Vappua odotellessa

 

Vappuaaton aatto...
Sää näyttää perinteiseltä, eli harmaalta ja sateiselta... 
Ihan niiku minä muunaki juhlapäivänä tai sitä ennen tai sen jälkee tai niitten välillä...

Kanoille oon keittäny lämpösen ruuan sekä aamulla, että illalla, et ne sais kupuloisensa lämpöseks...
Pääsishän ne sisällekki suojaa, mut kun ne haluis vaan olla uljaita ja rohkeita ja uhmata säätä ja olla ulkona vaan... 
Ne uhmaa myös kohtaloa nimeltä Pesonen, koska ne munii ihan miten sattuu...
Onneks oon saanu pidettyy tän tiedon pois Pesosen päästä...
Eilen ei siis ollu munan munaa...
Tai sitte ne tekee jäynää ja piilottelee niitä... 
Ehkä ne kanamaisesti naureskelee, ku oon viikon etiskelly niitä sieltä ja täältä...

Eilinen päivä ei ollu parhaita minulkaa ja moniki asia harmitti...
Sit mie muistin et ystävä, Kati, tulee teelle ja kuinkas sattukaa semmonen  onnen kantamoinen, et iltapäiväkahvil oli keittiös tehneet munkkeja...
Ostin niitä muutaman teen kans ja kiirehin kotii...

Keittelin teetä ja sitten me höpöteltiin ja paranneltiin maailmaa...
Yks kaks se Kati sano minulle:Onks sinul talouspaperii?
Mie sanoin et ei, mut käyks vessapaperi ? Onks sinul nuha?
Ei, se sano, kun min pitää tyhjentää varvas...

Mie en sanonu mitää, ällistyin kyl ja mietin et mitähän hiivattii sen varpaas on...
Sitte se siinä nosti jalan tuolille ja otti sukan pois ja puristeli sitä varvasta...
Mie vaivihkaa sivistyneesti seurailin sitä varvasta ja mietin, et ompas oudon näkönen kynsi...
Mutten tietty kohteliaana sanonu mitää, ettei ois toinen loukkaantunu...
Mietin vaa et mitähän se siel puristaa...
Sit nauratti kamalasti ja se selitti, et oli satuttanu sen varpaasa ja kynnen alle oli sattunu, et sielt tulee verta...Mutkun ei oo aikaa mennä lääkärii...


Myö jauhettii kaikkee maailman asioit ja ihmeit ja sit Pesonenki tuli kotii ja ajautu meiän kans jaarittelemaa...
Mie olin kovasti ilonen, ku se tuli, koska se toi nenäsumutetta, ku minul on taas flunssa...
Myö oltii ku parantolas ainaki, Katil se varvas, minul flunssa ja Pesonen puhu olkapäästää, mikä on vuoden verran vaivannu...
 Mut meil oli mukavaa ja ilta oli jo melkein pimeenä, ku Kati lähti kotii...

Se Pesosen olkapää...
Se on tosiaa ollu vuoden kipeenä ja se on nukkunukki koht vuoden selkä minuu päin, ku ei voi olla sen olkasa päällä...
Sinänsä se ei oo haitannu, koska se kääriytyy ku toukka peiton alle ja sinne ei oo minul asiaa...
Oon välil yrittäny, mut ei siit mitää tuu...

Mut mie tilasin sille ajan semmoselle Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle tälle päivälle...
Siks  ei menny töihi tänää, vaa on tepastellu täs ja sekottanu min aamun ihan tyystin...

Viime viikonloppuna Pesonen hermostu, ku se yritti saaha minuu puhelimel kiinni...
Mie en oo tekniikan ihme, enkä pahemmin perusta mistää laitteista ja minul oli Pesosen vanha puhelin, mikä sano ittesä irti...
Pesonen jupis, ettet osaa vastata puhelimee, ni toin sulle tästä puhelimen, opettele käyttämää...pitäs olla niin helppo et siekii osaat...
Yritin sanoo, ettei vika ollu minus ku puhelimes, muttei se kuunnellu ollenkaa...

Ja se tyrkkäs minulle laatikon kätee ja siel oli ihan uusi puhelinlaite...

 Tiistaina menin Annan ja Hennan kans Kotkaa siihe hermoratajuttuu ja autos sanoin Annalle, et sain otettuu aika hyvii kuvii itestänikii sil puhelimel...
Anna kysy: Onks siinä ne semmoset asetukset, mitkä korjaa kaikkee ihon juttuja ja pehmentää naamaa...

Minuu otti päähä...
Olin luullu et oonpas sitteki kohtuullisesti säilyny...

Tarkistin asian kotona ja vilkasin peilii...

Joo...on siinä puhelimen kameras semmoset pehmentävät asetukset...

Tänää pitää mennä kauppaa ja ostaa jotain kivaa vappujuttua...
Riikka ja Sisu tulee tänne viikonlopuks ...
Mut ton peilii vilkasun jälkee ymmärsin, et vappunaamarii mie en ainakaa tartte...
Mut voishan sit vaikka serpenttiinii edes....