lauantai 10. syyskuuta 2016




Syksyistä pentuaikaa...

 

 Aika on menny ku siivillä...
Tuntuu, ettei oo ehtiny oikein kunnol tehä mitää...
Ja varsinki pentujen tulon jälkee...

Mietittii myös, mihin laitetaa kanat ja ankat, koska nyt niitä on muutama enemmän, ku viime vuonna ja päätettii, et tehää niille uus koppi kokonaa...
Jotes sen pykäämisen kans on menny kiitettävästi hetki, jos toinen, keskenhä se on vieläki, vaan ku toi aika ei veny sillai ku ite haluais...

Miehä menin töihin elo-syyskuun vaihtees ja vaikkei olekkaa ihan mahottomat päivät, ni kyl se sen ydinpäivän vie...
Hommat jää viikonlopulle ja ku se ei oo pitkä sekää...

Omenii on hurja määrä...
Mie oon keittäny mehuu ja hilloo ja pakastanu lohkoja ja sit kokeilin kuivattaa...
Sisu tykkäs kuivatuista, mut niis menee järetön aika, ainaki tol meiän kuivurilla, nii et oon miettiny et sitä teen viimeseks sitte...

Puolukkaaki pitäs viel ehtiä...
Yhet mehut oon ehtiny keittää, mut pitäis saada hillomarjat kans...
Aattelin, et jos sais nää omenahommat ja marjat metästä jotenki pulkkaa, ni sit ois ees yks etappi ohitte...

Ei vaan voi tehä asioit ku pätkissä ja ku pitää hoitaa noi pennut ja Venni...
Venni syö ihan järettömät määrät ja mie oon töist ajanu ruokatunnil kotii ruokkimaa sen ja nyt ku pennut on kans alkanu saamaa pikkasen lisäruokaa, ni ruokin samal neki...
Sitte me käyää nopsasti postilaatikol tuol tienposkes Vennin kans, et se pääsee pissalle ja jalottelemaa...

Töist ku tulee kotii ni samat hommat...
Paitsi et tehää pidempi lenkki sitte...

Pesonen ei viikol ehi juurkaa auttelemaa, sil on niin pitkä se päivä, ku ajomatka lisää sitä työaikaa kans...
Ens ja seuraaval viikol se ei ees taia olla kotona, ku hommat on niin kaukana, et se jää yöks sitte...
Ja sit kolmannel viikol meil on töis leiri ja sillo minul on pitkät päivät ees...
Näinkhän myö ees tunnetaa sitte ku viimenää nähää...

Pennut on kasvanu ihan järkyttävää vauhtii...
Annan kans perjantain punnittii ja niitten paino on kaikil kolminkertastunu syntymästä...
Kaks isointa on jo yli kilon painosii...
Nill aukes silmät jo viikon ikäsinä ja kaksviikkosina alko tulla naskalimaisii hampait suuhun...
Tän viikon aikana ne on oppinu murisemaa ja haukahtelemaa...
Ja haluamaa pois pesästä...
Mie suurensin pesää sillai, et toises pääs on sanomalehtii, et sinne pitäs pyrkiä pissalle ja kakille...
Aika hyvin ne on oppinukki...
Tokihan niit vahinkoi sattuu, mut pitää olla ymmärrystä siin kohtaa itellä...

Myö ollaa alettu antamaa hiljallee lisäruokaaki, Vennin on laiha ku pavunvarsi, vaik mie laitan sille ainaki neljä kertaa päiväst isot annokset...
Nyt noi kuus, on hoksannu kans, et syöminen on kivaa...ja sotkusta, muttei sil oo välii silläkää...
Pennun elämä...ruokaa, leikkiä ja nukkumista...ja välillä matolääke...

Mut syksy painaa päälle...
Sen mie tajusin tänä aamuna, ku heräsin ja loikoilin sängys ja kuuntelin kurkien huutoa...
Menin kattomaa ikkunaa, et onks ne tos viereisel pellol, muttei ne siin ollu... 
Ne lens aurana tost yli vaan...
Minuu aina itkettää kattoo lintujen muuttoo, ku mietin et ne räpiköi pitkät matkat siivillää lääpyttäen ja sitkeinä säässä ku säässä...
Usvaa oli kans ilmassa ja puitten lehet alkaa kellastuu ja punertaa...

Eilen mie haravoin tippuneita lehtiä etupihalt ja mietin et koht ei oo haravoitavaa, ei marjojen keruuta, ei omenoitten keittoa, eikä lämmintä ilmaa...
Mut tilalle saahaa kuulaat päivät, mustat yöt kirkkaan tähtitaivaan kans, ja ilmaan enenevää tuoksua talvesta...
Ja syksy-yön uhkaava hiljasuus ennakoimaa talven lumista pehmeyttä...

Ja enemmän ku koskaa, mie ootan talvea ja sitä, et on ku karhu pesässää kotona... 































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti