Remonttia ja henkistä tukea
Lauantai-aamusta alettii tehä remonttia...Ennenku ilma ehti lämmetä liikaa...
Pesonen on loistava työnjärjestelijä, se laitto minut jälleen kerran nyppimään pinkopahvinauloja ja meni ite sahailemaan lastulevyä pihalle...
Jossain vaiheessa se tartti apua, ja koska se oli mulle jäynänny kehnot hommat, niin jollain kierolla tavalla koin saavani vielä päivän mittaa hyvitystä, koska aikas lämpöseltä toi etupiha vaikutti...
Sielussani hieman hymyilinkin ...
Saatiin niitä levyjä laiteltua eteiseen, mikä oli jääny meiltä kesken tyyliin hasta maniana, ja kukas pääsikään kittaamaan, hiomaan ja lopulta maalaamaan...
Mut nou hätä, mulla oli viileet hommat ja Pesonen valutti hikee...
Siinä sitte kysäsin, et saankoha mie mahollisesti laitella ne sisustuskivien jäämät, olin miettiny et se ois kiva homma...mut nii se oli Pesosestaki, joka sano suoraa, et ei, ku saat olla apulainen...
Nii...apulainen...eli se joka, sivelee tartunnat, tekee laastin ja ojentaa ne kivet...ja taiteilija Pesonen ne sitte ite laittaa...
En muute lopult tehny muuta, ku levitin tartunnan muurin pintaa, ja sil aikaa ku Pesonen taiteli, ni ylläri ylläri, mie kittasin ...taas...vintinrapuissa seinää...nii ja hioin ...nii ja maalasin...
Se oli jo sentää sunnuntaina...
Maalamisessa pitää ihmisen ottaa erinäisii asioit huomioo...niiku et, jos se maali on siinä telajutussa, ni se ei toimi niikus taiteilijan paletti...varsinkaa jos maalaajalla on radiopeltorit ja se alkaa jorailemaa 70-luvun hevin tahtii...käypi siinä huonosti...
Tänä aamuna kun heräsin, niin olo oli ku Katri-Helenan laulussa, oi jospa oisin oikea oikea puuhevonen...
Ajattelin alas könkätessäni, etten ikinä enää koske maalisutiin, telaan, hohtimiin, vasaraan, talttaan enkä mihinkään muuhunkaan työkaluun...
Unohin, et eteinen pitää kuitenki tapetoida...
Pesonen ei tykkää siitä hommasta...ei sitte yhtää...mie tykkään, jotes se jää aina mulle...
Tulin kotii ja Pesonen oli tukenu min toimii ja ostanu lisää liisterijauhetta...
Sitten se lähti valittamaa kauppaa puhelimestaan, koska oli päivällä unohtanu kuitin kotii...
Luulen et se keppihevosella ratsasteli, ettei tarvinu tulla toho konkreettisesti minuu tukemaa...
Liisteripurkissa ei ollu ohjetta kuin paljo sitä laitetaa...oli vaan et riittävästi...
En osannu sekottaa, mut löysin pikkusen vanhaa ja tein siitä töhnän...
Neljä kissoist oli ulkona ja Olvin suljin vessaa, koska se yritti tappaa tapettirullan. Venni oli kerranki viisas ja pysy poissa.
Pesonen tuli puhelinkaupoiltaa kotii ja päästi Olvin vessasta...meinasin kysyy, et aavistatko yhtää miks kissa oli vessassa, mutten jaksanu
Se päästi myös Korpun sisälle
En sanonu mitää siitäkää
Kissat majottu välittömästi tapettirullien sekaa...
Ja sitten se Pesonen kysy, et lähenkö sen mukaa Erkolle...
Sanoin et en lähe, kun on hommia...
Ja sanoin, et ois niitä sillekki...
Mie tuen sinuu henkisesti ja pysyn pois sin tieltä, se sano ja nauro......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti