparilt semmosen silikonivuuan...
Mie oon siin uskos, ettei niit tarvi rasvailla eikä niihi tartu mikää kiinni...
Se on ollu kaapis, ku en oo saanu inspistä kokeilla...

Kanat on tehny minulle jäynää koko kesän ja vaihtanu munintapaikkaa, jo mie oon kulkenu ku kummitus pihal ja ettiny niit munii...
Toissapäivänä mie löysin oikein apajan ja aattelin et kokeilen leipoa kakkua joku päivä...
Kevään aikana, mie olin kymppiluokkien kans kotitaloudes ja sain vinkin et kakkutaikinaa pitää vatkata siin lopus tosi varovaisesti...

Mie ku oon laiska, ni en oo millää viittiny käsin sit loppuu vatkutella, jotes olin tosi innoissani ku sain semmosen retrovatkaimen Hannalta...
Kun se vatkain ei oo nii tehokas ku nää nykyset, mitkä surraa hirveen koval äänel ja vispilät käy hurjaa vauhtii kans...

Tänää Pesonen lähti asioillee ja mie jäin kotii...
Ja mie mietin et nyt voisin kokeilla...
Ku nyt oli niit muniiki...
Ja vuoka...
Ja inspis...

Mie vatkailin ja kattelin, et sujuupas tää hienosti...
Tyrkkäsin taikinan siihe vuokaa ja vuuan uunii...

Ku oli aika, ni otin sen pois ja kaiken taiteen sääntöjen mukaa viimenää kippasin...
Ja emmie voinu ku tuijottaa taas...

Se kakku oli matala ja vino ja kiils kun rasvattu patonki...
Mie aattelin aikani tuijoteltuani, et noh, jos siihe ripottelee tomusokeria, ni kiilto hävii...

Sit mietin, et teen ihan sokerikakun....
Ihan perus sokerikakun...se ei ainakaa kiillä...

Se sokerikakku juuttu kiinni, viimenää irtos kyl mut sisäosalt se vähä repes, ku sielt se jumitti ...
Vähän se palo sekä ylhäält et alhaalt...
Ja kaikest palamisest huolimatta, seki kiils...

Pesonen saapu kotii...
Se katteli niit min kakkui ja ja totes, et toi toinen on ku autonrengas ja mikäs toi sininen on?
Vuoka, mie sanoin, nykysin on tommosii vuokii, ne on silikonivuokii...
Mistäs se on?
Kirpparilta, ei maksanu ku kaks euroo...

Joo, en ihmettele, se sano ja pyöritteli silmiää, ku biljardipalloja ikään...

Mie luulen et myö palataa kääretorttuaikaa ja kanoilla on tänää oikein kattaus iltapalalle...
Sitä, mitä mie ton vuuan kans teen, ni sitä mietin myöhemmin...

 

 

 
 
 
 

 

Pieni hetki hiljaisuutta...

 

Mie oon monesti aatellu, et ois kiva ees hetkeks päästä johoki mökille,  ihan rauhaa ja hiljasuutee...
Sillee, et pääsis täst arjest irti ja sais voimii taas porskuttaa eteepäin...

Pienest asti mie oon tykänny metsist ja vesist...ja etenki vesist...
Minulle riittää järvet ja joet, merest mie en ees tiiä, ku en oo koskaa sillee merenrannal aikaa oo kuluttanu...

Parhaimmat muistot lapsuudest onki ollu ne kerrat, ku mentii isän ja äiteen kans joelle kalaa...
Sillo uitettii viel tukkinippuja ja oliha sillo  irtouittoo kans...
Meil oli vanha puinen vene, mitä kevääl isän kans tilkittii ja laitettii pikee siihe päälle, et se kestäis paremmin vettä...
Se upotettii rantavetee, et se turpois ja sit kauhottii tyhjäks ku lähettii joelle...

Sil vuotaval paatil soudettii nipun vieree, taikka sit semmosille ohjauspuomeille, joil käveltii ja ongittii tai heitetttii virvelii...
Joen pohjal on varmaa erinäinenkii min virveli, mitkä ei pienis käsis pysynykkää...

Meil oli eväät mukana ja usein mie olin ihan kippuras siel veneen keulas viltin alla ja kattelin pilvii taivaal tai  vedes olevii lumpeit ja veden alla olevii vesiruohoi, mitkä taianomasesti pysy pohjas kiinni, vaikka virta koitti niit kiskoa alajuoksulle päin...
Vesi liplatti veneen pohjaa ja aurinko välkky veden pinnalla, niiku miljoona pientä peilisirua...

Kesät oli yksinkertasii ja lämpimii ... kala paistettii pannulla voissa ja se maistu makosalle, eikä ollu kiirettä...ei ollenkaa kiirettä...

Aikuisena on kiire kaikkee...pitää tehä toi ja toi ja suorittaa ja mennä ja tulla ja olla kiireinen, että ei katota laiskaks ja mitää tekemättömäks...
Suorituksil saahaa arvostus, mut sil kiireel ja suorittamisel, katoo sielust jotain, mitä jossain vaihees alkaa kovasti kaipaamaa...

