25.8.2015
Kummallinen tiistaipäivä
   
Aamusella jo oli outo olo...ei tuu päivä menemää ihan nasevasti...
Avaimet oli hukassa, ja kiirus tuli...
Sutasin jalkaan eiliset verkkarit, enkä muistanu et olin eilen illal tapetoinu ne päällä...
Vasta Kuusaalla huomasin et ne on ihan tapettiliisterissä... ja sitte tuli mieleen se kerta kun piti mennä Kotkan sairaalaan polvitähystykseen...
Luulin et saan leikkaussalivaatteet ja lähin ihan pihahousuissa, kun ne oli mukavan venyvät...piti olla venyvät housut nääs...
Järkytys siel oli suuri, kun pitiki vaan nostaa punttia reitee asti ja sukatki oli töhnäset...hävetti ehkä hiukan...Se lääkäri siel kysy, et miks on naarmuja ja sanoin et meil on kissa..Se sano, et pitää sitte laittaa suonee antibiootit, kun ne kissan raapimat ei oo steriileitä...En viittiny sanoo, ettei muute oo mun housutkaa...mut olin hiljaa...
Toinen järkytys oli, et piti ite tepastella leikkaussalii, vaik kuin koitin kysyä, etteikö muka kärrätä...
Ja olin hiljaa noist tapettitahrahousuistki...
Kuusaalla oon joka aamu ku oon parkkeerannu siihe kadun vieree, ni oon miettiny et mitäs jos auto valuiski siitä alas sinne nurmikolle...ja oonki kiskassu käsijarrun nopsasti päälle...
Tänää en muistanu miettiä, enkä kiskasta ja kauhun tunne oli melkonen ku kottero alkoki valua sitä pientä rinnettä alas... 
Koitin toimia nopsasti , kiskasin kässärin ja sitte niikus muina naisina käynnistin auton ja peruutin varovasti takas ruutuu...Mietin mielessäni, et kuinkahan monta naamaa mahtaa kattoo ikkunoist min operaatioo...
Puiston poikki kävellessni, koitin olla niikus toi ois normijuttua vaan...
Meil on kuntoutukses pieni ryhmä ja meil on oikein mukavaa...Seuraavaks päivää sekotti, kun meille tuli uus ihminen kattomaa, mitä myö tehää...
Minul meni joteki pasmat sekasin...
Ruokailu sentää tasotti ajatuksia, ei sitä turhaa sanota et; hyvä ruoka, parempi mieli...
Kotona päästin kanat pihalle, kun ne on kiukunnu ku jurassic parkin dinot ainaki. Eilenki Kaarle-kukko meinas könöttää mun kädellä ja päästä kädellä karkuu...
Ennenku päästin kanat, ni  vedin rastasverkkoa, ettei ne pääsis takapihan kautta etupihalle... Turhaan, aivan turhaan...
Se kotkotus oli jo verkon takana enneks ehin kissaa sanoa...
Koitin kiiruhtaa talon toiselle puolelle ja juur ja juur ehin torpetoida niitten hyökkäyksen etupihalle...
Minul oli hiki ja niitä kyllä suututti, sen kuuli siitä närkästyneestä kotkotuksesta...
Ajattelin et Venni kyl pitää huolen ettei nee tuu toista kautta, mist olin verkkoa siirtäny toisee paikkaa, mut meiän Vahti/lintukoira Venni kävi maata röhnöttämää vaan, Niisku-kissa ajo sitte kanoja takasin takapihalle päin...
Mie jo melkein itkin kasvatuksen pieleemenoo...
Ja muniakaa ei tuu edellee ku kaks per päivä...
Päätin luovuttaa tän päivän osalta...oletan et kanat vääntää takas koppii kun ilta ehtii, päästin kissat sisälle ja en tee tänää enää yhtää mitää järkee vaativaa tai tuottavaa työtä...