Markkinoita ja kyldyyriä...

 

Viikko on koht taas vierähtäny ja elokuu on puoles...
Viime lauantain oli kaikenlaisii tapahtumii vähä siel sun tääl ja myö sit käytii heti lauantaiaamust Jaalas markkinoil...
Aamusest näytti vähä sateiselt, mut myöhä herätää nii kukonpierun aikaa, et siihe aikaa oli se sää mitä hyväsä, ni se ei määrittele päivän säätä ollenkaa...

Mut markkinoille myö oltii jo edelliseen iltaan päätetty lähtee ja nii myö tehtii...
Mie vähä olin aatellu, et mentäis tol pesosen autol, mut siit on jostain syystä hauska olla min kyydis...
Se marmattaa min ajotyylist ku akat ainaki, mut silti siit on mukava istuskella siin ja katella maisemii...
Mie en aina ihan ymmärrä sen mielen liikkeit ollenkaa...

Jaalas oli mukavasti porukkaa liikkeel ja se paikka, Liikasenmäki, oli onnen omiaa tommoselle markkinatouhulle, ettei parempaa oo...
Tuli vähä semmonen vanhanaikanen olo, semmonen tosi vanhanaikanen...
Varsinki ku käytii syömäs rosvopaistii ja viereises kojus oli korumyyjäl oikee vanha posetiivi ja se alko veivaamaa sit...

Markkinoil oli äitee veljen vaimon ja veljenpoikien kans...
Nii, et kyl myö tuttuiki nähtii...
Pesonen kävi ostamas tutultaa jotain lihantynkää ja jostain kojust se osti oikein housut itellee...
Myö ku mennää jonnekki, ni myö kierrellää vähä itekseeki, eikä sillee koko ajan kylki kyles...
Mie pääsin sillai itekseni kans ostamaa housut...
Ostin oikein kivat norsuhousut ja näytin äitille niitä ylpeenä...
Se katto, ja huokas: Voi taivaan pyssyt...

En viittiny ottaa nokkaani, ku minust ne oli oikein hauskat kuitenki...

Yhelt vaatekojult ostin kivan puseron...

Kotoon kokeilin niit yht aikaa ja mie olin ostoksiini kovasti tyytyväinen ja sanoinki Pesoselle: Kato, eiks oo kivat...
Se tuijotti, ku lehmä uutta kuuta ja sano viimenää: Voisitsie mitenkää pitää niit eri aikaa?
Mie aattelin, ettei se kyl ymmärrä mitää, mut ku katoin tarkemmin ni kylhän ne yhes oli aikalailla ku yöpuku...

Sit myö mentii Verlaa keskiaikatapahtumaa, tai mitkä markkinat ne olikaa...
Joka vuos myö ollaa taiettu käyä siel ja täl kertaa siel oli tosi pajon kaikkee kivaa...
Parkkipaikal myö nähtii tuttu pariskunta  ja mentii sit niitten kans sinne juhlapaikalle...

Mie kiertelin  Maijan kans ja Pesonen Jimin...
Minust järjestely oli oikein mainio...

Oli kiva kierrellä kojuja ja katella kaikenlaisii käsityöihmeitä ja nahkoja ja mitä kaikkee siel olikaa...
Hauskin minust oli narrin esitys....
Semmost en ollu koskaa nähny ja se oli niin keskiaikaa sopiva ja hauska, et se on naurattanu myöhemminki, ku on aatellu...

Illemmal mie heitin Pesosen Kouvolaa, ku se meni iltaa istumaa ja sit mie mietin, et mitähän täs kotoon oikein keksin...
Mut ei min tarvinu keksiä mitää, ku Anna soitti...
Se oli sen kaverin mökillä Verlas ja sen Mitsu ei lähteny käyntii, et voisinkohan hakea?

Eihä siin, hyppäsin meiän rescue-autoo, Vojagerii jota veljein ilosesti voinakkeriks kutsuu ja päräytin mökille...
Osasin sinne hienosti, koska samaisest paikast meille tuli toi Nelli-kolli...

Myö sit Annan kans höpistii täs kotoon kaikenmaailman asioit ja pienempiiki asioit ja lopult mentii nukkumaa...

Sunnuntain mie vein Annan Kouvolaa ja samal reissul toin Pesosen kotii...
Äiti aina sanoo, et vie mennessäs ja tuo tullessas...
Tavaroitaha se tarkottaa, mut sopi kyl tähäki tilanteesee mokoma sanonta...

Arki on menny suijailles siel sun tääl ja Pesos-paralla se on menny töis...
Mut eilist iltaa mie olin oottanu kauan...
Tai oikeestaa en ihan eilist, mut sitä, et pääsen kattomaa yhen teatteri-esityksen...
Yks tuttu, Juha, on taitava kirjottaja ja se oli ohjannukki ton näytelmän, Tapahtui eräänä yönä...

Mie tykkään sen teksteistä ja noist esityksist, ku ne on erikoisii ja erikosis paikois ja erikoisee aikaa...
Eilen oli kenraaliharjotus ja koska meil tulee olemaa vähä ongelmii ajankäytön suhteen tulevina viikkoina, ni toi kenraaliesitys sattu ku nenä päähä, et päästii kattomaa toi mitä olin oottanu ku kuuta nousevaa...

Esitys alko kymmenelt illal ja myö haettii Anna mukaa ja sit oli Tomiki passis parkkipaikal ku mentii esityksee...
Kylmä oli, miten voi elokuun ilta ja yö ollakki niin kylmä .. samalla niin pimee ja lasisen kuulas...

Oli kylmä, mut silti esitys tempas mukaasa, nii et se kohmee olo unohtu mukavasti...
Hassu yhteesattuma oli, et esitys kerto autokorjaamost ja se esityksen paikka oli semmosen tallipaikan ees, ränsistyneen ja sekasenki, mis Pesonen ja Tomi on joskus ollu vuokral ja korjaillu siel omii autojaa...

Myö vietii myöhemmin  Anna kotii ja se sano, et ne menee viel Jonnen kans kattomaa Persedeitä, niit pyrstötähtii...
Mie sanoin Pesoselle, ku ajettii kotii, et ties vaik myökii nähtäis...

Yhes kohtaa mie katoin taivaalle siin ajaessain ja sanoin et, kato tuol on varmaa nyt semmonen tai sit toi on satelliitti...

Pesonen oli hetken hiljaa ja sano sit vähä sääliväl äänel: Se on kuule lentokone...

Kotii ku päästii ni paleli ku horkas, mut mieli oli hyvä...


Huomeen on lauantai ja Pesosel on menoo ja mie oon taas miettiny et mitähän sit keksis...
Aika paljo ois taas kaikenlaist, mut voi se olla niinki, et pidän ihan semmosen kotipäivän vaa, enkä singaha yhtää mihinkää...
Mut saas nähä, toi íhmisen mieli on niin muuttuvainen, ettei sit edelliseen päivään tiiä mist ittesä seuraavaan päivään löytää...