Tiistaina, armon vuonna 2016...

 

Eilen piti olla säätiedotuksen mukaa viis senttii lunta maassa... Ei ollu...
Mut yöllä sato ja tuuli vimmatusti...
Jossain vaihees aamuyötä heräsin ku tuuli paiskas ikkunan auki... Ollaa pidetty sit vähä raollaa, et tulis vilposempaa ilmaa, kun totuttii talven aikana tähän arktisee kylmyytee...

Rämmin sulkemaa sen ja katoin samal et vettä tulee, eikä lunta ollenkaa...
Huomasin kans, et kurkku tuntu kurjalta...

No aamusella Pesonen lähti töihin, Bella Bravalla, kun sen autot nyt vaan ei toiminu...
Ja  mie mietin, et missäs on sadetakki taikka sateenvarjo, saappaat kyl tiesin mis ne on...
En löytäny kumpaakaa, mut onneks ei satanu ku punasissa saappaissani köpöttelin peltojen yli töihin...

Opiston pihalla oli lätäkköjä, ni sain tallusteltuu saappaisii tarttuneet savet pois, etten jättäny mutajälkiä ympäri opistoa...
En katellu ympärilleni, et seurasko joku opiskelija ikkunastaa, et mitä toi eukko lätäkössä melskaa...
Mut kylmä oli ja märkää... 
Välillä aurinko teki ilkikurisii tepposii ja tuli esille ja sitte pilvet nappas etee ja se tuuli... se tuuli ei levänny koko päivänä...

Lähin töist hyvis ajoin ja ajattelin et meen käymää äitillä, mikäli auto lähtee käyntii...
Onnistuin sahaamaa sen hurisemaa ja ajelin äitille...
Ajattelin, että sillä on vamasti kahvin kanssa pullaakin...
Juotiin kahveet ja haasteltiin, ja sit mie aloin lähtemää kotii takas...
 
Pesonen tuli vast myöhää kotii ja se tuliki sitte sen aarteella... 
Myö nelisen vuotta sitte ostettii semmonen lava-auto, Silverado ja se on ollu ajos mite millonki...vointisa mukaa...
Se on Pesosen aarre...
Kissankulta Mitsu nökötti pihalla...

Pesonen oli väsyksis ja istuskeli tos keittiös... 
Se ehotteli syömistä ja sanoin sille, et mie en voi enää syyä ku kello on yli kaheksan...
Miten nii, se kysy ja sit se jatko: et kai sie huomenna tarvi autoa?
Jos minul ois ollu ruokaa suussa, ni oisin vetäny väärää kurkkuu, ku muistin , et joo, kyl mie tarvin...
Ku minul on tänää terkkulas verikokeet ja siks en voinu syyä illalla enkä aamukahvii ees nyt aamulla...

Ja sit pitää viel Kotkaaki ajella saamaa morsetusta ranteesee, ku ne tekee sen hermoratajutun...
Noh, kiivaan mietinnän jälkee päätettii, et koitan rumputtaa ton sinisen salaman käyntii ja lähen sillä hakemaa Bella Bravan ja jätän Mitsun sitte Kouvolaa...

Mie mietin hortees koko yön,  et mite hemmetis tää päivä tulee menemää...
Kellon soides olin niin väsyny kaikest pohdinnast, etten ois millää jaksanu herätä...
Onneks pääsee kahville... raahauduin alas ja laitoin kahvit....
Oottelin ja menin jo ottamaa, ku älysin, et ehän mie voikkaa juua...ja nälkäki kurni mahassa...

Min mieliala ei noista huomioista kohonnu ollenkaa ja eikä se kohonnu edelleekää, ku huomasin et taas sataa...

Minuu ei nyt huvittais ollenkaa pukee ja lähtee kokeilee pääsenks mie minne asti vai pääsenkö ollenkaa minnekkää...
Mie voisin nyt vaihtaa paikkaa Vennin kans ja mennä toho tuolille peiton alle nukkumaa vaan...
Mut pakko sanoo, niiku Uuno Turhapuro: Ei auta, ei auta...

Töitä on enää viitisen viikoa, niistäki viikoist suurin osa on tynkäviikkoja, ku mulla on tunteja jemmassa...
Toi ajatus kyl auttaa jaksamaa, kun sen oikein oivaltaa...

                                                        Pellon poikki oikasee kivasti
 

 
 

                                         Sen viitisen viikkoo, sen viitisen viikkoo enää...

                                   Tää onhan Vennin elämää, ei enempää ei vähempää...