sunnuntai 25. joulukuuta 2016




Sisäinen kello...

 

On kaikenlaisii kelloi, herätyskelloi, kaappikelloi, seinäsellasii ja vaik ja mitä...
Ja sit ihmisel on se sisäinen kello...
Se, mikä saattaa tikittää vaik ton lisääntymisen suhteen, et nyt pitäs saada sit jälkikasvuu ja sit on se, mikä pitää meiät jonkulaises aikajärjestykses...

Ja noi on aikalailla erilaisii systeemei jokaisel...

Mie oon aina ollu aikanen herääjä ja illal aikasin nukkumaa menijä...
Onneks toi Pesonen on täs suhtees aikalailla samanlainen...
Meil sammuu silmän valo jossain ilta yheksäst etiäpäin ja aamul ollaa hereil jo viien kuuen mais...

Toki toho rytmii vaikuttaa ihan hirveesti se, et Pesosel on pitkä työmatka suuntaasa ja ku arkisin on pakko herätä siin viien kantturoil, ja illal mentävä ajois nukkumaa, et saa unta pollaa tarpeellisen määrän, ni se rytmi säilyy sit viikonloppusinki...

Mie välil lipsun nois ja varsinki tos nukkumaamenos ja joskus nukkusin aamulla pitempää, mut tähä rytmii on jotenki tottunu jo...

Se minkä oon huomannu, ni on se, et Vennil ja Hiidel toi sisänen kello on kans erinomases vedos...

Nythä tuli se joulu, mitä oon oottanu ku kuuta nousevaa...
Se on mulle jotenki vuoden päätökselle lähtölaskenta ja toisaalta se on aika, ku voi olla möllöttää ja olla tekemättä mitää, jos haluaa niin, koska joulu on joulu ja sen voi viettää rauhallisesti, eli lorvien...
Ja nukkuen pitkää...

Tai näin ainaki kuvittelin...

Tänä vuonna mietittii pitkää, otetaako kuusi...
Kuviteltii se nurin joka aamu, siitä huolimatta, et se ois sidottu kattokoukkuu narulla...
Kuviteltii mös, kuinka kaikki koristeet ois pitkin lattiaa, paitsi tietenki ne jotka elikot, Hiisi ja Nelli ja Olli, ois jo syöny yön aikana...
Kuviteltii sitä tukehtumista ja elukkatohtorii ryntäämistä ja varsinki sitä laskun maksamista...

Päätettii, ettei oteta kuusta...

Kaiken huipuks mie luin pari linkkiä, kuinka kuusi huutaa tuskaansa siinä keskellä huonetta ja kärsii...

Erkolle ku perustelin, ni se alko pohtimaa sian kärsimyksii...
Mietin, et kiitti vaan, ens jouluna ei kai oteta kinkkuukaa...

Tyydyttii siis vaan keittiön ikkunalla olevaa kynttelikköö ja olkkarii ostin alennusmyynnistä paperitähden...
Sitä on kissat tuijotellu sen näkösinä, et jonain aamuna ku tuun alas, ni se on kokenu sen kuvitellun kuusen kohtalon...

Kaikenkaikkiaa oon onnistunu lorvimises loistavasti, suorastaa niin loistavasti, et on tullu jo tylsä olo...
Kaivelin kaapista Kingin dvd-sarjan ja puol vuorokautta lojuin sohvlla, ku merimursu ja sain niskatki jumii, ku kattelin sitä sarjaa...
Pesonen kaivo jonku pleikkaripelin ja on sulkeutunu yläkertaa pelaamaa...
Ulos ei oo oikein natsannu mennä, ku siel on kutakuinki satanu vettä...
Lumi on huvennu, ni juurkaa ei voi hankiakaa muistella, ku lauluissa...

Mut toi aamusel pitkää nukkuminen jäi haaveeks...

Kun Vennillä ja Hiidellä toi hienosäätö päässä heräämisen suhteen on loistavasti viritettyä, ni joka aamu 4.55 -5.00 ne alkaa haukkumaa, et pitää päästä pissille ulos...
Joka aamu...

Ja joka aamu mie oon kattonu kelloo, et aijaaha, se on sitte aika...
En viiti Pesost herätellä, mutisen vaa pimees, et vien koirat ulos ja könkkään alakertaa, lasken otukset takapihalle ja lasken kissat ulos, sit raahaudun ite vessaa ja siit kahvin keittoo...

Haen karvanaamat sisälle ja siin vaihees voisin ite viel hetken uinahtaa, vaan tän kaiken jälkee oon niin pirtee, ettei se uni tuu enää...
Ja yleesä Pesonen tallustelee tiedustelee, et onks kahvii...

Meiän päivä siis käynnistyy helposti ennen kuutta aamulla...
Ja nyt täs tällee lorvien, se tuntuu tosi pitkälle se päivä...

Mitä tekee koirat, kun on saanu aamun käyntii...
No, ne käy takas nukkumaa siin kohtaa ku ite miettii, et mitähän sit täs alkas tekemää...

Jonain aamuina, ku on tosi vaikee herätä sillo kello viis, ni mie lohduttelen itteeni, et hei, sit ku tulee kesäaika, ni kellollisesti saa nukkuu jopa kuutee, ku kelloha siirtyy sillo sillai mukavasti eteepäin ...
Muut ihmiset kiroo, et jotuu herää aikasemmin, mut mie saan nukkuu sillo jopa kuutee...

Kylhän sitä siihe asti nilkuttaa näilki heräämisil ihan hienosti...
Ei sinne oo ku muutama kuukaus enää...ehkä jotain kolme tai neljä...tai ehkä on parempi olla ajattelematta koko asiaa...
"Aikainen lintu nappaa madon", sanoo sananlasku...nappaahan se, mut entäs jos maa onki jäässä?







 

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti