Vappua odotellessa

 

Vappuaaton aatto...
Sää näyttää perinteiseltä, eli harmaalta ja sateiselta... 
Ihan niiku minä muunaki juhlapäivänä tai sitä ennen tai sen jälkee tai niitten välillä...

Kanoille oon keittäny lämpösen ruuan sekä aamulla, että illalla, et ne sais kupuloisensa lämpöseks...
Pääsishän ne sisällekki suojaa, mut kun ne haluis vaan olla uljaita ja rohkeita ja uhmata säätä ja olla ulkona vaan... 
Ne uhmaa myös kohtaloa nimeltä Pesonen, koska ne munii ihan miten sattuu...
Onneks oon saanu pidettyy tän tiedon pois Pesosen päästä...
Eilen ei siis ollu munan munaa...
Tai sitte ne tekee jäynää ja piilottelee niitä... 
Ehkä ne kanamaisesti naureskelee, ku oon viikon etiskelly niitä sieltä ja täältä...

Eilinen päivä ei ollu parhaita minulkaa ja moniki asia harmitti...
Sit mie muistin et ystävä, Kati, tulee teelle ja kuinkas sattukaa semmonen  onnen kantamoinen, et iltapäiväkahvil oli keittiös tehneet munkkeja...
Ostin niitä muutaman teen kans ja kiirehin kotii...

Keittelin teetä ja sitten me höpöteltiin ja paranneltiin maailmaa...
Yks kaks se Kati sano minulle:Onks sinul talouspaperii?
Mie sanoin et ei, mut käyks vessapaperi ? Onks sinul nuha?
Ei, se sano, kun min pitää tyhjentää varvas...

Mie en sanonu mitää, ällistyin kyl ja mietin et mitähän hiivattii sen varpaas on...
Sitte se siinä nosti jalan tuolille ja otti sukan pois ja puristeli sitä varvasta...
Mie vaivihkaa sivistyneesti seurailin sitä varvasta ja mietin, et ompas oudon näkönen kynsi...
Mutten tietty kohteliaana sanonu mitää, ettei ois toinen loukkaantunu...
Mietin vaa et mitähän se siel puristaa...
Sit nauratti kamalasti ja se selitti, et oli satuttanu sen varpaasa ja kynnen alle oli sattunu, et sielt tulee verta...Mutkun ei oo aikaa mennä lääkärii...


Myö jauhettii kaikkee maailman asioit ja ihmeit ja sit Pesonenki tuli kotii ja ajautu meiän kans jaarittelemaa...
Mie olin kovasti ilonen, ku se tuli, koska se toi nenäsumutetta, ku minul on taas flunssa...
Myö oltii ku parantolas ainaki, Katil se varvas, minul flunssa ja Pesonen puhu olkapäästää, mikä on vuoden verran vaivannu...
 Mut meil oli mukavaa ja ilta oli jo melkein pimeenä, ku Kati lähti kotii...

Se Pesosen olkapää...
Se on tosiaa ollu vuoden kipeenä ja se on nukkunukki koht vuoden selkä minuu päin, ku ei voi olla sen olkasa päällä...
Sinänsä se ei oo haitannu, koska se kääriytyy ku toukka peiton alle ja sinne ei oo minul asiaa...
Oon välil yrittäny, mut ei siit mitää tuu...

Mut mie tilasin sille ajan semmoselle Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle tälle päivälle...
Siks  ei menny töihi tänää, vaa on tepastellu täs ja sekottanu min aamun ihan tyystin...

Viime viikonloppuna Pesonen hermostu, ku se yritti saaha minuu puhelimel kiinni...
Mie en oo tekniikan ihme, enkä pahemmin perusta mistää laitteista ja minul oli Pesosen vanha puhelin, mikä sano ittesä irti...
Pesonen jupis, ettet osaa vastata puhelimee, ni toin sulle tästä puhelimen, opettele käyttämää...pitäs olla niin helppo et siekii osaat...
Yritin sanoo, ettei vika ollu minus ku puhelimes, muttei se kuunnellu ollenkaa...

Ja se tyrkkäs minulle laatikon kätee ja siel oli ihan uusi puhelinlaite...

 Tiistaina menin Annan ja Hennan kans Kotkaa siihe hermoratajuttuu ja autos sanoin Annalle, et sain otettuu aika hyvii kuvii itestänikii sil puhelimel...
Anna kysy: Onks siinä ne semmoset asetukset, mitkä korjaa kaikkee ihon juttuja ja pehmentää naamaa...

Minuu otti päähä...
Olin luullu et oonpas sitteki kohtuullisesti säilyny...

Tarkistin asian kotona ja vilkasin peilii...

Joo...on siinä puhelimen kameras semmoset pehmentävät asetukset...

Tänää pitää mennä kauppaa ja ostaa jotain kivaa vappujuttua...
Riikka ja Sisu tulee tänne viikonlopuks ...
Mut ton peilii vilkasun jälkee ymmärsin, et vappunaamarii mie en ainakaa tartte...
Mut voishan sit vaikka serpenttiinii edes.... 


                                                       

                                             

 
 
 
 


 


 

Tiistaina, armon vuonna 2016...

 

Eilen piti olla säätiedotuksen mukaa viis senttii lunta maassa... Ei ollu...
Mut yöllä sato ja tuuli vimmatusti...
Jossain vaihees aamuyötä heräsin ku tuuli paiskas ikkunan auki... Ollaa pidetty sit vähä raollaa, et tulis vilposempaa ilmaa, kun totuttii talven aikana tähän arktisee kylmyytee...

Rämmin sulkemaa sen ja katoin samal et vettä tulee, eikä lunta ollenkaa...
Huomasin kans, et kurkku tuntu kurjalta...

No aamusella Pesonen lähti töihin, Bella Bravalla, kun sen autot nyt vaan ei toiminu...
Ja  mie mietin, et missäs on sadetakki taikka sateenvarjo, saappaat kyl tiesin mis ne on...
En löytäny kumpaakaa, mut onneks ei satanu ku punasissa saappaissani köpöttelin peltojen yli töihin...

Opiston pihalla oli lätäkköjä, ni sain tallusteltuu saappaisii tarttuneet savet pois, etten jättäny mutajälkiä ympäri opistoa...
En katellu ympärilleni, et seurasko joku opiskelija ikkunastaa, et mitä toi eukko lätäkössä melskaa...
Mut kylmä oli ja märkää... 
Välillä aurinko teki ilkikurisii tepposii ja tuli esille ja sitte pilvet nappas etee ja se tuuli... se tuuli ei levänny koko päivänä...

Lähin töist hyvis ajoin ja ajattelin et meen käymää äitillä, mikäli auto lähtee käyntii...
Onnistuin sahaamaa sen hurisemaa ja ajelin äitille...
Ajattelin, että sillä on vamasti kahvin kanssa pullaakin...
Juotiin kahveet ja haasteltiin, ja sit mie aloin lähtemää kotii takas...
 
Pesonen tuli vast myöhää kotii ja se tuliki sitte sen aarteella... 
Myö nelisen vuotta sitte ostettii semmonen lava-auto, Silverado ja se on ollu ajos mite millonki...vointisa mukaa...
Se on Pesosen aarre...
Kissankulta Mitsu nökötti pihalla...

Pesonen oli väsyksis ja istuskeli tos keittiös... 
Se ehotteli syömistä ja sanoin sille, et mie en voi enää syyä ku kello on yli kaheksan...
Miten nii, se kysy ja sit se jatko: et kai sie huomenna tarvi autoa?
Jos minul ois ollu ruokaa suussa, ni oisin vetäny väärää kurkkuu, ku muistin , et joo, kyl mie tarvin...
Ku minul on tänää terkkulas verikokeet ja siks en voinu syyä illalla enkä aamukahvii ees nyt aamulla...

Ja sit pitää viel Kotkaaki ajella saamaa morsetusta ranteesee, ku ne tekee sen hermoratajutun...
Noh, kiivaan mietinnän jälkee päätettii, et koitan rumputtaa ton sinisen salaman käyntii ja lähen sillä hakemaa Bella Bravan ja jätän Mitsun sitte Kouvolaa...

Mie mietin hortees koko yön,  et mite hemmetis tää päivä tulee menemää...
Kellon soides olin niin väsyny kaikest pohdinnast, etten ois millää jaksanu herätä...
Onneks pääsee kahville... raahauduin alas ja laitoin kahvit....
Oottelin ja menin jo ottamaa, ku älysin, et ehän mie voikkaa juua...ja nälkäki kurni mahassa...

Min mieliala ei noista huomioista kohonnu ollenkaa ja eikä se kohonnu edelleekää, ku huomasin et taas sataa...

Minuu ei nyt huvittais ollenkaa pukee ja lähtee kokeilee pääsenks mie minne asti vai pääsenkö ollenkaa minnekkää...
Mie voisin nyt vaihtaa paikkaa Vennin kans ja mennä toho tuolille peiton alle nukkumaa vaan...
Mut pakko sanoo, niiku Uuno Turhapuro: Ei auta, ei auta...

Töitä on enää viitisen viikoa, niistäki viikoist suurin osa on tynkäviikkoja, ku mulla on tunteja jemmassa...
Toi ajatus kyl auttaa jaksamaa, kun sen oikein oivaltaa...

                                                        Pellon poikki oikasee kivasti
 

 
 

                                         Sen viitisen viikkoo, sen viitisen viikkoo enää...

                                   Tää onhan Vennin elämää, ei enempää ei vähempää...     

 

 
 

Se talo siinä mutkassa...

 

 Viikko se on taas vierähtäny kun siivillä ainaki...
Mitää jäkevää en saanu aikaa, paitsi käytyy siel magneettikuvaputkessa.
Pesonen on ollu pitkii päivii töis, ku matkatki on vieny suuntaasa oman osuutesa...
Edellee ootan sitä kevään lämpöä ja ettei töihin lähties tarvi vetää kaulahuivii ja lapasii, ettei palelis...

Perjantaina tuttuu tapaa Riikka ja Sisu tuli yökyläilee ja lauantaina sitte Anna ja Hennaki ilmaantu paikalle.
Erkkoo näin jo perjantaina, ku se haki minut töistä ja vei Kouvolaa.
Pesonen oli töis minun autol ja mie en sen Mitsulla uskaltanu lähtee,ku en ollu varma toimiikse.
 Mitsulla oon uskaltautunu viemää toho omalle kierrätyspisteelle kissanruokapurkkeja ja pientä metalliromua... 
Tost kylält ei oo pitkä matka patikoida, jos auto jää tienposkee..
Elämä on ollu rutiinia...ja vaik Erkko on sanonu joskus, et rutiinit luo turvallisuutta, ni kyl ne vaan tylsyyttäki nostattaa...

Riikka ja Sisu lähti tänää jo puolenpäivän jälkee, ja myö jäätii nököttämää kahestaa. 
Oltii sovittu yks kyläreissu jo viikolla ja mie loikoilin sohvalla ja surffailin tavis-tv-kanavilla, koska ei meil muitakaa oo...
Lötköttelin ja oottelin et Pesonen tulee alas sanomaa: No mennääkö jo???

Sit mie kuulinki sen askeleet...
Katoin ovelle ja sitä kovasti nauratti...
En sanonu mitää...ootin vaa et mikäs nyt on...

-Sulle tulee vieras kuuelta...
-Ai kuka...

Se läpytteli kättää edessää niiku tukiviittomil viitotaa: SIKA...
Mie mietin hetken, et kuka sika ja sit tajusin, etten sille oo sitä viittomaa opettanu, ku tollon ja kahvin vaa...

-No siis kuka tulee?? Voitko nyt sanoa??

Sitä nauratti edellee...
Minuu tommonen alko kiukuttamaa...
-Voitko nyt sanoa????????
-Se taloustutkimusmies...

Ja se nauro aina enemmän...

-MITÄ HITTOA TARKOTAT??? MIKS SE TULEE???? MIST TOLLASEN KEKSIT??? 
- No se soitti minulle ja sano et...mitenkäs...kun pitäis...ja oon teil käyny ...ja jos mitenkää sopis...,,,ja sit mie sanoin et juu, tänää kello 18 sopii tulla....ja se sano et, hän tulee sillon...kysy vielä et: Nii sehän on se talo siinä mutkassa ...

Mie olin niin äkämystyny siin vaihees, et en saanu ees kunnolla sanaa suusta....
Ja se Pesonen kehtas jatkaa: Mie niin aattelin, et ku sie et oo saanu sit suklaalevyy, niiku mie, ni jos sie nyt saisit palkaks....
- Ai jumaliste...saa antaa kaks suklaalevyy kyllä, kyniähä meil on onkii, et voitas kauppa perustaa ja ois minul ollu sunnuntai-illalle muutakin, ku joku tutkimus...

Samal ku kiukkusin, ni puin päälle, et päästii käymää se sovittu meno...

Tultiihan myö takasinki...
Ajallaa tultiinki ... ja Pesonen vääräleuka, kiipes yläkertaa ja könötti siel nii kauan et haastattelu oli ohi...
Ja sainko mie suklaalevyn?
No en....
Mie sain persilijan siemenii pikku pussin ja sen samperin kynän...

Mut kun Pesonen laskeutu ylhäsestä yksinäisyydestää, ni sanoin sille maireesti:
Se tulee seuraavaks sinuu kattomaa...
-Miten nii?

Ja mie hymyilin aina vaan maireenmakeemmin: 
Koska se sano niin ... Takuusti just, kun tulee vuos teiän viimesest kohtaamisest, nii et ala vaan selata kalenterii ...

 
 
 
 
 

Sunnuntai

 

On taas menny aika ku siivillä...
No, töissä se hupenee parhaan osan päivästä ja illalla on aikas lorvimista vaan...
Ja semmosia juttuja mitkä nyt vaan on tehtävä...

Riikka ja Sisu on ollu meil useena viikonloppuna ja sillonki aika menee tosi nopsaa...
Ne kun lähtee pois, ni myö ollaa Pesosen kans ihan puulla päähän lyötyjä, ku tulee hiljasta ja olla nökötetää kahestaa...
Nyt viikonoppuna ne lähtiki jo eilen, ja myö vaan istuskeltii illal rappusil ja mie kuulin, ku Pesonen sano puhelimee, et myö täs vaan istutaa ja katellaa ku aurinko laskee...


Viime lauantaina oli Annaki ja se oli ihan hauskaa... 
Sunnuntaina myö tehtii pihajuttuja...
Tai Riikka ja Anna teki ja mie ja Sisu puuhastelttii suurin osa aikaa kiikussa eväitten kans...
Laitettii myö tulet palamaa ja aurinkoki paisto ja oli hiljasta...mitä nyt kanat potpotti ja linnut sirkutteli...
Pesonen oli korjaamas autoa ...

Myö ollaa lauantaiaamusin käyty kaupas...Sisu ja Pesonen ja mie...
Eilen myö mentii Hongkongii kattomaa oisko kanaverkkoo, muttei siel ollu...
Sisu äkkäs kivan vihreen lapion ja sit myö ostettii sille se lapio, ja pikkupikku ämpäri ja semmoset istutusvälineet...
Lidlissäki myö käytii samal reissul...
Myö Pesosen kans aina hajaanutaa kaupas...Se kattelee, mitä kattelee ja mie sit teen samaa...
Sisu oli min ja kärrien kans ja tasasin välinajoin se huuteli kovaa äänee: UKKI PESONEN!!! MIHIN MENIT!!!
Minuu nauratti... 

Sit soitti joku Pesoselle ja se sano, et ollaa kaupassa mut tullaa kyl kotii...
Se soittaja oli Henna...
Ja Pesonen sano minulle Lidlissä, et ota pullantekotarpeet, kun Henna hauaa leipoa pullaa...
No myö sitte Sisun kanssa mietittii, et mitä tarvii ja päädyttii et hiivaa ja jauhoo ja voita...
Kaikkee muuta onki kaapissa...

Ja sit myö eilen leivottii pullaa porukal ...ja se oli hauskaa...
Pesonenki sai seuraa ku Henkka, Hennan mies oli sen kans löpisemäs...

Ja sit ne kaikki lähti samaa aikaa ja nyö jäätii ku nallit kalliolle, eikä osattu tehä enää mitää...
Paitsi kateltii sitä auringonlaskua...

Viime keskiviikkona minul oli aika Kotkan sairaalaa tost min ranteest...
Ku se on temppuillu jo  monta vuotta ja terkkulan lääkäri sano, ettei tiiä mikä siin on ja laitto lähetteen Kotkaa...
Henna ja Anna lähti min kans, koska meillä kun yks menee ni ainaki toinen lähtee mukaa, ellei kaikki...
Mie olin ajatellu, et se tökkii tota rannetta ja antaa lääkkeet, mut se pistiki tutkimuksii lisää ja perjantaina yritin sit magneettikuvaa Kouvolaa, et katotaa noi niskat...
No miehä menin ja sain oikein tutkimushousutki jalkaa ja sit ne rupeski kyselee, et mitenkäs toi maha on kurottu kun siihe on tehty se mahaportti uusiks...
Sanoin etten tiiä yhtää, mut kai ois sanonu jos siel jotain klipsejä ois...
No ne passitti minut pois ja sano et selvittää asian ennenks kuvaa... et ens perjantaina yritetää uuestaa sitte...

Se lääkäri passitti myös sydämen rasitustestii...Sanoin että ei siinä ole vikaa, ku selässä ja niskoissa ja nyt tossa ranteessa ja se sano vaa,  et verikokeet kans...
Perhana...
Mie oon kuullu et nykysin on ylipainosii aliravittui ja hoikkia kolestroolikkoja...ja mie mietin, ettei nyt kunnian kukko laula, kun min syöminen ei oo sielt parhaast päästä...
Ajattelin parantaa tapani ennenks meen niihi kokeisii, jos sais ees vähä paremmat nootit sitte... 
Joten soittelen niitä aikoja ens viikolla vasta...

Mut joo...meiän Kotkan reissu oli kiva...
Myö käytii syömäs ja sit myö mietittii, et jossain kirpparil kans käyää...
Ei monel ku Henna on niin viimesillää raskaana, ettei se vaan poksaha reissun aikana...
Ja myö hokattii semmonen jättikirppis ja sinnehä myö vängättii...
Siel oli paljon kateltavaa eikä kukaa (Pesonen esimerkiks) ollu sanomas: Vieläks sie kierrät, ei tääl oo mitää, mie kiersin jo...
Mie sain sielt Pesoselle yhen jutun, jost se tuntu olevan mielissää ja Sisulle tennarit, jotka se ehkä laittaa päivänä eräänä kun on sellasel tuulel ...

Kanat on alkanu munimaa...
Jonain päivänä tulee ihan viis munaa ja toisinaa vaan pari, mut pääasia, et voin Pesoselle sanoo, et kyyyllä...munia tulee...
Yhtenä päivänä tuli minimuna, ja mietin et onkohan siin keltuaist, ja jos kana hautois, ni tulisko sieltä sormenpäänkokonen minitipu...
   

Tänä aamuna Pesonen vänkäs ylös seittemältä ja mie sit kans lähin kahvin keittoo...
Laitoin Venniä pissille ja kissoja ja huomasin et yöllä oli satanu...
Säätiedot oli luvannu jotain lumen tapasta, mut ilokseni huomasin, et vettä se on ollu ja ilma on raikas ja keväinen ja mietin et kyl tästäki taas mennää kesää kohti kova vauhtia...

Töitä enää jotain kuus viikkoo ja sit alkais kesä ....

minimuna ja kaverit

Sisun irvistävät tennarit

 

nyt tiiän mihin sairaalasta menee ne ah kauniit nukkuma-asut

Nestori pihalammella

kukkona mukatunkiolla, miksei kananaki

ens lauantaina tehään istutuksia

 

Kevät keikkuen tulevi...

 

Ku toi lumi alko sulamaa, ni mie sanoin Pesoselle, et meiän elektroniikka alkaa paljastua samaa tahtii ku lumi sulaa...
Meiän piha on ku menettetty Karjala, kaunis mut täynnä roinaa...
 
Tos pihal on kasa, mikä pitäis viiä pois ja sit on yks telkkari, mikä painaa ku synti ainaki...

Se telkkari oli Kouvolas ja mie sillo aikonaa halusin, et se tuuaa Selänpäähä...
Pesonen sano sillo, et tiiätsie kuinka paljo se painaa...ainaki seitkyt kiloo...
Ei mikää telkkari sillee paina, mie väitin ja sit myö se roudattii tänne...'

Ja ikävä se on myöntää, mut kyl se jumaliste paino varmaa sen, minkä Pesonen väitti...
Myö saatii se kahestaa hampaat irves raahattuu autoo ja autost pois ja sen jälkee minul oliki reisien pääl mustelmat, niiku ois traktori ajanu yi...

No, se telkkari nökötti tos nurkas ja se nökötti siin nii kauan ku mie itepäisesti...eiku itsenäisenä, kierittelin sen ens nojatuolii ja siit lattialle maton päälle ja sit hinasin ulos...
Ja siel se on nököttäny, ku emmie yksin jaksa sit nostaa...

Mutku siel on kaikkee roinaa muutenki...
Pesonen väitti et ne on min jätöksii, mut kyl se on ihan samanlain porsas ku miekii...
Mut jos nyt tänä keväänä sais ne tost vietyy pois...

Mie oon pienis eris haravoinu ja kanatki on päässy monena päivänä tillustelee tonne pihalle...
Mie ajattelin, ettei ne mee tonne ihan takapihalle, ku siel se lumi oli isompana kerroksena, mut eikös ne hyväkkäät hinannu ittesä sinne ja hyvää vauhtii tielle...
Mie olin ajatellu, et talven aikana ne unohtaa sinnepäin suuntautuneet ajatukset...
Väärin luulin... 

Kissat on jotenki hassuja, kai toi kevät niihiki vaikuttaa, vaik ne onki kaikki leikattu...
Pipsa varsinki on sekasin ku seinäkello...
Sen kilahus kellona ylti siihen suorituksee, et yhtenä yönä heräsin lämpösee tunteesee nilkoissa...
Ensin jähmetyin ja sitte oli pakko tunnustaa tosiasiat itellee ja hylätä peitto lakanoinee vessaa ja tunkea patjan ja aluslakanan päälle tyynyliinoja...

Toivoin ettei Pesonen ois heränny, mut heräshän se ihmettelemää et mitäs nyt...
Mietin miten pääsisin sanomasta totuutta, mut pakko oli...
Pipsa pissas sänkyy...

Yö oli inhottava ja kylmä, koska minul oli vaan viltti peittona...
Seuraava päivä meni pyykin pesussa, mut toisaalta se ei harmittanu, koska oisin joka tapaukses pessy petivehkeet, ku meil oli se oksatautiki ollu...
Petauspatja oli kehnompi pestä, mut sain sen kuitenki putsattuu...

Pyhästi päätin hijaa mielessäni, et kissat todellaki pysyy makkarista ulkona...
En viiti Pesoselle päätöstäni kertoo, ilkkuu vaan, et mitäs mie oon kokoajan sanonu...
Se koiranleuka...

Kevät on siinäki mieles edenny, et toi Venni, joka on kulkenu talven oranssin takkisa kans...kun sitä aina vaan on palellu, ni on nyt saanu kolttusa pois...
Se näyttää ihan alastomalta Hessu Hopolta, ja kyllähän sen järkiki tekee sen saman mielleyhtymän...

Vois täs vaihees ajatella, et Venni sentäs on ollu sievästi...
Vois vois...niin vois ajatella...
Venni, jonka pipos lukis: perässähiihtäjä...jos sil semmonen ois, ni tuli taas jälkijunassa...

Mut ehkä se oliki ovela veto...
Ja sen se teki tänää, kun min ajatukset oli muualla...
Kattelin telkkaria ja söin muutaman pienenpienen suklaamunan lasisesta kulhosta...
Niitä jäi varmaan ehkä viis...

Sit mie en ajatellu koko munia tai kulhoa...
Jossain vaihees muistin ne...
Mut eihä niit enää ollu... 
Ainoatakaan....

Meil on varmaan kakkakekkerit Vennin toimesta ens yönä... 
Ainoo lohtu et toivottavasti kiekurat tulee niissä päällysteissä sievästi pakattuina... koska villi veikkaus on et se söi nekin...

Taian mennä viemää kanoille ruuat...sit voisin pestä ne kengät, joil tallasin aamul kanankakkaa...
Ja sit meen nukkumaa...toivottavasti kuivaa sänkyy....


                                              

Talvella takissa...keväällä turkissa
                                     

 
 


 
 

Hississä...

 

Uuenvuuen aattona myö oltii Kotkan sairaalas...
Jukalta oli menny nilkka poikki ja se leikattii siel ja sitte sitä siirrettii toiselle osastolle...
Myö oltii oltu aika pitkää siel jo, ja oltii vähä väsyneit ja allapäinki, mie ja Pesonen ja Riikka...
Se osasto mihi oltii menos, oli siel ylhääl ja myö mentii hissil...
Siihe hissii kiirehti valkoses takis lääkäri...
Myö oltii niiku suomalaiset hissis on...hiljaa...
Se lääkäri tihrusti Pesosta ja sano: Sinul on maastohousut...
Pesonen siihe omaa tyyliisä, et joo, pitää olla...ollaa niin lähel rajaa, et ties vaik tulis hyökkäys...
No se on Pesosen vitsejä, se...
Olihan sil ne maastohousut, ne oli toppahousut ku oli kylmä...

No, se lääkäri suuttu ja muuttu tosi äkäsen oloseks ja tiuskas: Tiiätsie mitä mie tollasille kusipääkommenteille vastaan, sen et liian moni on Karjalan mäntyy pääsä lyöny...
Ja sillo avautu hissin ovet ja se marssi ulos...
Myö jäätii suu auki, et mitä oikein tapahtu...

Siit jäi paha maku, kun se reissu oli muutenkin sangen surullinen...

Se asia vaivas jonku aikaa, ja kylhä mie myönnän et tein siitä jonkusortin kirjeen palautteenaki...

Sit myö ei ajateltu asiaa...

Mut tänä aamuna, luin semmosen naisen päivityksen tuolt naamakirjast, et joku lääkäri oli ollu tosi törkeesti siel päivystykses ja etuillu ja kiukutellu suuree äänee...jase nainen oli laittanu nimenki siihe juttuusa...
No mie piruuttani googletin ja kappas vaan...sehän oli se, joka meillekki oli äkänen siel hissis...

Kattelin lisää ja sit mie aloin nauramaa...
Ku myöhä ei Pesosen kans harrasteta politiikkaa, paitsi sillee tot rahapolitiikkaa, et saahaaks mitä laskui maksettuu, ni eihä myö tunnistettu, et tää lääkäri on ollu ton vasemmalle kallistuneen puolueen joku edustaja ja aikonaa opiskelleena ollu yhen salasen poliisinki kätyri...

Mie soitin Pesoselle töihi ja sanoin: Muistatsie sen hissijutun sairaalas? 
Joo, se sano...
Sit mie kerroin tän mitä luin ja mitä yhistelin päässäni...
Mie sanoin et, nyt sie oot ylittäny ittes....se varmaa luuli et sie kettuilit sille tosissas ja et tunnistit miehen...
Pesonen alko nauramaa...ja se on yks maanantaiaamun ihmeist...

Voi toi politiikkakki saaha ihmisen hyvälle tuulelle, vaikkei siit mitää tiiä eikä ketää tunnista ....

 
 
 

Kevään kohinaa...

 

Pääsiäissunnuntai koitti ja aamu valkeni...
Mie raottelin silmiäni ja tunsin kauhuksein, et nyt ei oo ihan kaikki kohillaa...
Minun mahas kiers...ja kiers... ja kiers...
Mie mietin paikalleni jähmettyneenä, et meneehän tää ohi...ja jospas se on vaan jostain, mitä eilen söin...
Väänsin alakertaa ja laitoin kahvit ja kanoille aamupuurot, Vennille ruuan ja kissoille kans...
Ja sit mie palasin takas sänkyy...
Koska se olo ei menny ohi...

Pesonen kääns kylkee ja kysy et mikä on...
Minul on vähä huono olo...mie sanoin sille ja yritin jäystää leivänpalaa...
Miks sie syöt tota leipää, jos kerran oksettaa...
Ei minuu okseta ja mie ajattelen, et jos mahas on pöpö ni se tarttuu toho leipää...
Pesonen tuijotti hetken minuu ällistyneen olosena, ja sit se ei sanonu mitää...
Se lähti kahville ja kysy mennessää, et tuunks mie...
No en tuu, sain sanotuks ja sit se alko...
Kuuma, hiki, kalmankylmä, hiki, oksettavaa...tuskasaa...
Mie kieriskelin ja vääntelehin ...
Pesonen tuli takas ja sano, et mee oksentamaa...
Miehän sanoin, ettei okseta...kerkesin ähkästä ja sit minuu vietiiki...ja lujaa...

Ja mie oksensin...ja oksensin...mut se oli eräänlaist kevytoksennust, kun ei pönttöö tullu mitää...
Ei yhtää mitää...
Ku toi mahanportti on leikattu, ni kyl se niin on, et mikä menee alas ei koskaa enää tuu ylös...
Ajatus piristi minuu, kun kyyhötin siin vessan lattial ja ajattelin et nyt en ainakaa saa nestehukkaa...

Sunnuntai meni kehnosti sängyssä maaten...

Koitti maanantai...Viimenen vapaa...
Jos mie en oksannu sunnuntain, ni Pesonen sit senki eestä maanantain...
Ja mie en jaksanu tehä mitää..enkä mie pystyny syömääkää...
Myö vaan oltiin kalmankelmeitä ja toivottii ettei kukaa vaan tuu käymää...

Minul meni tos operaatios ja loppuvarmistuksis, ettei ketää tartuta koko viikko, ku aina vaan teki huonoo...
Pesonen meni töihin torstaina, kun sille terkkari sano et töihi vaan...
Oli kuulema puolee päivää ajatellu et taju lähtee, mut selvis se kuitenki päiväst...
Joskus aikonaa meil vieraili herra Noro ja se oli terveisiä suoraa kuumast paikast ja tää tauti oli jonkulainen astetta lievempi serkku...

Myö yritettii, aina ku vaan mahollist, ni mennä ees vähä ulos toho pihalle...
Ku just sunnuntaist alko toi aurinkoki viimenää paistamaa...
Tiistain, myö ajateltii, et jos grillattais makkarat ees kevään kunniaks...
Yks kummallekki...
Onks meil ees grillii, kysy Pesonen...
On on, mie sanoin...ja laahustin ettimää...

Toin sen etupihalle ja Pesonen tuli rapulle...
Se alko nauramaa...

Minul oli väsy ja hiki ja tuskanenki olo ja suutuin...
Ihan turha nauraa siinä, tää on ihan hyvä grilli, makso vaan viis euroo ja kyl siihe kaks makkaraa mahtuu ihan hienosti...sitäpaitsi se isompi oli jäätyny maahan kiinni....
Pesonen nauro kaksinverroin ja sano et...joo, kokeileppas nyt sit laittaa siihen tulet...

Kokeilin, ja vähä huonosti se pelas, mut saatii myö ne kaks makkaraa paistettuu...
Pesonen sai syötyy puolikkaan ja mie sentäs kokonaisen...
Muuta myö ei sit sinäpäivänä syötykkää, mut onpahan grillikausi avattu...

Eilen soitteli Riikka ja sano et sil on poskiontelotulehus... 
Mie sanoin et tuun käymää...Olin laskenu etten eilen enää ollu kävelevä tartuttaja...
Sit soitti Anna, ku olin Riikalla, et auton vikalista on kolme sivuu ja katsastukses meni jarruputki poikki, ja se vie auton Erkolle ja Erkko tuo sen sit kotii...
Sanoin et heh heh, kun minulle tuli mielee se min volkkarin katsastus...
Katsastuspoika tuli ja sano: Kävi nyt niin, et kytkin painu pohjaa, eikä nouse ylös...
Sillo myö oltii katsastamas Erkon, Siinan ja Annan kans sitä  volkkarin kotteroo...
Katsastuksen pihalt meiät haki veljein Markku Fiat Unollaa...
Sinne myö ahtauduttii kaikki, mut hätä ei lue lakia, sillo oli pirummoinen pakkanen...
Ku myö tehää kaikkee aina yhes...
Annan Jonne kerran oli Annalle sanonu: Mie en ymmärrä, ku työ ette vissii kauppaakkaa osaa mennä yksin...
...Tulkaa Selänpäähä, myö haetaa Sisu ja ollaa siel, mie sanoin Annalle...

Illasta sit tupsahti myös Erkko, Siina, Ikka, Jessi ja Anna pyörähtämää...
Riikka ja Sisu jäi yöks ja kohta myö lähetää Jaalan kauppaa, Sisu, ukki Pesonen ja mie...Riikka myö jätetää nukkumaa...

Ja sit myö tehää pihahommeleita ja korjaillaa kaikkee...kun on tulos oikee kunnon kevätpäiväki ...