Anttilan...eiku T. Pessan keväthuumaus

 

Mie oon sillälailla hullu päästäin, et mie ootan jouluu ihan hirmusti ja alan valmistelut
tosi ajois.
Ja mie laitan koristeet, mitä nyt enää voi laittaa, ku elukat tuntuu rouskuttelevan kaiken mitä mie yritän laitella,  jo kauan ennen jouluu.

Sit tulee se joulu ja minult lopahtaa kaikki into koko juttuu.
Kun se on iha ku kääntäis kirjan sivuu päässä ja naps vaan, aivot asettuu uutee vuotee ja kevään hirmusee odotuksee.
Pesonen joskus alkuu koitti kertoo opettavaisesti, et hei kuule, nyt on keskitalvi ja pakkaset kunnol vast tulos.
Juujuu, mie sanoin vaan ja ajattelin mitä kasvei vois laitella ja missähän min kaikki kasvikirjat ja kivat kuvat kesäsistä pihoista on ja onkohan mihinkää jääny mitää siemenpussei jemmaa, vai ottaisko tomaateist ja paprikoist siemenet ja pistäis ne multii.

Nykysin se ei sano yhtää mitää. Touhuu omii hommiaa ja antaa min touhuta omiani.
Pitkää mie aattelin ettei kukaa muu oo näin kaheli, mut kyl se jotenki geeneis kulkee, ku nyt on tullu ilmi et Henna on ihan samas jamas ajatusten kans ku mie.

Aikasempina vuosina oon keränny suurinpiirtein kaiken joulujutun yhel kertaa pois, mut tänä vuonna tein asteittain. 
Ens kynttilät ikkunoit ja tontut ja semmoset ja viimeseks kuusi.

Sit alkaaki miettimää, et ois kiva ku ois vähä keväisemmät värit, verhois ja tyynyis ja matois.
Kevääl, niiku minul jo nyt, ni mie tykkään kukista. Kevään kukkii minust on tulppaanit, esikot ja pääsiäisen aikaa narsissit.
Mie saatan ostaa tulppaanikimpun pöyälle, vaikken muuten kukkii yleesä ostele.
Esikoit ei enää voi ku Ollikolli syö ne ja en haluu et se tulee kipeeks.
Kesäl mie kerään iha luonnonkukkii maljakkoo tai mihi purkkii mie millonki
tykkään ne laittaa.
Nyt Pesosen sisko toi meille kimpun tulppaaneita ja ai että mie olin onnellinen.

Tammikuu on minust kuukausist nihkein. 
Päivät pitenee hitaasti ja yöt on tosi pimeitä. 

Mie tein itelle pienen suunnitelman, et ku aamul on pimeetä ja hämärää, ni käyn komero kerrallaa tavarat läpi aamusin ja sit vähä ulkona jotain ja liiteris ja sit loppupäiväl tekis mitä tekis.

Mie mietin, et sit helmikuus ois tommoset hommat tehty, ni vois alkaa miettii mitä laittaa multaa itämää ja jos vaik toi aurinkoki paistais vähä toisel viisii ku nyt.
Viimeks paisto joulupäivänä ja sit eilen.
Et aika harmaata on ollu.

Pesonen on ollu taas normisti töis ja se tulee vast illal puol viien jälkee kotii, ni sen varaa ei viiti laskee mitää tekemist.
Välil, niiku nyt ku alkaa tehtaal seisakki, ni se on Kouvolas yötä, et sais nukuttuu ees vähä enemmän, ku sillo voi olla tosi pitkii päivii ja tää matka on kuitenki aika raskas, pimee ja hirvinen.
Väsyksis se on ku tulee, et oisin mie ilkee, jos viel vaatisin et aletaas vaikka siivoomaa, heti ku se on syöny.
Ku mie kerran oon kotona, ni minust ne on min hommii, enkä mie tykkää täst järjestelyst huonoo.
Viikonloppusin myö tehää aika paljon omii juttui, ja minust seki o ihan jees.

