Se talo siinä mutkassa...

 

 Viikko se on taas vierähtäny kun siivillä ainaki...
Mitää jäkevää en saanu aikaa, paitsi käytyy siel magneettikuvaputkessa.
Pesonen on ollu pitkii päivii töis, ku matkatki on vieny suuntaasa oman osuutesa...
Edellee ootan sitä kevään lämpöä ja ettei töihin lähties tarvi vetää kaulahuivii ja lapasii, ettei palelis...

Perjantaina tuttuu tapaa Riikka ja Sisu tuli yökyläilee ja lauantaina sitte Anna ja Hennaki ilmaantu paikalle.
Erkkoo näin jo perjantaina, ku se haki minut töistä ja vei Kouvolaa.
Pesonen oli töis minun autol ja mie en sen Mitsulla uskaltanu lähtee,ku en ollu varma toimiikse.
 Mitsulla oon uskaltautunu viemää toho omalle kierrätyspisteelle kissanruokapurkkeja ja pientä metalliromua... 
Tost kylält ei oo pitkä matka patikoida, jos auto jää tienposkee..
Elämä on ollu rutiinia...ja vaik Erkko on sanonu joskus, et rutiinit luo turvallisuutta, ni kyl ne vaan tylsyyttäki nostattaa...

Riikka ja Sisu lähti tänää jo puolenpäivän jälkee, ja myö jäätii nököttämää kahestaa. 
Oltii sovittu yks kyläreissu jo viikolla ja mie loikoilin sohvalla ja surffailin tavis-tv-kanavilla, koska ei meil muitakaa oo...
Lötköttelin ja oottelin et Pesonen tulee alas sanomaa: No mennääkö jo???

Sit mie kuulinki sen askeleet...
Katoin ovelle ja sitä kovasti nauratti...
En sanonu mitää...ootin vaa et mikäs nyt on...

-Sulle tulee vieras kuuelta...
-Ai kuka...

Se läpytteli kättää edessää niiku tukiviittomil viitotaa: SIKA...
Mie mietin hetken, et kuka sika ja sit tajusin, etten sille oo sitä viittomaa opettanu, ku tollon ja kahvin vaa...

-No siis kuka tulee?? Voitko nyt sanoa??

Sitä nauratti edellee...
Minuu tommonen alko kiukuttamaa...
-Voitko nyt sanoa????????
-Se taloustutkimusmies...

Ja se nauro aina enemmän...

-MITÄ HITTOA TARKOTAT??? MIKS SE TULEE???? MIST TOLLASEN KEKSIT??? 
- No se soitti minulle ja sano et...mitenkäs...kun pitäis...ja oon teil käyny ...ja jos mitenkää sopis...,,,ja sit mie sanoin et juu, tänää kello 18 sopii tulla....ja se sano et, hän tulee sillon...kysy vielä et: Nii sehän on se talo siinä mutkassa ...

Mie olin niin äkämystyny siin vaihees, et en saanu ees kunnolla sanaa suusta....
Ja se Pesonen kehtas jatkaa: Mie niin aattelin, et ku sie et oo saanu sit suklaalevyy, niiku mie, ni jos sie nyt saisit palkaks....
- Ai jumaliste...saa antaa kaks suklaalevyy kyllä, kyniähä meil on onkii, et voitas kauppa perustaa ja ois minul ollu sunnuntai-illalle muutakin, ku joku tutkimus...

Samal ku kiukkusin, ni puin päälle, et päästii käymää se sovittu meno...

Tultiihan myö takasinki...
Ajallaa tultiinki ... ja Pesonen vääräleuka, kiipes yläkertaa ja könötti siel nii kauan et haastattelu oli ohi...
Ja sainko mie suklaalevyn?
No en....
Mie sain persilijan siemenii pikku pussin ja sen samperin kynän...

Mut kun Pesonen laskeutu ylhäsestä yksinäisyydestää, ni sanoin sille maireesti:
Se tulee seuraavaks sinuu kattomaa...
-Miten nii?

Ja mie hymyilin aina vaan maireenmakeemmin: 
Koska se sano niin ... Takuusti just, kun tulee vuos teiän viimesest kohtaamisest, nii et ala vaan selata kalenterii ...