Perheretki parin vuoden takaa

 

Minuu nauratti ku törmäsin tähän min päivityksee facen suunnattoman älyllisessä maailmassa.
Mehän ei menty sirkukseen, oikeesee semmosee, vaan teatteriesitykseen, Maailmanlopun Sirkus.
Kouvola on ku entinen Neuvostoliitto, monist kunnist yhistetty ja me oltiin menos yheen sen osista, Myllykoskelle...
Se ei oikein ollu tuttu paikka kellee meist ja mie olin ottanu netist ajo-ohjeita, pätevä ku oon ....
Samoin teki Anna, pätevä kuin äitnsä konsanaan ...

matkalla sirkukseen:

-mie otin netistä ajo-ohjeita...
-mullakin on...ai mut täshän on vaa alkumatka...
.......................
-Riikka,otatko purkan pois, se lätisee mun korvaan...
-Riikka heittää purkan pois....
............................
-tostako pitäs kääntyä? katoppa ohjetta...
-eeeeiii kai ku seuraavasta...
-nonniii...nyt ajettii ohi...et sie kattonu ohjetta?
 Jukka istu eessä, eikse nähny?
....................... Pesonen kääntää autoa............
................................................................
-onks tää oikee tie? ei varmaa...eihä tääl oo mitää...miten sie katoit ne ohjeet?
-no netistä...
..........................Pesonen kääntää autoa...taas..........................
.................soitamme: Lindalle,Kaisalle,Outille, Anna isälleen...saamme ohjeet Kaisalta ja Lindalta
.................................................................
-tosta oikeelle...
-mut kyltti näyttää vasemmalle...
.....................................Pesonen kääntää autoa...................................
poikalauma lönkyttää tiellä
auto parkkiin...ja ei mitään....väärä paikka...tunkeudumme takaisin autoon ja
.....................................Pesonen kääntää autoa...............................
ajamme aika haipakkaa takaisin tien yli ja löydämme viimein parkkipaikan ja sitten Sirkukseen.....
kotimatkalla:
-mistäs myö tultii?
-käänny tonne oikeelle
-tää on kyllä väärä tie
.....................................Pesonen kääntää autoa.......................
-ja nyt äiti oot hiljaa etkä neuvo yhtää enää.....
-mmm...joo...oon oon....
.............................................................
-Anna, otatko purkan pois kun se lätisee mun korvaa???
Henna, en ota...ei aina voi saada mitä haluaa
....................................................................
semmonen sirkusretki tällä kertaa

 31.8.2015

Onkos teillä kanoja

 

Tänään alotettiin seinän laittoa...
Näin jonkunsortin linkin, kuinka joku pariskunta löys aarteen remontissa...
Me ei löydetty, me löydettiin vaan lahoa...
Ollaan siis purettu ja tehty suunnitelmaa, miten kummassa jatketaan, ettei talvella vilu kapaja...

 Illemmalla tuli meiän kaveri kattomaa kaaosta ja keiteltiin kahveet...
Siinä kun sai kahvit kuppiin, ni Pesonen tulee pihalta ja sanoo: Joku mies seisoo portilla ja kysyy onks meillä kanoja?
Voi elämän kevät noita kananaivoja...Ne oli jolkuttanu toho tielle...Just sille mis kulkee rekkoja ja autoja ja kaikkee moottorillista...
Kahen verkon ohi...ne siis änkes kahen verkon ohi...

Meiän talo on semmosen joskusmuinoin rakennetun pienen mäen pääl ja ehän mie päässy melkein pystysuoraa multaseinämää ylös, et oisin ajanu kaakat takas pihalle...
Työnnä minuu takapuolest ylös, mie sanoin Pesoselle... 
Ja sehän tuuppas...
En ees viittiny ajatella kuin typerältä se mahto näyttää...

Naapuri, meiän kaveri ja Pesonen seiso tiellä ja vahti, ettei ne änkee takas ja mie sorvasin pusikos ja koitin saaha höyhenpalloja takas pihalle...
Sainkin kaikki paitsi Korkin...

Ja oisin senki saanu, jos en ois toisest jalast takertunu oksii ja haaruksista toisii oksii...
Siinä sitte rimpuilin ja kiroilin, enkä suinkaa kanaks, vaan suomeks ihan...
Viimein sain itteni irti, ja kiinni jäi Korkkiki ja eikun pihalle...

En viittiny palata tielle, kun oisin kuitenki tippunu ku pallo rinnettä alas, ja aiheuttanu hilpeyttä, ni menin kanojen perässä pihalle...
Kohtelustaan närkästyneenä, ne kotkotti ja meni mielenosotuksellisesti häkkiisä...
Minuu kiukutti ja nolotti, mut heitin niille jyviä ja pistin portin kiinni...

Meiän kanat on arestis nyt ainaki kaks viikkoo... 

 
 

                                           Mitä se ihminen on oikein taas höpöttäny??? 

Sunnuntai 29.8.2015
Pesonen sai flunssan...se köhi kurkkuaan muutaman päivän ja sitte sille nous ihan kuumekki keskiviikkona, torstaina kuume oli jo laskenu siedettäväks, mut mulla oli outo olo torstaina...
Perjantaina heräsin ja Katri-Helena ei enää rallatellu puuhevosesta, vaan olo oli totaalisen muhennetun olonen...
Mut saatto se mun olo johtuu siitäki, et laitoin meiän Annan hieromaa torstai-iltana tota selkää...
Pesonen oli paranemaa päin, koska se alko jumputtamaa et ; nii älä mee lääkärii, ku se kieltää ton tommosen selän rusikoimisen ja sie sanot et, juu ei toistu, paitsi heti toistuu ku Anna tulee taas...En viittiny sanoo mitää, olin ku en ois ees kuullu...
Jokatapaukses perjantai meni jotenkuten könkätessä, tököttejä niskaa ja selkää levitellessä ja lämpösellä hautomisessa,,,
Paitsi, käytiin me kaupassa sentää...

Hajanaisesti viikolla pohdittiin kysymystä lauantaista...Oli tossa lähellä cruisingit, ja elettiin Shakespearin hengessä, mennäkkö vai eikö mennä...
Ei saatu tuloksia...
Lauantaina ilma olikin aurinkoinen ja mehän alotettiin jo aamusesta se jahkaaminen tosissaan...
Mennäänkö vai ei, ja jos, niin milläs vai kysytääkö päästääkö jonkun kyydissä vai ei? Saako Riikka ja Jukka Sisun hoitoon, et lähteekö ne, ja millä ne sitte oikein tulee, vai saako ne kyydin ja mahutaaks me siihen vai miten tehää ja onks Pesonen sen verran ilmava nenästää et jaksaa lähtee, eikä räkä noukassa pilaa kaikkee ja tuleeks mulle kurkku kipeeks vai ei ja mites toi selkä sitte...
Me saatii tähän kulumaa ihan koko päivä ...

Tosin aamupäivästä menin takas sänkyy loikomaa, koska lauantaina voi niin tehä...
Hyvällä omallatunnolla...
Pesonen änkes kans...
Sitte se jupis: ei nyt oo sunnuntai...
Ai, niin ku tulee avara luonto, mie kysyin ja napsuttelin kaukosäädintä....
Kuva hävis...
Napsuttelin ja telkkuu tuli radiokanava...ja viasat, mitä meil ei ees oo...ja sit huomasin,
et kaukkari oliki väärinpäin min kädes...lipsautin suusta, et oho, täähä onki väärinpäin...
Just joo, sano Pesonen, ja sinullekko pitäs antaa sirkkeli....
Ja se kääns selän ja kävi nukkumaa...
Mul meni tunti, enneks sain telkun näkymää ja kuulumaa... tekniikka ei ihan oo mun laji...

