Tuleeko huomenna talvi...

 

On taas menny huisisti aikaa ihan tost vaa sormien välistä...
Ollaa oltu töis ja sit mie tulin ihan kipeekski ja makoilin vaa melkeestä viikon sohvan pohjalla...
Koiranpennut sai uudet kodit ja vaik myö oltii päätetty aluks, et yhtää pentuu ei jätetä, ni kyl myö sit kuitenki se eka ja suurin pallero jätettii Vennille lohduks ja meille iloks...

Mie ootin sit luovutusaikaa kahelt kantilt, toisaalta pelotti, et tuleeko ikävä ja toisaalta ootti vaan et saa oman elämän takasin jollain tapaa...

Oliha se ens vähä haikeeta, mut kyl on pakko tunnustaa, et se helppous mikä sit tuli, ni tuntuu oikein hyvältä...
Meiän pullero pallero oli jonku aikaa ilman nimee, ku myö ei vaan päästy yksmielisyytee asias ja lopult siit tuli Hiisi...

Ilmat on ollu kuivia, paitsi viime viikol tais alkaa sadekaus...
Lauantaina tuli vettä ku aisaa, mut sunnuntaina oli vähä vaa tihkua ja himppasen rännäntapasta...

Kuiteki sunnuntain oli sen verran kuivaa, et laskin ankat ja kanat ulos...
Koska oon aidannu ton takapihan min puolelt, ni ajattelin päästää koirat sinne kans...
Siel on kuitenki tilaa kaikille noille elikoille...

Muuten meni hyvin, paitsi, en ollu tarkistanu aitaa vähää aikaa, ku siivekkäät oli ollu sisätilois, ni en sitte tajunnu, et ne oli kaatanu vaihteeks siitä aidasta heikoimman kohan...
Ja koirat karkuu samantien...

Mie rämmin pitkin naapurin peltoo ja huusin Venniä ja Hiittä ja välillä vienosti kiroilin ku mistää ei kuulunu mitää eikä näkyny kans...
Lopult Hiisi tuli takas, alko kai peltoaukeema pelottamaa, mut Vennist ei jälkeekää...
Melkein itkua väänsin jo...
Hiisi-rontin vein sisälle ja ulostullessa nappasin autonavaimet ja päräytin auton käyntii...
Kukapas lurputteli iloissaa pihalle, kun luuli pääsevänsä kyytii, jossei meiän Venni...

Minuu kiukutti...
Sammutin auton ja vein Vennin sisälle...
Sen jälkee vedin uutta aitaa kohmeisin sormin ja jurputin kanoille ja ankoille, jotka kulki min peräs ja katto kummeksuen min touhuja...
Sain aidan kuitenki paikoillee...

Pesonen kai haistaa ikävyydet, koskei ollu kotosalla ollenkaa...

Mie olin kolme päivää aikasemmin alkanu ettii kaukosäädint dvd-koneesee...
Teki mieli kattoa joku leffa...
Sitä kaukkaria ei löytyny, ei sitte millää...
Ainoo mitä löysin, oli ne Fiiat Bravan avaimet, jotka hävis minult vajaa vuos sitte...
Sillo ku vahingos meni se ikkunaki rikki...

Sain kuitenki viime hetken älynväläyksen kattoa yhen vanhan radion taakse, ja sielhä se kaukkari oliki piilos...
Kun nyt kerran olin sen löytäny, ni päätin kattoa sitä leffaa...

Ainoo vaan, et just sillo pesonen osas ilmaantua paikalle ja lähettiiki kyläreissulle...

Mie en oo viel tähä päivää mennes saanu katottuu yhtää mitää, vaik minul on se dvd oottamas tos telkkarin ees...

Maanantaiaamu valkeni hitaasti ja tyypillisee tapaa tein kaikkee muuta, ku valmistauduin töihin...
Kiirehä se tuli...
Ja sit vast tuliki, ku en löytäny kotiavaimii mistää...
Loppujen lopuks oli pakko jättää ovi auki ja surauttaa töihi autol, ku muute oisin myöhästyny...
Nii en voi tehä, ku jäkätän töis jatkuvasti opiskelijoille, kuinka pitää olla ajois...
Paha pappi itestää saarnaa...
Ehkä jonaki päivänä opetan niillekki tän loistavan sanonnan...

Töis sitte patsastelin siel meiän opehuonees ja työsin kädet collegepuseron taskuihin...ja kappas vaan...avaimet oli siellä...
Oon vakaasti sitä mieltä et meil kummittelee ja joku haamu käy piilottelemas tavaroita ja sit nauraa ku mie etin ja etin paniikis kaikkee...

Pesoselle en viittiny mainita täst pikku episodist ollenkaa...

Tänää mie mietin, et teen pihahommii, ku on luvattu et huomenna sataa lunta ...ja paljon...
Voi sataakki...
Aamusel oli vähä pakkasta, enkä viittiny ruveta raappaamaa auton ikkunoit, ni päätin kävellä töihin...
Kehuskelin, kuinka kuntoilen, enkä viittiny sanoo kellekkää,  et ku rämmin pellon poikki hikipäässä, ni ajattelin et henki täs lähtee, enneks kunto nousee... 

Meil on tuntien välis taukoja, välitunteja...
Mut ehän mie ulos mee ku pikku pätkiä, jos siirryn eri rakennuksee...
Iltapäiväst olin valvomas kokeita ja mietin et kuinka kylmää on lähtee käppäilee kotii...

Pelastava enkeli oli Anna, joka laitto, et tulee käymää ja hakee minut töist...
Niin se tekiki...
Annan kans käytii koirien kans tos yhel pellol liikuskelemas ja sit tultii kahville...
Koska Erkkoki soitti ja ilmotti tulevasa hörppäämää kaffet, ni ehän mie ulos ehtiny...
Voi harmin paikka, mie ajattelin ja hymyilin itekseni...

Mut huomenna pitäis tulla lunta...vai tuleeko sitä, ni se jää nähtäväks...
Ei se oikeesti kauheesti haittais, sit vois hyväl omaltunnol jättää pihahommat lumien alle varttumaa kevättä ja ihan vaa silmänpalvojana voivotella, kuinka nyt jäi kaikki tekemättä, kun se lumi peitti kaiken allee...
Se kuulostas ahkeralle eikä kukaa keksis, et höpöjuttuja taas laskettelen...