Kevät keikkuen tulevi...

 

Ku toi lumi alko sulamaa, ni mie sanoin Pesoselle, et meiän elektroniikka alkaa paljastua samaa tahtii ku lumi sulaa...
Meiän piha on ku menettetty Karjala, kaunis mut täynnä roinaa...
 
Tos pihal on kasa, mikä pitäis viiä pois ja sit on yks telkkari, mikä painaa ku synti ainaki...

Se telkkari oli Kouvolas ja mie sillo aikonaa halusin, et se tuuaa Selänpäähä...
Pesonen sano sillo, et tiiätsie kuinka paljo se painaa...ainaki seitkyt kiloo...
Ei mikää telkkari sillee paina, mie väitin ja sit myö se roudattii tänne...'

Ja ikävä se on myöntää, mut kyl se jumaliste paino varmaa sen, minkä Pesonen väitti...
Myö saatii se kahestaa hampaat irves raahattuu autoo ja autost pois ja sen jälkee minul oliki reisien pääl mustelmat, niiku ois traktori ajanu yi...

No, se telkkari nökötti tos nurkas ja se nökötti siin nii kauan ku mie itepäisesti...eiku itsenäisenä, kierittelin sen ens nojatuolii ja siit lattialle maton päälle ja sit hinasin ulos...
Ja siel se on nököttäny, ku emmie yksin jaksa sit nostaa...

Mutku siel on kaikkee roinaa muutenki...
Pesonen väitti et ne on min jätöksii, mut kyl se on ihan samanlain porsas ku miekii...
Mut jos nyt tänä keväänä sais ne tost vietyy pois...

Mie oon pienis eris haravoinu ja kanatki on päässy monena päivänä tillustelee tonne pihalle...
Mie ajattelin, ettei ne mee tonne ihan takapihalle, ku siel se lumi oli isompana kerroksena, mut eikös ne hyväkkäät hinannu ittesä sinne ja hyvää vauhtii tielle...
Mie olin ajatellu, et talven aikana ne unohtaa sinnepäin suuntautuneet ajatukset...
Väärin luulin... 

Kissat on jotenki hassuja, kai toi kevät niihiki vaikuttaa, vaik ne onki kaikki leikattu...
Pipsa varsinki on sekasin ku seinäkello...
Sen kilahus kellona ylti siihen suorituksee, et yhtenä yönä heräsin lämpösee tunteesee nilkoissa...
Ensin jähmetyin ja sitte oli pakko tunnustaa tosiasiat itellee ja hylätä peitto lakanoinee vessaa ja tunkea patjan ja aluslakanan päälle tyynyliinoja...

Toivoin ettei Pesonen ois heränny, mut heräshän se ihmettelemää et mitäs nyt...
Mietin miten pääsisin sanomasta totuutta, mut pakko oli...
Pipsa pissas sänkyy...

Yö oli inhottava ja kylmä, koska minul oli vaan viltti peittona...
Seuraava päivä meni pyykin pesussa, mut toisaalta se ei harmittanu, koska oisin joka tapaukses pessy petivehkeet, ku meil oli se oksatautiki ollu...
Petauspatja oli kehnompi pestä, mut sain sen kuitenki putsattuu...

Pyhästi päätin hijaa mielessäni, et kissat todellaki pysyy makkarista ulkona...
En viiti Pesoselle päätöstäni kertoo, ilkkuu vaan, et mitäs mie oon kokoajan sanonu...
Se koiranleuka...

Kevät on siinäki mieles edenny, et toi Venni, joka on kulkenu talven oranssin takkisa kans...kun sitä aina vaan on palellu, ni on nyt saanu kolttusa pois...
Se näyttää ihan alastomalta Hessu Hopolta, ja kyllähän sen järkiki tekee sen saman mielleyhtymän...

Vois täs vaihees ajatella, et Venni sentäs on ollu sievästi...
Vois vois...niin vois ajatella...
Venni, jonka pipos lukis: perässähiihtäjä...jos sil semmonen ois, ni tuli taas jälkijunassa...

Mut ehkä se oliki ovela veto...
Ja sen se teki tänää, kun min ajatukset oli muualla...
Kattelin telkkaria ja söin muutaman pienenpienen suklaamunan lasisesta kulhosta...
Niitä jäi varmaan ehkä viis...

Sit mie en ajatellu koko munia tai kulhoa...
Jossain vaihees muistin ne...
Mut eihä niit enää ollu... 
Ainoatakaan....

Meil on varmaan kakkakekkerit Vennin toimesta ens yönä... 
Ainoo lohtu et toivottavasti kiekurat tulee niissä päällysteissä sievästi pakattuina... koska villi veikkaus on et se söi nekin...

Taian mennä viemää kanoille ruuat...sit voisin pestä ne kengät, joil tallasin aamul kanankakkaa...
Ja sit meen nukkumaa...toivottavasti kuivaa sänkyy....


                                              

Talvella takissa...keväällä turkissa