Iltapäiväl selvis et Anna kuskaa Jukkaa ja Riikkaa ja Sisuki meni toiselle mummolle hoitoo...
Me ängettii samaa kyytii...
Cruisingeissahan on tapana liikkua jenkki-autoilla,  me ei olla massaa, ni me mentii Ford Mondeo farmari-autolla...
Mut Ameriikoistahan se foorttiki on kotosin, sillai alunperin...
Kiva oli nähä niitä, joita porukasta tuns...muutenha oltiin omassa pöydässä...
Riikan sanoin kiteytettynä: Sitä lähtee ulos tuulettumaan , ja kenen kanssa sitten istuu: oman miehen, äidin, siskon, isäpuolen, Pesosen siis,  ja kas kummaa tulihan siihen paikalle enokin ...
Annan mies, Jonne, kerran sano Annalle: Mie en ymmärrä teit, ku työ meette kauppaaki porukal...
Kai myö ollaa vahä kummallisia ...
Anna toi meiät kohtuuaikasin kotii ja matkalla kuunneltii skatmania ja ihasteltiin kuuta tyyliin, onks toi täyskuu vai ei...olihan se...

Nyt tuntuu, et se Pesosen flunssa yrittää iskee kyntesä minuu...kurkus tuntuu karheelta, eikä se oo näkkileipä...
Mie alan vastaiskuun, keitin eilen flunssa-liimaria hunajasta, valkosipulista, sitruunoista ja vedestä...
Vapise flunssapöpö, mie ja liimari noustaa nyt barrikaadeille sinuu vastaan...

25.8.2015
Kummallinen tiistaipäivä
   
Aamusella jo oli outo olo...ei tuu päivä menemää ihan nasevasti...
Avaimet oli hukassa, ja kiirus tuli...
Sutasin jalkaan eiliset verkkarit, enkä muistanu et olin eilen illal tapetoinu ne päällä...
Vasta Kuusaalla huomasin et ne on ihan tapettiliisterissä... ja sitte tuli mieleen se kerta kun piti mennä Kotkan sairaalaan polvitähystykseen...
Luulin et saan leikkaussalivaatteet ja lähin ihan pihahousuissa, kun ne oli mukavan venyvät...piti olla venyvät housut nääs...
Järkytys siel oli suuri, kun pitiki vaan nostaa punttia reitee asti ja sukatki oli töhnäset...hävetti ehkä hiukan...Se lääkäri siel kysy, et miks on naarmuja ja sanoin et meil on kissa..Se sano, et pitää sitte laittaa suonee antibiootit, kun ne kissan raapimat ei oo steriileitä...En viittiny sanoo, ettei muute oo mun housutkaa...mut olin hiljaa...
Toinen järkytys oli, et piti ite tepastella leikkaussalii, vaik kuin koitin kysyä, etteikö muka kärrätä...
Ja olin hiljaa noist tapettitahrahousuistki...
Kuusaalla oon joka aamu ku oon parkkeerannu siihe kadun vieree, ni oon miettiny et mitäs jos auto valuiski siitä alas sinne nurmikolle...ja oonki kiskassu käsijarrun nopsasti päälle...
Tänää en muistanu miettiä, enkä kiskasta ja kauhun tunne oli melkonen ku kottero alkoki valua sitä pientä rinnettä alas... 
Koitin toimia nopsasti , kiskasin kässärin ja sitte niikus muina naisina käynnistin auton ja peruutin varovasti takas ruutuu...Mietin mielessäni, et kuinkahan monta naamaa mahtaa kattoo ikkunoist min operaatioo...
Puiston poikki kävellessni, koitin olla niikus toi ois normijuttua vaan...
Meil on kuntoutukses pieni ryhmä ja meil on oikein mukavaa...Seuraavaks päivää sekotti, kun meille tuli uus ihminen kattomaa, mitä myö tehää...
Minul meni joteki pasmat sekasin...
Ruokailu sentää tasotti ajatuksia, ei sitä turhaa sanota et; hyvä ruoka, parempi mieli...
Kotona päästin kanat pihalle, kun ne on kiukunnu ku jurassic parkin dinot ainaki. Eilenki Kaarle-kukko meinas könöttää mun kädellä ja päästä kädellä karkuu...
Ennenku päästin kanat, ni  vedin rastasverkkoa, ettei ne pääsis takapihan kautta etupihalle... Turhaan, aivan turhaan...
Se kotkotus oli jo verkon takana enneks ehin kissaa sanoa...
Koitin kiiruhtaa talon toiselle puolelle ja juur ja juur ehin torpetoida niitten hyökkäyksen etupihalle...
Minul oli hiki ja niitä kyllä suututti, sen kuuli siitä närkästyneestä kotkotuksesta...
Ajattelin et Venni kyl pitää huolen ettei nee tuu toista kautta, mist olin verkkoa siirtäny toisee paikkaa, mut meiän Vahti/lintukoira Venni kävi maata röhnöttämää vaan, Niisku-kissa ajo sitte kanoja takasin takapihalle päin...
Mie jo melkein itkin kasvatuksen pieleemenoo...
Ja muniakaa ei tuu edellee ku kaks per päivä...
Päätin luovuttaa tän päivän osalta...oletan et kanat vääntää takas koppii kun ilta ehtii, päästin kissat sisälle ja en tee tänää enää yhtää mitää järkee vaativaa tai tuottavaa työtä...



 
 

 Hortonomit Korppu, "Korpraali Pessa" sekä Olvi "Olli-kolli"  

Maanantai 24.8.2014

 Remonttia ja henkistä tukea

Lauantai-aamusta alettii tehä remonttia...Ennenku ilma ehti lämmetä liikaa...
Pesonen on loistava työnjärjestelijä, se laitto minut jälleen kerran nyppimään pinkopahvinauloja ja meni ite sahailemaan lastulevyä pihalle...
Jossain vaiheessa se tartti apua, ja koska se oli mulle jäynänny kehnot hommat, niin jollain kierolla tavalla koin saavani vielä päivän mittaa hyvitystä, koska aikas lämpöseltä toi etupiha vaikutti...
Sielussani hieman hymyilinkin ...
Saatiin niitä levyjä laiteltua eteiseen, mikä oli jääny meiltä kesken tyyliin hasta maniana, ja kukas pääsikään kittaamaan, hiomaan ja lopulta maalaamaan...
Mut nou hätä, mulla oli viileet hommat ja Pesonen valutti hikee...
Siinä sitte kysäsin, et saankoha mie mahollisesti laitella ne sisustuskivien jäämät, olin miettiny et se ois kiva homma...mut nii se oli Pesosestaki, joka sano suoraa, et ei, ku saat olla apulainen...
Nii...apulainen...eli se joka, sivelee tartunnat, tekee laastin ja ojentaa ne kivet...ja taiteilija Pesonen ne sitte ite laittaa...
En muute lopult tehny muuta, ku levitin tartunnan muurin pintaa, ja sil aikaa ku Pesonen taiteli, ni ylläri ylläri, mie kittasin ...taas...vintinrapuissa seinää...nii ja hioin ...nii ja maalasin... 
Se oli jo sentää sunnuntaina...
Maalamisessa pitää ihmisen ottaa erinäisii asioit huomioo...niiku et, jos se maali on siinä telajutussa, ni se ei toimi niikus taiteilijan paletti...varsinkaa jos maalaajalla on radiopeltorit ja se alkaa jorailemaa 70-luvun hevin tahtii...käypi siinä huonosti...
Tänä aamuna kun heräsin, niin olo oli ku Katri-Helenan laulussa, oi jospa oisin oikea oikea puuhevonen...
Ajattelin alas könkätessäni, etten ikinä enää koske maalisutiin, telaan, hohtimiin, vasaraan, talttaan enkä mihinkään muuhunkaan työkaluun...
Unohin, et eteinen pitää kuitenki tapetoida...
Pesonen ei tykkää siitä hommasta...ei sitte yhtää...mie tykkään, jotes se jää aina mulle...
Tulin kotii ja Pesonen oli tukenu min toimii ja ostanu lisää liisterijauhetta...
Sitten se lähti valittamaa kauppaa puhelimestaan, koska oli päivällä unohtanu kuitin kotii...
Luulen et se keppihevosella ratsasteli, ettei tarvinu tulla toho konkreettisesti minuu tukemaa...
Liisteripurkissa ei ollu ohjetta kuin paljo sitä laitetaa...oli vaan et riittävästi...
En osannu sekottaa, mut löysin pikkusen vanhaa ja tein siitä töhnän...
Neljä kissoist oli ulkona ja Olvin suljin vessaa, koska se yritti tappaa tapettirullan. Venni oli kerranki viisas ja pysy poissa.
Pesonen tuli puhelinkaupoiltaa kotii ja  päästi Olvin vessasta...meinasin kysyy, et aavistatko yhtää miks kissa oli vessassa, mutten jaksanu
Se päästi myös Korpun sisälle
En sanonu mitää siitäkää
Kissat majottu välittömästi tapettirullien sekaa...
 Ja sitten se Pesonen kysy, et lähenkö sen mukaa Erkolle...
Sanoin et en lähe, kun on hommia...
Ja sanoin, et ois niitä sillekki...
Mie tuen sinuu henkisesti ja pysyn pois sin tieltä, se sano ja nauro......

Perjantai 21.8.

Sydämestä kaikki suuret ajatukset tulevat...tai jotakin tuonnepäin on joku suuri ajattelija sanonu...
Mie luulen et meillä ne tulee yleensä vessassa tai saunassa...Tänä aamuna kun harjasin hiuksia ja kattelin peilistä kulahtanutta aamuolemusta, nii aloin sitte korviani kattelemaa tarkemmin...Kas muistin lukeneeni, että ihmisen korvat kasvaa koko sen eliniän...Ja ihan oikeesti, kyllä ne näytti pidemmiltä ku ennen...
Työnsin naamaani lähemmäs ja hoksasin, että viiksikarvatki pitää nyppiä...Sitte muistin, et naisillahan iän mukana neki kasvaa...
Aloin pestä hampaita ja mietin tulevaisuutta...tuleeko minusta pitkäkorvainen viiksekäs ja muutenkin karvakas nainen ja myykö se Pesonen minut siinä vaiheessa sirkuksee parrakkaaks naiseks ja käärii hyvät rahat....
Päätin, etten halua moisia pohtia ja tulin vessasta pois....
Pesoselle on tullu joku äiti-vietti... se on alkanu vahtia min syömist...ja mieku olin ajatellu muutaman kilon tiputtaa pois...
Oon yrittäny sanoo, et oon syöny päiväl oikeen ruuan ja ettei mul oo nälkä...Ei auta...kun se kerran tekee ruuan, ni sitte syödää kans... Kerran talvella söin viikon papusoppaa, eikä se tuntunu loppuvan ikinä...piti syödä, kun sitä kerran oli tehty...
Se mitä se ei oo tajunnu, enkä oikeestaa mie itekkää, on se et meiän koegrilli, joka on tehty vanhasta kaminasta, on antennin alla...
Eihän siinä muuta, mut Pesonen kerran tökkäs sen antennin kuivahtaneesee puunrunkoo suurin piirtein oman pääsä tasalle, jotes ei kauheen korkeelle...ja huomasin äsken marjapuskasta tullessani et lieskat hipoo sitä antennia...
Voi olla et tulee perjantain kunniaks tosi kuumia ohjelmia telkusta ...

Torstai 20.8.
Oon tullu tuloksee, ettei noi kanat ookkaa niin pöljiä ku oon kuvitellu. Mehän siis tukittii niitten kulku etupihalle, mut kuinkas ollakkaa Pesonen tuli sanomaa eilen: Kanat on etupihalla...
Siis mitämitämitä? Ne mokomat oli kiertäny talon ja tuli toista kautta elvistelemää etupihalle... Ajettiin ne sitte niitten omaa aitauksee, sieltä ne kiroili ja huuteli rivouksia kanaks kun portti suljettii...Huomasin senki, et nehän hyppää porttia vasten ja koittaa kaataa sen et pääsisivät karkuteille... 
Venni sitte...sillä kun on ollu sitä eroahdistusta aina, ni ostin sille semmosia tabletteja apteekista, jotka kait tekee auvosan olon...Teki teki ja tehoshan ne....
Ja sit yks kaks ei tehonnukkaa...Syy selvis eilen illalla...Se oli syleskelly tabut pitkin keittiön lattiaa...Sillä lailla... Nyt sulppaan ne suoraa sen nielusta alas...eihän tästä muuten mitää tuu...
Pitää mennä nyt...kuulu keittiöstä kolinaa, Olvi hyppäs jostain päälleen....
Taannoin yhtenä päivänähä se hyppäs mun päähän oven päältä...
Päätöntä menoa on välillä tää elämä ...

Keskiviikko 19.8.2015

Ajattelin laittaa tänne videon Vennistä....Laitoin ja huomasin, että videopätkä oliki Viipurin pienoismallista Lappeenrannassa...en osannu poistaa...kirjotin et, oho, väärä video..
Yritin laittaa oikean...no se oli liian pitkä...
Mietin että onhan mulla toisella koneella juttuja...sitte muistin, et kone meni rikki, ja oletettavasti kaikki kuvat on huitsun nevadassa täl hetkel...
Sitte ajattelin, et laitan kissoista...video on liian pitkä...just pikkasen sopivasti....
Tunnin väänsin ja väkersin ja sain kaiken sotkun viimein poistettua...nyt ei enää mitään ehi, se on lähtö kun luteella sinne kuntoutuksee...
Kissat on tiputtanu mun vaatteet hyllyiltä alas, jotes lähen etiskelee siitä kasasta jotakin päälle laitettavaa...
Pesosel on loma, sillä alko loma samaa aikaa ku mun kuntoutus...Epäilen vahvasti et se on tehny ku yks entinen tyäkaveri, joka oli vaimosa kans samas paikas töis...oli menny pomolle sanomaa vaimon tietämättä, et haluu sitte lomansa eri aikaa... 
Koht on taas kiire... mut onneks skoda suorastaa lentää tielt....eiku tiellä ....

Tiistai 18.8.

Työkkäri, hienommin TE-toimisto, kehotti minuu hakemaa kurssille...ammatilliselle kuntoutussemmoselle...ja sinnehä mie sit "pääsin"...se ei ookkaa mikää viikon tynkäjuttu, vaan viitisen kuukautta...
Tänää meil on kävelytesti, kaks kilsaa reipasta kävelyä, ei paljoo, ja kävelenhä mie muutenki...tai lonnin hiljallee laiskahkosti...douppinkia ei saa käyttää, jotes join vaa yhen kupin kahvia...kahvin puutteesta en tajunnu tiskatessa ku viimesen kupin kohal etten muistanu laittaa tiskiainetta...en tiskannu uueellee...
Mut sen verran panostan, et laitan niin löysät vaatteet ettei takuusti kiristä, sitäpaitsi on helpompi elvyttää, jos ei vaatteet purista....
Meiän kuntoutus-talon vieres on optikko...joka aamu mietin et pitäskös vai ei...käyä kattomas uusii lasei...Mie oon niin alottelija noitten lasien, niikus oikeitten kans, et vähä pelottaa...
Kaks vuotta sitte, ja mooooonien robbarin ja halpiskauppojen lasien rikkomisen jälkee, ajattelin hommata lukulasit...mentii ton Pesosen kans halpisoptikolle...ja siel ilmotin haluavani lukulasit. 
Ne laitto näkötestii...sen lopus ukko kysy: no millaset monitehot laitetaa?
Mie sanoin, että MITÄ? Lukulaseja tulin hakemaa...
Ukko siihe: no näetkö mitä ovessa lukee???
En nähny ja ukko kehtas kysyä: Ajatsie autoa???
Pesonen kuuli koko keskustelun sinne toisee huoneesee ja nauro ku tulin takas...Missä on yksityisyys, kysyn vaan?  
Ne lasit ois ollu kalliit, eikä ollu sillee rahaa, ni otin sitte kahet 25 euron lasit. Toisilla pysty lukemaa ja toisilla kattomaa telkkaria...lukulasit meni vahingos rikki....
Sen ajan mitä lukarit oli ehjiä, ni en koskaa muistanu mitkä oli päässä, ja olin niikus pikkuhutikassa koko ajan...
Sitte.................
päätin hommata ne kakstehot...
Ne oli aika hyvät, mut niis on semmonen pikkuvika....
Ne ei meinaa pysyy päässä ja on vähä vinotki, ku vahingos ajoin autolla niitten yli....onneks oli kesä, ni ei nastat tehny tuhoja...

Maanantai 17.8.2015

Ikipäivänä en olis uskonu, et alan tämmöstä vääntämää...Mulle oi toi facen maailma ollu riittävä, vaan oikeesti olen painostuksen uhrina nyt =) ...Noh, kirjottelen mitä kirjottelen ja lukijan vastuulla on kyllä se lukeminen...Min mielest mie ja min mies, Pesonen, eletää íhan normipäiviä, joskus vähä ontuvammin ku joskus...
Meil oli kaks koiraa, mut meiän Nana-vanhus, lähti vartioimaa taivaan portteja ja meille jäi sitte toi Venni...Kissoja meil on viis, ja niist kolme on vaa päättäny muuttaa meille...kaks, Korppu ja Olvi on syntyny täs talos ja ku ne oli niin pahnan pienimmäisii, ni sääliks kävi ja neki sitte jäi...Niisku päätti ottaa tän hotellin haltuusa viime syksynä, Nestori edellisenä, samoin ku Pipsa-neiti, joka oli semmonen kymmensenttinen rääpäle siihe aikaa...
Tänä syksynä en halua hotellivieraita enkä olla synnytyssairaalana kissalle...
Täs kesän mittaa sain kahen vuoden palopuheitten jälkee ottaa kanoja...Serkulta sain kolme, niistä sitte selvis et kaks on kukkoja, Korkki ja Kaarle ja musta oli kana, Noki...no eihän Noki muninu ku se on pieni vielä, jotes haettii kaks teharia, Laalaa ja Pullukka...ne munii jokapäivä...
Toiselta ystävältä ostin kaks mustaa kanaa, vaan eihän nekää viel muni, pieniä siis vielä...ne on siis Viiru ja Cheke....
Pesonen mainitsee tasan toistuvasti, et jossain mättää kun kanoja on viis ja munia päiväs kaks...se ei ees ite syö niitä....pöljä
Noh, mutta tähän päivään...
Eilen illal loikoilin lattial vennin kans yökkäreissä ja Pesonen heitti, et mitäs mustä pötkylä...
Mie siltä että: ai kumpaas tarkotat minuu vai Vennii...
Se nauro.....mie en
Illemmalla tuli meiän Erkko käväsemää ja sano: Kylläpäs musta tynnyri heiluttaa häntää...
Tänää mie päätin et myö Vennin kans tehää kävelylenkki, jos myö vaik löyettäis se kadonnu vyötärö....loppuu noi tynnyri ja pötköpuheet...
Kaikki meniki hyvin nii kauan ku tien poskes oli rivis kakstoist valkost "dinosauruksen munaa" , niit heinäjuttui muovissa...Venni järkytty ja halus kotii... se on niin herkkä toi meiän Venni..
Viimeses mutkas ennen pihaa kuulu helvetillinen kaakatus ja meteli...hetken mietin, ennenks tajusin et se tuli meäin pihalt...aattelin et eilinen toistu...mut onneks sentäs ei...
tässä kopio eilisestä päivityksestä, niin pääsee vähän jyvälle miks moiset juolahti mielee:

 maalailin takapihalla keinua...venni torkutteli auringossa...kanat pyöri siinä...ja mie maalasin ja maalasin ja oli vähä hikiki, muttei se haitannu...mut yks kaks, minuu alko haittaamaa hiljasuus...ja mie katoin et venni joo nukkuu, ja lähin kattomaa mitä kanat puuhaa...
ei näkyny...
menin etupihalle ja katoin et portti on avautunu ja seittemän töhöpyrstöö astelee hissunkissun portille...ja kaippa ne ois ruvennu liikenteen laskijoiks tai lähteny lenkille...en tiiä, mut mulle tuli kiire kyllä....eikun portti kiinni, mut siin vaihees ne oliki jo ehtiny ylittää aidan toisest kohtaa...siellä me sitten pusikossa kirmailtiin enneks kaikki oli pihalla taas...paitsi mie, joka kiipesin aidan yli, jäin toisesta jalasta kiinni aitaa ja toisen olin ehtiny laskee maahan ja siellä se kroksi tarttu joko naulaa taikka sitte johoki terävää juurakkoo... mietin siinä että nyt vois se pesonen olla kotona vaik nauraiski, kun en millää meinannu irti päästä...
mie alan ehkä nyt vaik lukemaa kirjaa...siin ei voi sattua mitää