Onkos teillä kanoja
Tänään alotettiin seinän laittoa...
Näin jonkunsortin linkin, kuinka joku pariskunta löys aarteen remontissa...
Me ei löydetty, me löydettiin vaan lahoa...
Ollaan siis purettu ja tehty suunnitelmaa, miten kummassa jatketaan, ettei talvella vilu kapaja...
Illemmalla tuli meiän kaveri kattomaa kaaosta ja keiteltiin kahveet...
Siinä kun sai kahvit kuppiin, ni Pesonen tulee pihalta ja sanoo: Joku mies seisoo portilla ja kysyy onks meillä kanoja?
Voi elämän kevät noita kananaivoja...Ne oli jolkuttanu toho tielle...Just sille mis kulkee rekkoja ja autoja ja kaikkee moottorillista...
Kahen verkon ohi...ne siis änkes kahen verkon ohi...
Meiän talo on semmosen joskusmuinoin rakennetun pienen mäen pääl ja ehän mie päässy melkein pystysuoraa multaseinämää ylös, et oisin ajanu kaakat takas pihalle...
Työnnä minuu takapuolest ylös, mie sanoin Pesoselle...
Ja sehän tuuppas...
En ees viittiny ajatella kuin typerältä se mahto näyttää...
Naapuri, meiän kaveri ja Pesonen seiso tiellä ja vahti, ettei ne änkee takas ja mie sorvasin pusikos ja koitin saaha höyhenpalloja takas pihalle...
Sainkin kaikki paitsi Korkin...
Ja oisin senki saanu, jos en ois toisest jalast takertunu oksii ja haaruksista toisii oksii...
Siinä sitte rimpuilin ja kiroilin, enkä suinkaa kanaks, vaan suomeks ihan...
Viimein sain itteni irti, ja kiinni jäi Korkkiki ja eikun pihalle...
En viittiny palata tielle, kun oisin kuitenki tippunu ku pallo rinnettä alas, ja aiheuttanu hilpeyttä, ni menin kanojen perässä pihalle...
Kohtelustaan närkästyneenä, ne kotkotti ja meni mielenosotuksellisesti häkkiisä...
Minuu kiukutti ja nolotti, mut heitin niille jyviä ja pistin portin kiinni...
Meiän kanat on arestis nyt ainaki kaks viikkoo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti