Semmosta

 

Viime viikko oli aika repaleinen.
Tiistain kävin äitin kans Jaalas ja keskiviikkoon tuli Kati teelle.
Se on kumma juttu, et vaik tulee kuin semmonen ystävä, jost tietää, ettei se tosiaan kato nurkkia, eikä laske mitä on tarjolla, ni sitä kuitenki tekee kaikein nii hyvin ku vaa pystyy.

Mie olin luvannu tehä kääretortun ja väkersin sen aamusella ja muutaman croisantin juustol täytettynä suolaseks siihe lisäks.
Ja katoin pöydän tosi ajois, ettei vaan tuu kiire.
Ja imuroin ja lämmitin ja vaikka ja mitä.

Meit nauratti, ku puhuttii justiisa tost hulluudest, et kumpikaa ei kato mitää tommosii juttui, ku menee kyläilee.
Kati ei ees muistanu koko kääretorttukeskusteluu.
Se meiän aika menee siihe höpötyksee ja teen hörppimisee.

Torstain Pesosel oli vapaa, ku sil oli Kouvolas tärkee juttu keskel päivää.
Yritin sanoo sille, et menisin samal kyydil isolle kirpparille kattelemaa, mut se kurvas suoraa Valkealan kirppikselle.
Kierreltii siel jonku aikaa ja sit suunnattii Kouvolaa.
Kello oli jo sen verran paljon, ettei se ennättäny viiä minuu mihikää, ni soitin Riikalle, et onkse kotoon ja voinko mennä sinne kahville.
Olihan ne koko perhe kotosal ja mie vänkäsin sinne.

Aikani oottelin ja sit Pesonen soittiki, et tulee hakemaa.
Minul on toi vojakkeri menny huonoo kuntoo ja pitkän mietinnän jälkee päätettii, ettei ruveta sit enää korjailee.
Funtsittii, et hommataa joku halpa auto, ja jossain vaihees mietitää, mite taas automaailmas edetää.
Jotes käytii yhest pienest autoliikkeest ostamas vanha Skoda.

Vojakkerin jälkee sil ajaminen on sekä ahistavaa ja helpottavaa samal.
Ahistavaa, ku on tottunu väljii sisätiloihi, mut helpottavaa, ku ei mee bensaa norona.
Skoda ei tosiaankaa oo niityn kaunein kukkanen, mut kyl sil nyt kulkee paikast A paikkaa B.

Torstai meni siin ja illal alettii kattelee telkkarii.
Pesonen alko olee jo kohtuullises hortees unen rajamailla, ku sen puhelin soi.
Se oli tilannu yhen painavan kaapin ja kuljetusliikkeen mies soitti, et oottaa portil, mitäs tehää.
Eiku päälle ja pihalle autoi siirtämää, et sen kaapin sai kärrättyy toho pihalle.
Mie veikkaan, et kuskin käsitys yksinkertasist maalaisist jotenki vahvistu, ku Pesonen oli unenpöpperös tavallistaki pöhkömpi ja mie en ennättäny ku vetää hupparin min kotipuvun päälle.
Sen minkä sain Marjalta. 
Fleeceä, lämmin ja pantteripilkkunen. 
Ja punaset croksit.
Onneks oli pimeetä, ni en usko et se valos meit ikinä tunnistaa.

Koska minul on nyt auto, mikä pysyy tiellä, ku siin on oikein nastarenkaat, ni kysyin perjantai-aamuna Hennalta, lähteekse käymää min kans Tokmannil ja Lidlis Kuusaal.
Joo, se sano ja mie tein aamuhommat kotoon ja lähin hakee Hennaa.

Niitten pihal oottelin aikani ja sit Henna tuliki ja oli pahoillaa ku se oli hukannu pankkikortin.
Tai niin se luuli.
Välillä se soitti Henkalle, et katotko sieltä ja sieltä muttei sit löytyny.
Mie koitin lohuttaa, et kyllä se löytyy ja tos ois toi pastasihti, mitä sie toivoit minult.
Ku on niil omaki, mut jostain ihmeenkumman syystä se tykästy min pastasihtii.
Se on vissii se raskaus, mikä sen aivotoiminnan ja mielihalut sekottaa.

Reissun aikaan pankkikorttiki löyty Hennan omast rahapussist ja meiän kurvailut meni juur niiku oltii aateltu. 
Paitsi et ku ajettii Kuusaan Lidlin pihaa, ni tajuttii, ettei myö päästä sinne, ku se kauppa oli remontis.
Turvauduttii varasuunnitelmaa B ja mentii toisee kauppaa sitte vaan.

Illal Pesonen raahas kaverisa Jonin kans kaapin yläkertaa. Mie pysyin suosiol pois tieltä kokonaa.

Lauantain, eli eilen, Pesonen lähti omille retkillee ja mie aattelin et käyn kyl Kouvolas Lidlis, ku se edellinen reissu meni silt osin mynkää.
Siel oli muutama semmonen juttu, mitä mie halusin ja laittelin taas Hennalle, et meen käymää, ja koppaanko sen Voikkaalta kyytii.
Juu, se laitto ja taas otettii uusinta perjantaist.
Paitsi et Hennal oli pankkikortti talles ja Kouvolan Lidli oli auki.
Samal otettii Riikalle yks ostos ja vietii niille ja jämähettii kahville, vaik oltii mietitty, et nyt ei kyl jäähä, ku on mukamas paljon hommia ja kiire.

Sitte ku lähettii, ni ajettii viel Voikkaan kauppaa, ku lidlistä ei saatukkaa ihan kaikkee.

Edelliseen päivää Henkka oli keittäny riisii.
Kattilallisen, 3 litraa ja Hennan kans mietittii, et mitä siit määräst vois tehä.
Päädyttii kaalilaatikkoo ja jauhelihapiirakkaa.
Ja osa aineksist piti hakee siit Voikkaalt.

Hennahan oottaa vauvaa ja sil on sen takii ollu ihan mahottomii migreenikohtauksii.
Siks mie koitan kysellä, millo se kykenee lähtee min kans, ettei sille tulis sit kohtaus ajaes ja sit kävis onnettomuutta.

Täl reissul ei tullu migreenii, ei ees pientä päänsärkyy.
Ja melkein selvittii pois, muttei ihan kuitenkaa.
Viimeses kaupas Hennaparkaa alko oksettamaa, ja se pysty pidättämää autoo asti.
Hetken istuttuaa se sano naama melkein rairuohon vihreenä, et pysäytä ja  nii mie koitin nopeesti ajaa lumikinoksen vieree.
Aika rutiinil se avas oven, kurkotteli oksennukset ulos ja vetäyty takas sisälle ja huokas: 
Ei hätää.

Jotenki mie toivoisin et olis jo toukokuu ja tää pieni olis jo maailmas kiekumas.
Helpottais tol Hennalki olo.

Koskei eilen ollu ku pari astetta pakkasta, ni päästin kanat ja ankat ulos .
Kaarle ja muutama muu kukko on ottanu nokkapokkaa, ja päätin et Kalle jää sisälle omaa osastoosa.

Pesonen soitteli jossain vaihees, et laita kahvi, ku Sisu ja Ville tulee käymää.
Iltapäivä meni mukavasti ja lopult kaksikon oli lähettävä, ku Sisu alko olla kohtuullisen väsyny.
Mie menin kattoo kanoi ja huomasin, et joku auto peruuttaa pihaa.
Se oli Erkko, Jessi ja Iikka.

Eihä myö mitää, ku laitettii uuet kahveet ja aikasa, ku ne oli ollu, ni ne lähti kotiisa.

Mie menin takas kanalaa.
Huomasin et Kaarle oli vängänny kans ulos ja jääny itepäisesti katoksee nukkumaa.
Koppasin sen kainaloo ja kiiruhin kanalaa takas.
Enkä muistanu kanalan katon peltikulmaa.
En, enneku löin pään siihe.

Tyrkkäsin Kaarlen omalle puolellee ja kokeilin kädellä päätä.
Sormet oli kirkkaan punaset ja tajusin, et nyt on pakko hälyttää Pesonen kattomaa senki uhal, et se saattaa jäkättää lääkäriimenost.

Se tonki min hiuksii, niiku apinaemo pentujesa turkkia ettiessää loisia.
Ei tää oo iso vekki, se sano lopult, mut voi olla et ois hyvä käyä näyttämäs kuitenki lääkäris.

Sit soi min puhelin.
Toisel kädel painoin tuppuu päässä ja toisel vastasin.
Se oli Erkko.
Oli jollekki tullu pissahätä matkal ja se oli ajanu metsätielle ja jääny jumii.

Mitäs myö.
Pesonen siirs  toista autoo ja mie koitin tunkee tuppuu vuotavaa kohtaa ja pipoo siihe päälle, etittii hinausköys ja lähettii avuks.

Noushan se auto sielt lumest ja Pesonenki mietti kotii ajaes, et ihan tavallisen näkönen tie, mut sinne uppos 30 senttii ja Erkon auto oli pohjaa myöten kiinni.
Mie en jaksanu kauheesti keskustella. 
Minuu jotenki kuvotti, Luulen et säikähin vähä verta ja siks tuli huono olo.

Kotoon menin suihkuu ja ku minul ei ollu ku kolinaa, ni lotrasin sitä päänahkaa ja valutin vettä nii kauan et kirvely loppu.
Mietin vakavasti desinfioimisnesteen hommaamist.

Pesosel on ollu kylki kipee jokusen päivän ja tänä aamuun, ku herättii kello viis, ni mie kysyin:
Mites sin kylki? Koskeeks sit?
Koskee, se sano.
Ja sit se kysy minult:
Mites sin pää? Koskeeks sit?
Ei muuten, ku siit on arka, mis on reikä, mie vastasin.

Sit mie mietin, et tähänkö olla tultu? 
Että ensteks aamul kysytää, mihi koskee ja miten koskee?

Yhteisest päätettii, et tänää ei tehä mitää.
Paitsi pizzaa.