Tammikuu...taivaan kiitos, se on ohi...

 

Jos vuodest irrotettais yks kuukaus siks, et se on ahistava ja ankee, ni minust se ois tammikuu...
Minust tammikuus ei oo oikein muuta, ku kylmää ja pimeetä...
Tosin, onneks se pimeys vähenee tosi nopsaa pois, mut minulle se on vuoden kauhein kuukausi...

Tää tammikuu meni nopeesti kuitenki, sain olla sen kotona, eikä pakkasiakaa ollu lopult ku muutama hassu päivä...
Aurinkoo ei kauheesti ollu, varmaa jää yhen käden sormil laskettaviks, mut ne oli oikeestaa aika hurmaavat kaiken harmaan ja pimeen keskellä...

Kanat on yllättäen muninu joka päivä ja samoin ankoilt on tullu kaks mukkelii päiväs
Minuu vähä jännittää kevät, et näinköhän niille tulee haudontaviettii ja tulisko ankanpoikii toho metelöimää...
Eilen yks musta maatiainen kökötti kiukkusen näkösenä pesässä ja pyöritti munia alleen...
Mietin et oiskos nyt se aika, mut tänä aamuna se ei ollu moksiskaa munistaa, et se oli varmaa väärä hälytys kokonaa...
Erkko ilmas mielipiteenää, et meiän elukat ei oo kuullu koskaa aiheesta ehkäsy...
Henna neuvo ottamaa munat pois...
Sanoin et tulkoon vaa ite noukkimaa, mie en kättä sinne laita...
Muistin ku viime kesänä Pesonen usutti ottamaa tipun kätee ja kana suuttu ja iski kyntesä min reitee oikein urakal...
Pesonen sillo nauro ja Henna nauro kans nyt täs keskustelus...
Mie en nauranu...

Mie tein kanoille kanalaa kestopehkun ja se on pitäny lämmön tosi hyvin...
Nyt se on vaa nii paksu, et päivänä jonaana, ihan täs lähipäivinä on pakko sitä ohentaa, ku mie en enää oikein mahu kulkemaa siel ja mie oon sentäs aika pätkä...

Kissoil on ollu lepposaa, Nelli varsinki on osannu ilotella omal tavallaa...
Mie oon aamusin tos neljän-viien mais tullu laittamaa Hiiden pissille ja sit jääny nukkumaa sohvalle, et Pesonen sais nukuttuu ees vähä pitempää...
Yhtenä aamuyönä vedin täkin korville, Venni tunki jalkoihin ja Hiisi vieree...
Se onnistuu, kun en enää jaksanu laittaa sohvaa kapeeks, vaa oon antanu sen olla leveenä...
Noh, kuitenki, vaivuin luurin unee, koiran unee, horteesee, mite sen nyt kukaki sanoo...
POKS....
Jotain tippu min päähä...
Ens oletin et Nelli perhana, on tiputtanu Annan alakoulus tekemän puisen onnenpuun min päähä, mut ku laitoin valot, ni se oliki puinen koristekukko...
Pääs tuntu mojovalt, mut enemmän kiukutti, ku kukolta oli nokka poikki...

Pakko myöntää, etten kiljassu ruusun nimee, ku hätistin Nellin pois...

Pari aamuu sitte tiskasin...
Viuh, jotain tippu poskee hipoen lattialle...
Nelli pieni, oli kiivenny keittiön kaapin päälle ja sinkautti pippuripurkin alas...

Minuu ei naurattanu, mutten jaksanu suuttua...ehkä siks, ku se purkki ei sit kuitenkaa osunu...
Oon hiljallee alkanu poistamaa pieniä ja vähä suurempiaki koriste-esineitä...
Oon myös harkinnu kypärää omaa päähä tääl kotiolois... 

Eilen kattelin Nelliä ja sit rupesin miettimää, et miks se on nii oudon värinen valkosist kohist, eihä se ees oo ollu ulkona...

Aikani mietittyäni hoksasin, et se oli käyny jossain meiän uunin tuhkaluukus...
Kyllä se voi sisäkissanki elämä olla jännittävää...

Muut kissat elää ihan kaikes rauhas sit kissan elämää, jossa niit passataa ruokkimalla ja petaamalla sänky, et siel on kiva köllötellä...
Nestorin kunniaks voi mainita, et se sai hiiren kiinni pihalla...

Venni ja Hiiisi saa aikaa kaksjakosii tunteit...
On niin kiva ku ne tulee vieree köllimää, mut on niin raivostuttavaa, kun ne riehuu matot kurttuu samantien ku mie suoristan...

Mut mie oon kuitenki ollu kotona ja saanu oikeesti tehä kaikes rauhas asioit, tai sit oon ollu tekemättä, jos silt on tuntunu...

Yks päivä kävin töis ja söin siel...
Ruokajonos opiskelija kysy mult, et mis oot ollu ku et oo töis?
Sanoin et oon ollu kotona, enkä oo tehny oikein mitää ihmeellist, ollu vaan...
Se kysy et tuunko takasin, ja nauroin, et en tiiä yhtää mitä täs etee tulee...
Sillo en viel tienny tulevast kevääst tuon taivaallist...

Viime viikol olin lenkil koirien kans ja toinen opiskelija tuli vastaa...
Morjestetlii ja sit hetki haasteltii...
Sanoin sit, et tuun ens viikol töihi ja se hymyili leveesti ja sano: Tuutko, hienoo ...
Minulle uli hyvä mieli, harvoin sitä kukaa ilmasee, et kaipaa, taikka et on hienoo ku taas nähään...
No, huomenna kipittelen taas Opistolle......

Mut oon mie jotain tehnykki...
Oon hakenu heiniä ja olkia elukoille Erkon, Annan ja Marin kans... 
Ja Hennan, Eetun ja Annan kans käytii korppinäyttelys Kuusaalla...
Äitin kans ollaa käyty vähä kaupas ja hammaslääkäris...
Ja sit oon käyny pikkusia reissuja vaik kirpparilla ja kahvilla...
Pisin reissu tehtii Pesosen kans Haminaa, ku tein nettikirppisostoksia...
Mie olin tyytyväinen, Pesosest en oo varma...
Sit pelattii shakkii Sisun ja Annan kans ja kaikenlaist semmost pientä, mikä tekee hyvän mielen kuitenki...
Se mitä ootin syksyst saakka, et ku ilma on sopiva, ni oli risujen poltto...
Pesosel oli kova päänsärky, mut se tuli sit lopult kattomaa ja heitti kaks risuu palamaa ja piti hetken haravaa pystys...
Toivon, ettei se rasittunu liikaa, ku mieshä se täs maailmas se heikompi ruukku on...
 Eilen kävi Kati teellä ja tuttuu tapaa myö istuttii keittiös monta tuntii ja juteltii ja naurettii typerii asioit...

Huomeen tosiaa alkaa taas työt...
Se on kivaa, vaikka ois ollu ihan kivaa olla kotonaki seuraamas mite kevät etenee...
Nythä voi alkaa kuolaamaa taas sitä kevään taikaa, ku alkaa helmikuuki...
Helmikuu on nopee kuukaus...
Se on muutenki lyhyt ja laskin et et työpäiviä ois täl viikol kolme ja siihe päälle kolme täyttä viikkoo, ja niistki viimenen ennen hiihtolomaa on tynkä, ku sillo mul on yhtenä päivänä käsilääkäri, semmonen oikee käsilääkäri tuol Kuusaan mäel sairaalas...
Mie ehkä rupeen Kapteeni Koukuks viel täs tulevaisuudes...

Sit meil on leiriviikko aikuisille kehitysvammasille heti hiihtoloman jälkee, ja se on aina ihan loistoviikko...
Raskas kyllä, mut aivan loistava viikko...
Siel on monta tuttua edellisilt leireilt ja voi sitä halausten ja ilon määrää kun taas tavataa...

Kevät on oikeesti kivaa aikaa...