Käpylehmien ulkoilupäivä

 

 

Mie en oo kirjotellu pitkää aikaa...
Vuodenvaihtees saatii synkkä uutinen ja ei oikein oo jaksellu kirjotella...
Ihan muuten ollaa elelty normisti ton Pesosen kans...synkät hetket on vaihellu ihan mukaviiki jähäyksii...
Pesonen on tullu entist ukommaks...elikkäs jumimmaks...
Elukat tekee tepposiaa entisee tapaa ja vaik minult loppu se kuntoutus, ni siit jatkuki sit työt suoraa ...et aikalailla normisti mennää...

Yhtenä päivänä ajeltii Kouvolaa ja keskusteltii, et jos joku on itelle mölli, ni pitääks olla samanlainen takas...
Minust ei...
Isä aikonaa opetti ja äiti kans, et viisaampi antaa periks eikä jatka...
Pesonen oli erimieltä...
Ravikylän risteykses, se huokas: Jos joku polttais Kouvolan, ni siitäki sie sanoisit, et vahinko se oli...ei se sitä tarkottanu...
Hetken se oli hiljaa ja väitti et mie oon umpimielinen, siks ku en tajuu tulla sielt pilvenreunalt realistisee maailmaa....
Sanoin sille, et nouskoo ite sielt syövereistää ylös...
Ei kannata, se sano ja jatko...ku sie et kuitenkaa suostu tulee alaspäin...
Sit myö kuunneltiikii radioo pitkän aikaa...

Edellee se tekee jääkaappisulkeisii ja on levittäytyny pakasteisiiki...
No ohan se hyvä, et joku pitää meil huolen ...

Eilen sain kutsun semmosee naistenjuttuu...
 Pesosen mielest se sitte oli turhaa...
Sanoin sille, et no naisilla on tommosii...
Se jupis jotain et järjestää kans jonninjoutavii juttuja, vaik käpylehmien ulkoilupäiviä...
En oo varma tosta lopusta, kun en viittiny kauheesti kuunnella ja olinki jo menos keittiöst pois...
Sinne se jäi pöydän vieree jotain jurputtamaa...

Kevät ehkä kuitenki etenee, koska ulkona on järkyttävän liukasta ja aamulla aikasin sato vettä...
Sit se vissii muuttu rännäks, koska auton ikkunat on lumessa...
En viitti kävellä töihi, nopeestiha toi matka alamäkee menis persiillääki laskies, mut on niin ikävää olla koko päivä persuksist märis housuis...luulevat viel et on huonot housus...

Kanat ei oo munineet ku sillon ja tällön...
Osalle on alkanu tulla sulkasatoo...
Se on kyl vähä kuvottavan näköstä, ihan ku ois joku karsee tauti...

Venni tekee joka aamuyö kakkakokkareet lattialle, kissat on hukannu mun pienen rahapussin, mis oli jopa rahaaki...
Tavaroita häviää ja löytyy raahattuna mitä kummallisimmist paikoist...

Ja mie ehkä myöhästyn koht töist, jos en ala lopettelemaa...

Yhtenä aamuna kävelin töihin, ja kerkesin napata kuvanki...Sitte pyllähinki loistavasti mätkähtäen parkkipaikal....