Pitäs saada järviruokoa...

 

Meil teki opiskelijat töis himmeliä...
Siit tuli tosi hieno...
Siit mie sain idean, et ku minul on vuosii kulkenu pussillinen askerteluolkii paikast toisee, ni teen sitte niistä himmelin itekki...

Ikinä en oo semmosta tehny ja minul ei muutenkaa toi kolmiulotteinen hahmottaminen oo parhaasta päästä...
Mut semmosta ajattelin tehä...

No, mie koitin sit kotona väsätä ja liotin olkia ja leikkasin oikeisii mittoihi...
Ongelma tuli siin, et ne oli niin iankaikkisen vanhoja ja mie niin tunari, et nehä halkeili yhtenää...ja ku sain sen yksinkertasimmista yksinkertasimman tehtyy, ni hokasin et johan ne ehjänä laitetut, oli alkanu halkeemaa ja hajoomaa...

Sain jonkulaisen harjotuskappaleen valmiiks, tuskaillen Nellikollin ja Hiiden kans, ku ne yritti viiä langat ja oljet, mut sain sen onnettoman rääpäleen tehtyy ja roikkumaa...

Se oli ihan alkutekijöissää ja repsotti ilosesti, ku Henna näki sen ekaa kertaa ja purskahti nauraa höröttämää...
Sanoin sille, et turha nauraa, noi on vast alkukappaleit...mut se vaan nauro, ettei meinannu tuolil pysyä...

Mie tajusin oman virheeni, ku seuraaval kädentaitojen tunnil kokeilin tehä järviruo`osta sitä himmelin osaa...
A vot...sepä oliki ihan eri juttua se...

Miehä sain ajatuksen, et pitää saaha sit järviruokoo, mut millälailla, mie pohdin sit hartaasti...
Ojassa joo, sitä voi olla, mut mie mulasen sit siel kuitenki ja se ois noloo...
Järvessä joo, mut milläs sen sieltä saa, ku ihmiset on varmaa vetäny veneesä jo rannalle tähä aikaa...

Mie sit asiaa pohdiskelin ja sit mie kysyin Erkolta, et , ootsie jo vetäny veneen rannalle...
En, se sano, miks sie tota kysyt?
Nokun, min pitäis saada järviruokoo...
Se huokas min mielest puhelimen toises pääs, mut sano et noh, mennää hakemaa sitä sitte...

Eilen myö ei ehitty, mut tänää oli se päivä ku mentii...

Aamusel mie kysyin Pesoselt, et lähteekse mukaa, mut sil oli muuta...
Mie sille sanoin, et nii, oikeesti se on hyvä et toinen meist ei lähe, jos sattuu hukkumaa, ni toinen jää sit pitämää taloo pystys...
Sen huumori oli kai talviunil, ku se mulkas vaan ja sano, et tommoset puheet voit unohtaa, tai et mee mihinkää...
En viittiny sanoo, et niihä kaikki julkkiksetki tekee...menee eri lentokoneisii, ni sit ei molemmat kupsaha, jos kone tippuu...

Mie lähin ajelemaa kohti Inkerilää ja Erkol juotii teet, koskei voinu tietää millon myö meiän suurelt reissult palataa...
Sanoin, et minul on kolme tikkuaskii mukaan, jos sattuu et joudutaa merihätää...
Outi nauro...
Se tuumi, et märil tikuilko sytytät nuotion,  jos keikahat veneest alas...

Aikasemmin aamusel olin kirjotellu Timin kans ja jotain mainitsin, et on kuitenki vaivan väärtti toi reissu, jos saa ne ruokolaiset...
Se vastas vaan, et joo, varsinki tolla tuulella...

Minust kuitenkaa ei kauheesti tuullu ku myö lähettii rannast irtautumaa...
Sanoin Erkolle, et soudetaas tonne ylöspäin, ku siel on paljo ruokoja...

Se veivas vaan keskelle järvee ja sano et istu paikoillas, ettei vene kaadu...
Yritin monta kertaa sanoo, et mieki voisin soutaa, muttei se antanu...
Minust se jupis vaan jotain et tos puvus ei paljo rantaa uida, ku vene kaatuu...

Keskel järvee tuuli kyllä...
Aika kauheesti ja mie olin tyytyväinen, et olin ottanu Pesosen isäukon ikivanhan 80-luvun laskettelupuvun päälle...
Yhtää ei tullu tuuli läpi...
Löysin siit hupunki, minkä viritin päähä pipon päälle...

Erkko katto minuu ja nauro...
Ihan päin naamaa se nauro...

En sanonu mitää...

Ku myö siin mentii sen järven yli, ni myö huomattii vene rannas...
Se oli upoksis ja myö aateltii et hinataa se rannalle, kuha ollaa saatu niit ruokoi enste...

Ruo´ot oli tietty jään takana, ja myö jouduttii rikkomaa jäätä ja vääntämää ja kääntämää et saatii veneelle ees jonkulaist railoo...
Sit ku myö saatii saalis kohtuulliseks, ni myö lähettii takaspäin ja sen veneen pelastuoperaatioo...

Nyt siel vast tuntuki kylmälle, ku vastatuulee soudettii...
Taikka Erkko souti, ku mie en edelleekää saanu soutaa...
Mie vaan istuin, ku topattu michelinmies rekan nokas...
Paitsi, etten ollu ees veneen kokas, ku peräl vaa...

Laineet oli jotku vaahtopäisii ja kyl minust ne järvelle oli muutenki isoja...

Myö soudettii sen uponneen paatin vieree ja mietittii et mite saahaa se rannalle, ku se oli aikas täynnä vettä...
Laitettii oma vene rannalle, irrotettii siit köysi ja sit kiskottii sit vettynyttä purtta lähemmäs rantaa...
Aina välil koitettii kaataa siit vettä pois ...käännettii sit kylellee, et vesi valuis järvee...

Aikamme ku niivitettii, ni saatiiha myö se rannalle ja mahallee...
Siin hulinas mie onnistuin mulimaa toisen jalan sinne järvee, nii et se on kesämekko nyt sit ikäänku heitetty menemää..
Samaa järvee mie talviturkin kesäl heitin, et koht se on min vaatteit pullollaa, jos tät menoo jatkan...

Sen verran kuuma siin tuli, ettei minuu enää palellu käsii, eikä kumma kyl sit kastunutta  kinttukkaa...

Ja ku kummalkaa ei ollu kylmä, ni myö viel mentii ylemmäs järvelle ja sielt myö saatiiki oikein kunnon saalis, oikein pitkii korsii...
Aurinkoki paisto hetken aikaa, ja myö mietittii, et olipas hyvä et lähettii tekemää tää meiän retki...

Erkol ja Outil mie sain kuivat sukat, hörppäsin kupin teetä ja sit mie lähin ajelee kotii kohti...
Nyt pitäis hakee min ruokoniput sisälle ja alkaa putsaamaa niit, et pääsen tekemää sitä himmeliä...

Jos mie saan tehtyy niist ihan oikeita ja semmosen jouluna kiikutan, ni sitte pitää kyl muistaa, et mie en kipittäny vaa jollekki torille ja vaan ostanu lahjaa,  vaan kohmeisin sormin Erkon avustuksel hain ruokoja ja hikipäässä sen himmelin näpräsin...
Nii, että jos semmosen saa, ni kyllä se on kaikella rakkaudella näperretty ja annettu...

Ai niin... 
Onhan tänää ensimmäinen adventti ja koska ollaan jo illassa, niin laskennallisesti enää kolme sunnuntaita jouluun ...