Välil Eetu saattaa olla tääl hommailemas, se tulee mielellää.
Henna väittää, et siks ku se saa tehä mitä huvittaa. 
Riikka on puhunu jotenki samaa suuntaa, mut min mielest noi on ihan höpöjuttui.

Kaakaa-mummiks tituleeraa Eetu ja Sisu sitkeesti sanoo mummO ku sit mie sanon, et kuka? 
Ja se nauraa ja korjaa: mummI!!

Kevättä ja kesää mie ootan ku kuuta nousevaa.
Lauantain sanoin Sisulle, et mitäs laitetaa kasvamaa ja pitää hommata sinulle pihahaalari ja kumpparit, ettei tarvi varoa tarhavaatteit.
Se ei innostunu paprikoist, mut tomaatit kirkasti sen silmät.
 En raaskinu sanoo, et joka kevät mie laitan jotain, ja joko kissat sotkeee, syö tai kaataa min istutukset tai sit ne kuolee pihalle.
Mut se yrittäminen onki se hauska osa.
Minul on toi kavihuoneen tapanen edellee kesken, mut jos sen sais jonkumoisee kuntoo ja sinne sit niit kasvatuksii.
Viime kesään Timi oli tehny ihan huikeen hienon kasvihuoneen ja siel sen tomaatit kurkotteli kattoo kohti.
Mie olin kyl vähä kade, ja mietin et hitto vieköö, ompas hieno ja et kyl miekii omani viel saan toimimaa.

Se täs talves on tähä asti ollu hyvä, et ku on ollu suht lämmin, ni kanat ja ankat on voinu olla ulkoon melkeestä jokapäivä. 
Mie joka kerta ihmettelen varsinki noit kanoi, et ku sitkeesti ne vänkää pienen lumipeitteen yli kuopsuttelee semmosee kohtaa mis maa on paljaana.
Jos mie oisin kana, ni takuusti en paljasvarpain menis yhtää ulos.
Ankoille oon laskenu niitten pikku altaasee vettä ja ne on saattanu tunninki räpiköidä siel. 
Monesti ajan ne sit kyl kanalaa lämmittelee heinille ja oljille.

Hiisi tykkää olla ulkona, mut Venni on ku mie, eikä tykkää kylmäst yhtää.
Se minuu on naurattanu, ku Niisku ja Nestori käy ulkoon pissal ja sit tulee kipinkapin makoilee sisälle.
Pipsa on kait puolvilli, se haluu olla ulkona mut siit tietää et tulee huono ilma, ku seki puottelee sisälle.
Edellee se ei oo sosiaalinen, minuu se jopa sietää, ainaki ruoka-aikana ja antaa välil ihan hellitellä.
Muuten se tykkää kykkiä kanalan välikatol.

Olli-parka ei pääse ulos ensinkää.
Kun se on sisäl ollu aina, ni myö ei sitä lasketa, ku ei se osaa varoa mitää.

Lunta ei juur mitää ja oonki miettiny, et ois huono homma, jos tulis oikein kovat pakkaset, ku sit toi maa jäätyy kyl aika pahasti.
Sitäpaitsi, jos tulis kiva kevät ni toi hassu lumipeite sulais alta aikayksikön pois.

Toivos on hyvä elää sano lapamatoki, ni ihan lapamatona miekii toivon aurinkoo, lämmintä sekä keväälle et kesälle kans.

Vaik Pesonen saattaa sanooki, et turhan aikasin taas mietit moisia. Nyt on keskitalvi.
Mie annan sen juputtaa, jos se sille päälle sattuu.
Mie tiiän et se on vaan höpötystä, se avaa sanasta arkkuaa ja saa sen sen tehäkki, hommas minulle kuitenki joululahjaks ihan oikeen arkun.
Ongelma on vaa etten oikein raatti laittaa sinne mitää, ku siin on niin kiva sisusta.

Summa summaarum. Joku tykkää talvesta, mie keväästä ja kesästä.
Mut se mikä on yhteist varmaa kaikille, et meil on unelmii ja haaveit. 
Ja nii pitääki olla, ku muute elämä ois ankeeta ja harmaata, eikä ois mitää tavoteltavaa.