keskiviikko 17. helmikuuta 2016




Helmikuista autoilun hurmaa...

 

 

Joo, sillon viimeks minul ei ollu kovin hyvä aamu...
Oli kaikenlaist harmii ja minulleha tuliki sit kiire töihi... 
Koska minul alko tulla hoppu, ni kipasin sukkelasti ruokkimaa kanaset...niiku joka aamu...
Meiän kanat asustaa liiterin vintillä ja sinne puolelle ei oo rappuja, ku tikkaat...
No, kiipesin ylös, ruokin kanaset ja kiipesin alas...niitä tikkaita pitkin...enkä sen kummemmin ajatellu, saatikka katellu jalkoihin päin...
Mie tulin tikkaita ku joululaulun sanoissa sanotaa...reippahasti käypi askeeleet...ääidin hommat on niiin kiireiseeeet...
Viimesellä askelmalla iskin jalan alas..... ja tajusin, et jotain meni pielee...
Katoin alas ja nostin jalkaa...ja siinä se roikku...lankunpätkä naulan varassa jalkapohjassa...
Vaistomaisesti ravistin... eihän se tippunu... ja sitte... suuren järjen jättiläinen laskin jalan alas jolloinkas se naula ikäänku painu lisää...

Kiskoin naulasen lankunpätkän irti ja linkutin sisälle...
Verta siitä tuli, muttei kauheesti kuiteskaa...
Ku minul ei ollu puhistusainetta, ni lorautin vademecumia siihe...
En kyllä tiiä, onkse ees käypää kamaa enää...saattaa olla et se on menny vanhaks vuonna keppi ja kirves...
Linttasin jalkapohjaa jonkusortin lappuja ja idealsiteellä sitte kieputtelin sen pysymää kiinni...
Ennakoin, et kinttu saattaa olla kipee ja surautin autolla töihi...

Linkuttelin päivän, eikä se nyt niin kurjalta sit tuntunu... 
Tulin päivän jälkee kotii ja ajattelin et meen käymää Jaalan kaupassa...
Koska olin kohtuuhyvällä tuulella kaikesta huolimatta, otin Vennin mukaa...
Kaupassa mietin et jospa teen lohipiirakkaa, ja mieliala koheni ja koheni...
Melkein hyräilin kun tulin takasin autolle...

Ajeltii kotii ja Heinolantieltä Selänpäähä käännyttäes alko kuulumaa kunnon krohinaa...
Eikä se loppunu...
Pysäytin ja katoin auton alle...

Hyvä tuuli katos, kun pieru Saharaa sillä yhellä vilkasulla...
Pakoputkihan se raahas maata koko peräpäällää...
Mikäs autto, ku ajaa hammasta purren kotii...

Koska olen niin itsenäinen, ja sanaa ei saa sekottaa itsepäisyyteen, niin koitin katella ite mitä vois tehä ja mikä on rikki...
Kannakkeet, ne hemmetin kannakkeet... ne joista katsastusmies sano elokuussa, et pitäs vaihtaa oli sitte hajonnu...

Olihan ne kannakkeet olemassa...takaikkunalla...siellä ne oli matkustelleet puolisen vuotta ja nyt sitte koitin miettiä et mite ne laitetaa...
Kyselin sieltä ja täältä ja Pesoselta en, koska se oli töissä...

Kolme kertaa väänsin auton taakse maahan enkä tajunnu...
Vettäki tuli ku aisaa vaan...

Lopputuloksena Erkko ajo laittamaa niit ja siin vaihees Pesonenki oli kotona...
Koska ne sateessa alko korjaamaa... ni mie aattelin olla kiltti ja tein sen lohipiirakan...
Täytettä tuli liikaa, osa valu uunin pohjalle ja osa lattialle ku siirsin sitä sinne uunii...
Päällinen hieman kärähti ja alapuolelta se saatto olla himpun raaka....

Tarjosin sitä Erkolle kotii viemisiks, muttei se jostain syystä huolinu...

Illan kuluessa jalka alko turpoomaa ja varpaat tökötti kun prinssinakit vaan, eikä suostunu ees taipumaa...
Pesonen uhkaili et mulle laitetaa puujalka, josse tulehtuu, eikä sit hoideta...
Kävin seuraavana aamuna terkkulas ja sain lääkekuurin...
Matkalla terkkulaa Anna kerkes puhelimessa kertomaa  kauhujuttuja hoitamattomista haavoista...

Loppuviikko meni aika hyvin, Riikka ja Sisu tuli yökylää ja viikonloppu oli ihan lepposa...

Maanantai oli hyvä ollaksee maanantai ja viikon eka arki taas...
Eilen, tiistaina käytiin äiteen kans aikasin aamusesta Jaalassa ja ehin töihinki mukavasti...

Töistä lähties ei meinannu mennä vaihteet päälle, mut sain kuin sainkin survastuu pakin ja muut ja ajoin kotii...
Ihmettelin outoa ääntä takaa, mut aattelin, et jäätä on jarruissa tai jotain semmosta...
Jäätyminen tuli mielee siks, ku pikkutiellä oli pari isoo lätäkköö ja surauttelin huolettomasti niitten läpi kun Titanikki konsanaa...
Koska oli pientä pakkasta, ni jäätyminen ajatuksena oli erittäinkin looginen..

Kotipihalla huomasin, ettei se jäätä ollu, ku takarengas oli tyhjä...

Siinä vaihees tuli mielee se elokuva, se päivä murmelina, tai jotain, mis se mies elää samaa päivää uuestaa ja uuestaa...

Huokasin ja tulin sisälle oottamaa et Pesonen tulee kotii ja voin kertoo sillekki ilouutisen tästä auto-uusinnasta...

Jos mie ikinä voitan lotossa, ni ajan vaan taksilla minne ikinä tarviikaa mennä, enkä hommaa auton autoo...kun toi karma kerran ei siin kohtaa oo min puolel ollenkaa... 

Tänää huomasin, ettei se rengas ihan tyhjä sit kuitenkaa ollu...
Pesonen oli samaa mieltä...olihan siel ollu puol jotain ilmanpainetta...en laita sitä yksikköä, kun en oo varma mikä se on...

Mut nyt on taas ilmaa...ja pakoputki on kunnossa...mut silti pelaan varman päälle ja kävelen aamulla töihin ...
Ja mikäs on kävellessä...tänää ainaki oli huikeen hieno ilma...





Ja kun mie kävelin kotiipäin, ni tien toisel puolel paisto aurinko ja toisel puolel taivasta mollotti kuu... se voi sää olla semmonenkin .. ainaki helmikuussa tääl Selänpäässä....







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti