Autoilun karmaa, Fiat Bravan oma elämä

 

 

Alunperin mie aattelin kirjotella noist elukoitten toilailuist...
Sittemmin oon huomannu, et ne saattaa olla ainoot älylliset tääl... 
Paitsi Venni...
Nyt talven aikana kanat teki munintatauon, sitte tuli tammikuus järkyttävät pakkset ja kesti kuukauden...
Ei munan munaa...toisaalta hyvä niin, koska nehä ois ehtiny jäätyä enneks oisin saanu sisälle... Sitte ne on alottanu sulkasadon...
Sitä huutoa ja puputusta mitä ne pitää, ni sitä ne ei oo lopettanu...Eikä syomistä...eikä kakkimista...
Oletan et ens kesänä mulla kasvit senku rehottaa, ku tyrkkään kananjätökset pitkin pihaa...
Pesoselle en oo sanonu täs pikku takapakist...se aina sillon tällön puhuu kanapaistista haikeesee sävyy... 

Kissat elää omaa omituista elämääsä...
Meil käy ulko-ovi ku osuuskaupas konsanaa... pitää päästä ulos ja sit sisää...ja taas se alkaa alusta...
Paitsi Olli ja Korppu ei pääse ulos...
Ne ei siellä osaa olla, niin olkoot sisällä...
Olli edellee kiipee oven päälle, verhotankotrapetsi on uskomattoman kova juttu ja nyt se on keksiny kaikkinaiset johot... 
Ite alan väsyy ku piilottelen alusvaatteita ja sukkia Venniltä ja johtoja ja muovipusseja Ollilta...
Pesosen kissa, Korppu on kiltti eikä tee tuhoja...Sen elämäs ei oo ku Pesonen, jolle se maukuu ku vaan näkee...

Venni taas on keksiny, et ku leikkii Sisu-pojan kans, ni mukavasti näkee potentiaaliset rouskuttelun kohteet...
Eli piilottelen sitte lelujaki...

Mut Brava...
Se Brava, bella belissima Brava...

Eilen aamulla päätettii Hennan kans käyä kirpparilla heti aamusesta...
Pesonen ei ollu kotona, ja mie ajattelin et se palailee reissultaa vast iltapäiväst, ni minul ois aikaa vaik mihin ja moneeki juttuu...
Noh...yön oli satanu lunta...ja mie sitte menin pihalle...avasin autonoven ja laitoin sen käyntii...
Aloin putsaamaa lumia ja sitte... yritin...saada....ovea...auki....
Sepä ei lähteny...
Ei, koska Brava oli lukinnu ittesä...vaikkei siin oo ees keskuslukitusta...
Mie remmoin ja kiskoin, mut eihä se aukee...lukossa ku oli...

Yritin ettiä sisältä toisii avaimii...
En löytäny...en mistää...
Veikkaan, et Olli on ne kantanu johinki varmaa paikkaa...
Mut niit ei löytyny...
Toissapäivänä tankkasin auton, joten siel ois ollu bensaa vaik kahen päivän joutokäyntii,
Sieluni silmil näin kuinka se ois kuumennu ja syttyny palamaa...ja sit ois palanu liiteri...ja sit talo ...ja sit ois palanu Pesosen hermot...mulla ei varmaa siin vaihees ois järkee enää ees ollukkaa...

Kassi oli autossa... ja puhelin kassissa...
Teki mieli kirkua...
Kiersin autoa ku kissa kuumaa puuroa ja koitin kattoa, oisko mikää ovi auki...
Ei ollu... 
Minust alko tuntuu, et toi oli Pesosen syy, koska se jankuttaa et ovet lukkoo, ovet lukkoo...

Sain ajatuksen vääntää lasia alaspäin...
Niin tein...
Varovasti...varovasti... tuskan hiki sielua kovertaen....
Ja sitten se tapahtui....
Lasi hajos kun riitteinen jää...

Hetken tuijotin ja sitte työnsin käden reiästä...avasin nappulan ja oven...ja vihertävä lasisade ropisi valkoselle lumelle...
Sammutin auton...ehän mie enää mihinkää voinu lähtee ees...
Kiukun ja turhautumisen itku pukkas pihalle min silmistä...ja teki mieli huutaa kaikki maailman kirosanat, niin kovaa ku vaan kykenis....
Hillitsin siltä osin itteni ja soitin Hennalle, sitte soitin Pesoselle, joka oli tulos jo Erkon kans ja sitte aloin keräilemää lasia maasta pois...
Välillä nypin sormiin tunkeutuneet palaset pois...
Voi sanoa, että sormet verillä siivosin jäljet...

Laitoin maton ikkunan etee roikkumaa ja tulin sisälle oottelemaa Hennaa, Pesosta ja Erkkoa...
Ne vissiin näki et olin kiukkunen, koska kukaa ei heitelly ihmeempää läppää, vaik näin kyllä että niitä nauratti...
Erkko tuumi et pitää soittaa purkaamolle... Siin vaihees minulle kihos hiki uuestaa, ettei se vaan sano et tuttuahan se jo on, ku se takalamppuki sielt tilattii...Se katto minuu ja sitä nauratti...
Näki etten ollu Pesoselle siitä asiasta sanonu...
Onneks Henna istu tuolilla ja otti purkaamon tiedot ja tilas siltä istumalta sen lasin...
Erkko lupas vaihtaa... Sanoin, et voin toki itekki yrittää...
Tilaa Henna kaks lasia, äiti aikoo ite vaihtaa...kuulin lauseen Erkon suusta...
En sanonu mitää...
Olin ku en ois kuullukkaa...

Pesonenha oli käyttäny sen Mitsu-Pajeron torstaina katsastukses...
Se oli niin mätä, et sillä ei me tehty enää mitää...Onneks saatii se vaihettuu henkilöautoo eilen illal, ni ei ihan tää autokanta levinny käsii...

Jottei päivä ois menny ihan autojen piikkii, ni Venni kanto kortensa kekoo...
Mul on ollu aarteena semmonen pieni puinen poika, joka ajaa pyörällä, on varmaa jotain vanhan Neuvostoliiton aikasia leluja...
Sitä oon pitäny tarkasti tallessa...Sisu sillä leikki viikko sitte ja Venni tietty siinä liepeillä kattomassa...
Se päätti Venniki leikkiä...Vaan Vennin leikit ei oo samat ku Sisun...ja lopputuloksena mie suutuin niin, et Pesonenki hämmenty...

Tänä aamuna heräsin ku tuuli vinku nurkissa...pakko oli nousta tarkistamaa, onks kaikki Bravan päällä talles, vai onkse täynnä lunta...
Mie en oo talvi-ihminen ja aamunen näkymä tuskastutti, vaik ilokseni huomasin, et matot on kai nii hyvin jäätyny Bravan päälle, ettei ne varmaa irtoo ku kevätauringon paisteessa...
Mut ei ollu autos lunta...

Tän päivän ohjelmas on lumityöt ja sit pitää koittaa irrottaa avain Pesosen uuen auton virtalukosta...
Mie illal koeajoin sen ja se avain juuttu siihe lukkoo...
Ootan, et Pesonen juo kahvisa, ennenks sanon sille mis avaimet on....

                                                  Olli tutkii onko puu-ukko korjattavissa 

                                                              Kello kuus aamulla...