Flunssaa ja pakkasta...
Myö könötettii uus vuos kotona, eikä tehty juurkaa mitää...
Paitsi lämmitettii sauna...
Maanantain Pesosen piti mennä töihi, mut yöl jossain kolmen mais mie heräsin, ku se meni jonnekki...
Aattelin, et se meni vessaa ja käänsin vaa kylkee...
Ku se tuli takas ja meni peittosa alle, ni se vapis ku horkas...
Koko sänky täris...
Aattelin, et mitäs nyt, mutten jaksanu lähtee hakee kuumemittarii kuitenkaa...
Viien mais Hiisi ja Venni alotti aamulaulun: UUUU tuu viemää pissileeeeee...
Kokeilin ohimennes Pesosen niskaa, ku se kohta on kuulema se, mist on hyvä kokeilla onks kuumetta...
Ja mie tiesin, et nyt se on kipee...
Vein karvanaamat pihalle ja tulin takas sisälle, vein Pesoselle särkylääkettä ja kuumemittarin ja mehuu...
Ei oo kuumetta, se sano katottuaa mittarii...
Mietin, et ei hemmetti, oonko muka erehtyny ja sieppasin siltä sen mittarin...38,6...
Ohan sinul kuumetta, et sie töihi lähe, mie sanoin sille...
Aamuhommat sen jälkee min osalt meni ihan niiku ennenki, hain koirat sisälle, laitoin kanoille ja ankoille valot ja rehut ja kissoille ruuat ja kahvit valumaa...
Koiruudet saa ruuan vast seittemän tienoil, et niil ei ollu kiire...
Kaheksalt soitin terkkulaa ja sain Pesoselle ajan hoitajalle...
Änkesin mukaa reissuu, ku mietin et samal on pakko nopsaa käyä kaupas...
Yleesä myö vaa soitellaa tai laitetaa viestii, et mitä Pesonen tuo kaupast töist tullessaa, ni min ei tarvi lähtee ajelee täält mihinkää...
Terveyskeskukses ei ollu oikein ketää, vaik ne sano puhelimes, et on kauhee ruuhka ja myö päästii aika nopsaa pois sielt...
Pari päivää se sai saikkua ja käytii kaupas ja tultii kotii...
Päivän aikaan mie tein omii juttui ja Pesonen loju yläkerras...
Kävin välil kattomas sitä, ku se oli siel naama kuumeest punasena, ku noususha se kuume kokoajan oli...
Illal mie kyl mietin, et onko se vietävä koht päivystyksee, ku se kuume nous karvaa vaille neljääkymmenee...39,9 ....
Soitin Hennalle ja se anto puhelimes lisäohjeit ja sano et jos menee yli 40 ni sit pitää mennä kyl uuestaa lääkärille...
Taivaan kiitos, se ei kuitekaa noussu enempää...
Laskiha se jopa, mut pari kolme päivää piti kuumetta ja lämpöö päällä...
Viikko siin meni sillä sairastaes...
Minuu alko pelottamaa, ettei se tauti iskis minuu ja päätin alkaa vastaiskuu etukätee...
Myö ollaa vuosii tehty semmost liimarii, flunssaliimarii...
Siihe tulee vettä, sitruunoitten mehuu, valkosipulii ja hunajaa...
Tein oikein jytyä seosta ja oon sitä lipitelly mont kertaa päiväs...
Minul oli kyl toinenki tarkotus min seokselle...
Ku kauhukseni en saanu enää toppahousui kiinni mahan kohalt, ni päätin et nyt loppu mässytys ja alkaa ees jonkulainen ryhdistäytyminen täs asias...
Minul on kohtuullisen heikko luonne, suorastaa surkee herkkujen kohal ja mie ku juttelin Heidin kans, ni päätettii yhes tsempata toisiamme ku tuntuu et nyt ei enää pysy tiukkana...
Ni mie sitte aattelin, et sitruuna ja hunaja ja valkosipuli putsaa samal ja auttaa ton pöhötyksen hävittämises...
En tiiä onks siin mitää taikaa, mut iha ku ois tullu vähä keveempi olo...
Ja ku kippasee kahvikupillisen tota sörsseliä,ni menee se makeennälkä aika hyvin pois...
Haisen kuulema kyl vähä pahalle...
Erkko toi Venäjält semmosen vedenpuhistimen, mikä on semmonen kannu mis on aktiivihiilisuodatin ja se sitte putsaa suurinpiirtein litran kerrallaa, ni sitä vettä oon sit lipitelly...
Meil maistuu metalli, luulen et se tulee noist kupariputkist, ja se maku oksettaa minuu...
Mut nyt kykenen lipittelee vettä ku kameli konsanaa...
Tuli seuraava maanantai ja Pesonenki kykeni töihin...
Nyt mie meen pihahommii ja lenkkeilen koirien kans...nii aattelin...
Kerkesin mie vähä noin toimiikki, mut sit nous pakkanen huimii lukemii ja eihä meiän Venni kestä pakkasta, ja ku tää talo on nii harva, ni minul meni pakkaspäivät ku lämmitin ja kannoin puita ja taas puita ...ja aina vaan tuntu, et kylmä korjaa kohta huomaasa...
Koska ulkoon oli nii kylmä, ni mietin et nyt voi sitte taas hoitaa itteesä vähäsen...
Olin lukenu, et maidolla ja soodalla saa jaloista karheuden pois, ja päätin sitä kokeilla ...
Yllättävää kyllä, se toimi, vaik laitoin kauramaitoa, ku myö luultii Pesosen kans et se on pilalla...
Luulen, ettei ollu, se oli vaan erilaist ku oikee maito, mut hyvin seki toimi...
Annalt olin saanu joululahjaks jonkulaisen naamion...botox-semmosen...
Oli ollu halpa Venäjän puolel...
Yhtenä päivänä mietin äänee, et kuinkaha se toimii...
Pesonen tuijotti minuu siihe omaa tapaasa ja totes, et sinun tuurilla turpoot vaa naamastas pyöreeks...
Minust se naamio ei tehny mitää vaikutust, mut sit mietin, et ehkä pitäs ottaa kahen viikon päivittäinen naamiokuuri, ni alkas tulla tuloksii...
Sanoin Annalle, et sopii tuua niitä Viipurin Karusellikaupasta reilu määrä ennen kevättä, ni on mukavampi sitte sileenaamasena kuleskella pitkin ja poikin takapihaa...
Pesosel oli perjantain menoo ja mie aattelin et kokeilen omaa autoo jo torstaina, ni mie voin perjantain kävästä pikasesti ees jossain...
Pesosen mersuvanhus käynnisty torstaiaamuna hienosti, ku mentii Jaalan kauppaa...
Minun avaruussukkula, Vojager, ei inahtanukkaa...
Eikä min auto lähteny perjantainakaa käyntii...
Muttei se minuu haitannu, ku pakkast oli kuitenki sen 24-25, mitä se oli pitäny jo edelliseenki päivään...
Lauantain laitettii min auto taas kaikenlaisii johtoihi kiinni, eikä mitää tulost...
Mut ku pakkanen oli laskenu aika huimasti sinne seittemää pakkasee, ni toivoo oli kuiteki...
Illal se viimenää hyrähti käyntii...
Mie olin ilonen...taputtelin sitä ja kehuin, et hyvä tyttö ...
Ja mie oli tosi ilonen siit, et kanalas min kokeilema kestopehku toimi hitsin hyvin...
Vesi vadis, oli pari kertaa aamul iha vähä reunoilt riittees ja muniiki ne sai aikaseks koko kylmän ajan ...
Tänää pitäis tulla puita ja se tietää ruumiillist liikuntaa hikipäässä...
Eikä se oo ollenkaa huono homma...
Mut kaikkein ilosin ja onnellisin mie oon siit ajatuksest, et kokoajan ollaa päivää lähempänä kevättä taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti