Neljän vapaat ja itsenäisyyspäivä ja himmeliinki piilotettu automerkki...

 

Aika on taas menny ihan tost vaan jonnekki...
Viime viikko oli aikalailla normaalin kiireinen, mutku ties, et eessä on neljän vapaat, ni se piristi kummasti mieltä...
Marraskuu vaihtu joulukuuks ja myö oltii Heidin kans vähä mietitty, et vietetää pikkujouluu, ku muuten möllötetää kumpikin suurinpiirtein vaa kotona...
Myö oltii agiteerattu Anna kuskaamaa meit, ku ministereit konsanaa...

Pesosel oli omat pikkujoulut ja Vili jäi lasten kans, jotes meil oli ees ihan omat kuviot...
Koskei kumpikaa oo juurkaa liikkunu missää ihmeemmin, ni meil ei ollu hajuukaa, mitä myö oikein tehtäis...
Oltii kuitenki ajateltu, et ois kiva ihan vaa nähä ihmisii...

Ku myö haettii Heidi Annan kans, ni se sano, et jossain sen tutulla on pikkujoulut...
Sinnehä myö sit lähettii...
Lopputulos oli, niiku Tankki Täyteen-sarjan Juhanal, et me ei tunnettu sielt ketää...
No, Heidi tuns sen tuttavasa, muttei sekää muita...
Vähä aikaa höpistii ja sit lähettii jatkaa matkaa...

Ajeltii Myllykoskelle ja ku oli kauhee vessahätä, ni mentii sinne yhtee baarii...
Käytii vessas ja aateltii, et istutaa vähä aikaa, ku siel ei ollu kova meteli, ku siel ei ollu juurkaa ihmisii...
Yks trubaduuri rämpytteli kitaraasa ja lauleskeli...

Meiän pöytää tuli mies ja se kysy jokaist tanssimaa...
Mie ku harvoin pääsen tanssimaa kenenkää kans, ni lähin sitte...
Se oli kyllä virhe...
Se oli aika pitkä mies ja se hyppi ja loikki ja minul oli täys työ pysyy ihan vaa pystys...
Mie tunsin ku mie jäykistyin ja mietin kokoajan, et koht ollaa nurin taikka törmätää seinää...
Myö mentii ku popcornit kuumal paistinpannul...

Eikä kukaa muu siel tanssinu...

Ja Anna ja Heidi istu pöydäs ja nauro...

Ku mie viimenää pääsin pöytää, ni sanoin et mentäskö vessaa käymää...
Siel myö sovittii, et liuetaa paikalt ja mennää Kouvolaa jonnekki...

Hipsutettii portsarin luo ja saatii takit, hypättii autoo ja lähettii Kouvolaa...

Puolvälis matkaa sytty öljyvalo...
Eikä se sammunu...
Eikä voitu ku ajaa tien sivuu ja siit Anna soittamaa apua...

Lopult Anna sai veljesä Vilin kiinni ja se tuli kavereittesa kans auttamaa...
Siin vaihees ku ne tuli, ni ikkunatki oli jo jääs ja paleli ihan hillittömäst, jotes viimein ku taas päästii matkaa, ni päätettii, et myö jatketaa meiän pikkujouluu joskus sit kevääl, ku lumet on sulanu... 
Vietii Heidi kotii ja sit Anna toi minut...
Pesonen oli jo kotona ja nukku oman peittosa alla ku mursu...
Minuu paleli ja koitin kysyä, et voinko tulla kainaloo, mut se vaan kietoutu tiukemmin täkkiisä...

Seuraava aamu ei ollu kauheen herkullinen, mut hiljallee päivä siit urkeni kyl...
Iltapäiväl tuli Erkko ja niil oli Pesosen kans jotain menoo...
Illal ne parans maailmaa yläkerras Pesosen kans ja mie jumitin alhaal...

Mie oon väsänny himmeleit...
Viikol tein niitä...
Lauantain väänsin ja sunnuntain kans...
Putsaamises menee aika kauan ja siin sain peukalon pään haavoille ja sitte ku katkoin saksilla, ni onnistuin ainaki kolme kertaa napsasee keskisormee, enneks vaihoin tyyliä...