Tää kesä on ollu aika kiireist aikaa, ihan mukavaa kyllä, mut semmost pysähtymist ei minul oikeestaa oo ollu ...
Ei sitä kotona saa, ku on kuitenki paljo mieles mitä pitäs tehä, eikä vaan lorvia...tai istua hiljaa vaan...

Eilen oli Sisun vaippakekkerit...
Sisu-poika on päässy vaipoista eroo ja Riikka lupas kakkua ja herkkuja ja pienet juhlat kans...
Pesonen oli korjaamas yhtä autoo, mil ne lähtee Ruotsii ens viikol ja Erkko tartti kyytii Riikalle, ni mie ajoin Inkerilän kautta ja otin Erkon , Siinan ja Iikan kyytii ja sit mentii juhlii...
Illemmal kuskasin ne takas kotii...

Siin samal kurvasin Timille, ku seki asuu siin Inkeriläs ja sen kans siin haasteltii ja se jutteli, et haluis kävästä niitten mökillä...
Että, miekii tykkäisin siit paikast ihan varmaa...
Mie sanoin, et voisin mie lähteekki seuraks, ku se Pesonenki on varmaa myöhäsee autonkorjuussa...
Soitin Marille, luotto-serkulle, et kävis kattomas Vennin ja elukat, ni myö voitas siel mökkösel pyörähtää...
Timille soitteli sen kaveri ja se kans lähti mukaa...

Mie siin pihal olles mietin, et millähä myö mennää...
Timi on sen verran kaheli, et se antaa min ajaa sen isoja autoja...
Se taitaa olla Erkon lisäks ainoo ihminen maan päällä, joka uskaltaa niin tehä...
Muutamii kertoi oon ajanu sen limoa kieli keskel suuta, mut nyt katoin et se ainaki on tallis...
Olihan sen Moskovan poika, mosse, pihas ja mietin, et sillä varmaa...
Tai sit min autol...
Mut ei...
Mennää Jorkkerilla, se sano ja nauro ku näki mite min ilme venähti suurinpiirtein polvii...
Sillä mie en oo ajanu ikinä, ja sanoinki, et ei siit mitää tuu...
Se vaan naureskeli ja tuumi et hyvin se menee...
Onneks se ymmärtää istuu siin selän takana ja antaa sitte ohjeita kyllä...

Lähettii ajamaa, ja siel ne takapenkil keskusteli, et ovat ku ministerit konsanaa...
Se auto on ollu joskus joku hieno edustusauto...
Matka meni ihan hyvin, vaik min kädet hikos ja hiekkatiellä, mis oli järkyttävii mäkii, mie melkein nousin varpailleni kurkkaamaa mitä sen konepellin edes oikein on...
Välil tuntu et syöksyy ihan tyhjän päälle...
Mie ku oon pieni ja lyhyt ja auton konepelti on iso ja pitkä, ni se tekee omat ongelmasa...

Se mökki oli kyllä kauniil paikal ja siel oli hiljasta ja rauhallista...
Nää ukot päätti mennä saunaa, mie sanoin et juu, kiitos mie en mee ja istuskelin laituril ja uitin kinttuja linnunmaidon lämpöses vedes...
Enkä mie kaivannu puhetta, enkä yhtää mitää, ku mie vaan istuin ja kattelin järvee, metsää ja lintui kivellä...
Mie kuuntelin hiljasuutta ja tunsin kuinka kaikki muu maailma pyyhkiyty pois ja metsän ja järven taianomanen voima rauhotti sieluu...

Pitkää myö istuskeltii rappusil ja jutusteltii kaikenlaisii asioit ja välil nää kävi uimas ja saunas...
Mie kävin rantavedes kahlailemas siihe asti, ku kuulin, et varo niitä iilimatoja ja naurut siihen päälle, ku suht nopsasti kiipesin vedestä pois ja takas portaille...
Mie inhoan iilimatoja, vaikken ikinä semmost oo nähnykkää...

Vahingos pääsin kuitenki kuittaamaa...
Siinä istuskelin ja ajattelematta mitää, kysyin et noh, oliks vesi kylmää?
Min kuittaus meni harakoille, koska sain vastakysymyksen:
Ai katoitko, että on ?
Koska min aivot oli lepotilas, ni en heti tajunnu ees...
No en kattonu, sanoin ku välähti, mitä vesi tekee joillekki ruumiinosille... 

Ei myö hurjan myöhäsee oltu, mut toikin riitti siihe, et ainaki minulle tuli tosi hyvä ja rauhallinen mieli...
Ihan ku ois ollu isommallaki reissul...
Ja kyl se minulle iso reissu kaiken arjen keskel oliki...

Voi olla, et toi oli min mökkireissu pitkää pitkää aikaa ja on siit pitkä aika, ku oon missää laiturin nokas istuskellu, uittanu jalkoi vedes ja ollu ajattelematta yhtikäs mitää...
Kyl ihminen semmost kaipaa...ja jos mie oikein rehellinen oon, ni emmie ois halunnu sielt ees pois lähtee...
Mut joskus riittää se pieni hetki hiljasuutta, joskus välähys onnesta siin laiturin nokal,  antaa rauhan sieluu kaiken kiireen ja suorittamisen keskellä...