Elämisen sietämätön kiireys

 

Meil on ollu ihan käsittämätön kiire...
Ollaa pykätty tota kanalaa, vaan kun aika on kortilla...
Pesosen päivät on pitkiä, ku sil menee jo työmatkoihin tunti kaksyt minsaa suuntaasa, ja sit se oli pari viikkoo sillee et, joko oli yötä pois tai tuli tosi myöhää ja lähti taas kukonpierun aikaa, ni ei olla oikein ehitty mitää...

Minul oli leiriviikko töis ja se söi min ajast täysin yhen viikon...
Viikonloppusin on ollu kaikkee muutaki ja ku on noi koranpennut, ni ne vasta syöki aikaa ja energiaa...
Myö ollaa kotettu pitää niil rytmii ja ruoka-aikoi ja töist oon ajanu joka päivä ruokatunnil ne ruokkimaa...
Sit ollaa seurusteltu ja on käyny vierait, et ne tottuu ihmisii ja lapsii..
Kissoihin ne on vallanki tottunu, koska mie luulen, et Nelli luulee olevasa kans koiranpentu ja painii noitten kans ihan suvereenisti...

Pissaa ja pieniä kakkalieroja riittää...

Ihan rehellisesti sanottuna, mie en kuuna kullan valkeana ois voinu kuvitella mikä työ nois on...
Ja miten paljo ne syö...

Sit taas on tosi kiva katella, kun ne on ilosia ja tykkää ihmisistä ja vähä yrittää tehä tarpeitaa lehelle...
Välil naurattaa, ku se pynnäys menee just lehen ohi...
Mut yritystä on...

Viikon pääst ne on kaheksan viikkosii ja luovutusikäsii...
Tavallaa se tuntuu ihanalta, saa elämäsä takasin ja tavallaa se on hirmu haikeaa, kun ne pienet tassut ei tömistäkkää tos lattial...

Mie vähä mietin, et mite ihmees mie saan ne sillee eteepäin, et tiiän pennun pääsevän hyvää kotii, mut tuntuu et seki puoli järjestyy melkein itestää...

Meiän ruskee tyttö sai kodin sunnuntaina, tai tulevan kodin, viel ei pieni vaiha paikkaa, mut koti on valmiina ja se on hyvä koti...
Eilen kävi kans kattoja ja pieni musta poikapentu, oli uuden isännän sylissä onnellisen olonen...
Siin vaihees minuu ihan melkein itkettiki jo...
Huomeen tulee kattomaa tosi ihanan tuntunen ihminen, ja ku mie näin tuolt naamakirjast sen kuvan, ni kyl mie tiesin, et meiän pienin musta tyttö, on varmaa just sen ihmisen koiruus...

Ehän mie tiiä...mut semmonen olo minulle tuli... semmonen hyvä olo...

Teräsmies ja sen melkein kaksoissisko on viel harkinnas, mut katellaa nyt rauhas...
Ku sen kodin pitää olla hyvä koti, ja just oikeenlainen pienelle koirapersoonalle...
Ei semmonen äkkipäätää hätänen ratkasu...

Muut elukkaiset elelee ihan sitä niitten elämää...
Tietää et tulee kylmiä, kun Niisku vänkää sisälle, niiku muutki isommat kissat kans...
Meiän Nellikolli jatkaa valitsemallaan tiellä...

Joku aika takaperin se kaato maitokulhon lusikkalaatikkoo, eilen koiran täysinäisen vesikupin ryminällä, mut tänä aamuna meni vähän heikosti ku se maitokulho pöydällä ei saanu ku pöytäsotkun ja tipan tuolille... huono juttu...mut en yhtään epäile, etteikö Nelli petrais ja saa jonku suuremman katastrofin aikaseks...

Kanat oli ekaa yötä uuessa asuntolassaa ja illalla teen paikan ankkasille sinne kans...
Mut vast laviksen jälkee, ku myöhä Annan kans harrastetaa...