Sunnuntaina tuli Anna ja nakitin senki kokeilemaa...
Ei sil kauan nokka tuhissu, ku se hokas juonen ja alko vääntämää itellee kans himmelii...
Jossain vaihees tuli Erkko ja Outi lapsinee, ja Outiki harjotteli vähäsen...

Lopult Anna sai omasa valmiiks ja mie veivasin yhen kans, mitä olin väsänny ja purkanu muutamaa kertaa...
Sen mie sain tänää valmiiks...

Se on kauheen koukuttavaa hommaa, ja alkaa tulla kaikenlaisii eri juttui mielee, mitä haluis kokeilla...
Pitää vissii hakee sit ruokoi lisää ku jää kantaa...
Nyt on jo menny järvet sillee jäähä, ettei veneel sinne oo asiaa...

Mie olin aatellu, et ku on itsenäisyyspäivä, ni katon Tuntemattoman Sotilaan, niiku se tulee aina katottuu, mut Erkon porukat oli menos laskee mäkee ja pyys mukaa...
Pesonen sano ettei lähe, mut mie aattelin, et vaik on hemmetin kylmä, ni kyl mie lähen...
Lähtihä se Erkkoki sillo min kans hakemaa niit ruokoi, vaik oli hävyttömän kylmä sillonki...

Laitoin sit auton lämpenemää ja aattelin et vien samal Timille yhen himmelin, ku mietin et se saattas kans tykätä, ku se on sen kotikylän järven tarpeist väsätty...
Matkan mie aloin miettimää, et kehtaanko sittekää, ku ehän mie oo mikää osaaja ja entäs jossei se tykkääkkää ja entäs jos se himmeli ei olekkaa tarpeeks hieno ja entäs ja entäs...

Lopult mie kurvasin sen pihaa ja menin sisälle...
Se oli kattomas itsenäisyyspäivän leffaa, elikkä Tuntematonta, mut tuli se autolle, ku sanoin et tuu kattomaa, et huolitko...
Onks nää nyt niist ruo oista, se kysy ja mie sanoin et on joo, ja siel on hyväl mielikuvituksel yks automerkkiki ...
Se katto vähä tarkemmin, ja sitä nauratti, ku sano et , niin onki, jotenki arvasin et tuo...
Kun se timanttikuvio on ku Chryslerin logo...  

Vissiin se vähä tuntu siit tykkäävän, ainaki kanto sen sisälle, vaik sanoin, et voi sen laittaa varmaa uloski...

Sit mie menin Erkolle ja siel oli Henna ja Henkka ja Eetuki...
Neki oli lähös mäkee...

Iikka oli nii väsyny, et mie sanoin, et jospas myö mentäis sen kans rattailla lenkki, ni jos se nukahtaa, ni saa sitte päikkärit samal...
Sillee myö tehtiiki...

Myö lähettii tuttu menemää tuttu lenkki ja mie yritin sille höpistä, et katoppa, kuinka aurinko tekee puitten oksille, ku kimmeltäviä timantteja...
Ja höpisin talventörröttäjistä ja kaikesta...

Jossain vaihees mie tajusin, et sen pää ei liikkunu mihinkää päin... 
Eihän se, ku pieni oli umpiunes...

Myö käveltii lenkki ja ku tultii niitten kotii, ni Iikka alko heräilee sopivasti...
Herkuteltii pillimehulla ja omenalla ja kateltii puhelimest  lumiukko-elokuva...
Se mikä tulee jouluna...
Myö päätettii, et se poika on Iikka ite...
Meil oli kivaa kahestaa, semmost erilaist, ku et ois kaikki siin hyörimäs...

Lopult mie tulin kotii ja rupesin miettimää, et hei... 
Täl viikol ei oo ku kolme työpäivää ja sit ois taas vapaat...

Ja mie mietin sitäki, et pitäsköhän min hakee vähä tuolt rapult noit ruokoi ja siivoilla niist ylimääräsii, vaik mie eilen illal päätinki, et mie pidän vapaapäivän ja katon Tuntemattoman ja olen vaa...

Ehän mie tehny yhtää niin, mut onko sil nyt niin välii...