Maanantai 17.8.2015

Ikipäivänä en olis uskonu, et alan tämmöstä vääntämää...Mulle oi toi facen maailma ollu riittävä, vaan oikeesti olen painostuksen uhrina nyt =) ...Noh, kirjottelen mitä kirjottelen ja lukijan vastuulla on kyllä se lukeminen...Min mielest mie ja min mies, Pesonen, eletää íhan normipäiviä, joskus vähä ontuvammin ku joskus...
Meil oli kaks koiraa, mut meiän Nana-vanhus, lähti vartioimaa taivaan portteja ja meille jäi sitte toi Venni...Kissoja meil on viis, ja niist kolme on vaa päättäny muuttaa meille...kaks, Korppu ja Olvi on syntyny täs talos ja ku ne oli niin pahnan pienimmäisii, ni sääliks kävi ja neki sitte jäi...Niisku päätti ottaa tän hotellin haltuusa viime syksynä, Nestori edellisenä, samoin ku Pipsa-neiti, joka oli semmonen kymmensenttinen rääpäle siihe aikaa...
Tänä syksynä en halua hotellivieraita enkä olla synnytyssairaalana kissalle...
Täs kesän mittaa sain kahen vuoden palopuheitten jälkee ottaa kanoja...Serkulta sain kolme, niistä sitte selvis et kaks on kukkoja, Korkki ja Kaarle ja musta oli kana, Noki...no eihän Noki muninu ku se on pieni vielä, jotes haettii kaks teharia, Laalaa ja Pullukka...ne munii jokapäivä...
Toiselta ystävältä ostin kaks mustaa kanaa, vaan eihän nekää viel muni, pieniä siis vielä...ne on siis Viiru ja Cheke....
Pesonen mainitsee tasan toistuvasti, et jossain mättää kun kanoja on viis ja munia päiväs kaks...se ei ees ite syö niitä....pöljä
Noh, mutta tähän päivään...
Eilen illal loikoilin lattial vennin kans yökkäreissä ja Pesonen heitti, et mitäs mustä pötkylä...
Mie siltä että: ai kumpaas tarkotat minuu vai Vennii...
Se nauro.....mie en
Illemmalla tuli meiän Erkko käväsemää ja sano: Kylläpäs musta tynnyri heiluttaa häntää...
Tänää mie päätin et myö Vennin kans tehää kävelylenkki, jos myö vaik löyettäis se kadonnu vyötärö....loppuu noi tynnyri ja pötköpuheet...
Kaikki meniki hyvin nii kauan ku tien poskes oli rivis kakstoist valkost "dinosauruksen munaa" , niit heinäjuttui muovissa...Venni järkytty ja halus kotii... se on niin herkkä toi meiän Venni..
Viimeses mutkas ennen pihaa kuulu helvetillinen kaakatus ja meteli...hetken mietin, ennenks tajusin et se tuli meäin pihalt...aattelin et eilinen toistu...mut onneks sentäs ei...
tässä kopio eilisestä päivityksestä, niin pääsee vähän jyvälle miks moiset juolahti mielee:

 maalailin takapihalla keinua...venni torkutteli auringossa...kanat pyöri siinä...ja mie maalasin ja maalasin ja oli vähä hikiki, muttei se haitannu...mut yks kaks, minuu alko haittaamaa hiljasuus...ja mie katoin et venni joo nukkuu, ja lähin kattomaa mitä kanat puuhaa...
ei näkyny...
menin etupihalle ja katoin et portti on avautunu ja seittemän töhöpyrstöö astelee hissunkissun portille...ja kaippa ne ois ruvennu liikenteen laskijoiks tai lähteny lenkille...en tiiä, mut mulle tuli kiire kyllä....eikun portti kiinni, mut siin vaihees ne oliki jo ehtiny ylittää aidan toisest kohtaa...siellä me sitten pusikossa kirmailtiin enneks kaikki oli pihalla taas...paitsi mie, joka kiipesin aidan yli, jäin toisesta jalasta kiinni aitaa ja toisen olin ehtiny laskee maahan ja siellä se kroksi tarttu joko naulaa taikka sitte johoki terävää juurakkoo... mietin siinä että nyt vois se pesonen olla kotona vaik nauraiski, kun en millää meinannu irti päästä...
mie alan ehkä nyt vaik lukemaa kirjaa...siin ei voi sattua mitää